Korg Pandora PX 2 – näppärä aski

|
   Korg Pandora on kitaristin kotiharjoitteluun ja matkaseuraksi tarkoitettu pikkurasia, jonka sisään on saatu mahtumaan koneellisen komppiryhmän ohella paljon muutakin mukavaa. Fyysisesti Pandora on korvalappustereoitakin sirompi metallikantinen muovirasia, jonka hallinta tapahtuu parin keinukytkimen, pikkuisten painikkeiden ja nestekidenäytön avulla. Pienestä koosta huolimatta tulos on selkeä ja namikoiden tuntuma asiallinen, joten käyttö on tältä osin ongelmatonta. Hieman hankalampaa onkin sitten keksiä kojeelle luonteva sijoituspaikka. Painoa vermeelle ei paristoineenkaan suuremmalti keräänny, joten aski tahtoo seurailla johtojen mukana ellei sitä jotenkin ankkuroi pöytään.

Pandoran muistipaikat on täytetty varsin onnistuneilla valmissoundeilla, jotka on nimetty trendikkäästi tyyliin "Oasis", "Pilots", "Pumpkin" ja niin edelleen. Soundit ovat kauttaaltaan käyttökelpoisia, osin jopa herkullisia. Ero hinnakkaampiin vekottimiin on toki etenkin viive ja kaikulohkoilla kuultavissa soinnin hienoisena karheutena, mutta esimerkiksi säröt ovat varsin luontevia ja ruudikkaita. Kuulokekuuntelussa ja linja- tai äänityskäytössä soinnit ovat sinällään valmista tavaraa, mutta liitos kitaravahvistimeen vaatii kaiutinsimuloinnin poistamisen lisäksi myös kaikujen, viiveiden ja yläpään muokkausta. Jonkinlainen ohjainpedaalin käyttömahdollisuus tekisi rasiasta jopa keikkasoittoonkin sopivan värkin. Kaikki muistipaikat ovat vapaasti ohjelmoitavissa, mutta halutessaan voi tehdassatsin palauttaa takaisin käyttöön.

Henkilökohtaiseen myötäelämiseen Pandora tarjoaa pari mukavaa erikoisuutta. Aux in -liittimeen kytketyn nauhurin tai cd-soittimen äänimateriaalin virettä voi ensinnäkin muuttaa oman soittimen ja kuunneltavan levyn yhteen sovittamiseksi. Vaihtoehtoisesti Center Cancelling -toiminnolla voi lähes täydellisesti poistaa stereokannassa keskelle maksatun laulu- tai kitaraosuuden. Prosessorin vääntö ei riitä molempien toimintojen samanaikaiseen käyttöön ja myös rytmikone sekä kaikulaite putoavat pois kuvasta, mutta käyttötarkoituksen kannalta tästä ei liene haittaa. Kaupallisten äänitteiden säestyksellä harjoitteleminen on joka tapauksessa mukavaa ajanvietettä.

Korg on nimennyt Pandoran komppisektion realistisesti Rhythm-nimikkeellä. Rytmiikkapuolen soundit ovat vaatimattomat, mutta toisaalta pajalla vieraillut rumpali kehaisi komppivalikoimaa toimivaksi ja paikoitellen oivaltavaksikin. Oikeastaan ainokainen kiusa piilee rytmien ja kitarasointien balanssin pikasäädön puutteessa. Rytmiryhmälle on kyllä oma tasonsäätönsä, mutta täysillekin asetettuna komppi jää useiden sointiohjelmien peittoon. Kojeen volume-toiminto taas vaikuttaa kumpaiseenkin, joten soitinbalanssi täytyy näpytellä muistiin soundikohtaisesti.

Pandora voisi monissa tapauksissa olla varteenotettava vaihtoehto tai täydennys sille ensimmäiselle vahvistimelle. Kotiharjoittelu sujuu perhe- ja naapurisopua vaarantamatta ja sointimaailma on huomattavasti tyypillisen pikkucombon kuulokesointia monipuolisempi ja innostavampi. Lisäominaisuudet nostavat käyttöarvoa ja kojetta voi hyödyntää tarpeiden kasvaessa monin tavoin niin keikka- kuin äänitysympyröissäkin, sillä sointivarat ovat vähintäänkin hyvää kotistudiotasoa. Sääli ettei tällaisia rasioita ollut silloin, kun itse soittamiseni aloitin.

 

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/1997).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Paluu lehteen