| Ibanezin uudet Ergodyne-soittimet koettelevat keinomateriaalien rajoja soitinrakennuksessa. Uuden rungoksi sopivan aineen nimi on Luthite ja kyseessä on jonkinlainen muovi. Tarjolla on yksi kitaramalli ja kolme bassoa, joista valitsimme testiin halvimman, nelikielisen EDP300-basson.
EDP300:n rungon muodot ovat paljon pehmeämmät ja pyöreämmät kuin Ibanezin Soundgear-sarjassa, ehkäpä hieman Spectoria muistuttaen. Koreassa tehdyn EDP:n kaula on koottu kolmesta vaahteraviipaleesta ja viimeistelty huolellisesti satiinipintaisella lakalla. Verrattain kuivakan oloiseen ruusupuuotelautaan istutetut 24 keskikokoista nauhaa olivat nekin pätevästi asennettuja ja viimeisteltyjä. Taaksepäin kallistettuun lapaan kiinnitetyt suljetut virityskoneistot muistuttavat ulkoisesti hinnakkampia malleja ja mikä tärkeintä, ne hoitavat hommansa kohtuullisen hyvin. Muodoltaan kaula on lähes yhtenevä SR4-mallin kanssa: yläsatulan puoleisesta päästään kapeahko ja voimakkaasti pyöristetty profiili lavenee ja tasaantuu ylemmille nauhoille siirryttäessä. Sulavat linjat ja rungon takosan loivennus tekevät soiton ylä-äänilläkin helpoksi. Kaulan istutus rungon taskuun on oikeaoppisen tiukka ja kiinnitys hoituu neljällä ruuvilla, joilla kullakin on oma erillinen aluslevynsä rungon takapuolella. Rungon materiaalina muovi avaa mielenkiintoisa mahdollisuuksia muotoiluun. Sitä voi valaa, taivuttaa ja leikata monipuolisesti, eikä prosessissa tarvitse ottaa huomioon puunsyiden tai materiaalin sisäisen rakenteen epätasaisuuden aiheuttamia rajoitteita. Ibanez on osannut hyödyntää tätä muotoilussa ja Ergodynen takosan pehmeä loivennus istuukin syliin luontevasti, mitä ei suinkaan aina voi sanoa etenkään tämän hintaisista puusoittimista. Etukannen kaarevuus on myös oivallisesti toteutettu ja soittomukavuuden suhteen basso kilpailee tasapäisesti paljon kalliimpien instrumenttien kanssa. Runkoon osittain upotettu talla on perusrakenteeltaan perinteinen, mutta nykyaikaiseen tapaan pohjalevyn urat hillitsevät satulapalojen sivuttaisliikettä ja koko paketin kiinnitys runkoon on varmistettu kahdella lisäruuvilla. Basson murinat poimitaan talteen kahdella saippuapalahumbuckerilla, joille kummallekin on oma passiivinen voimakkuudensäätönsä sekä yhteinen sävynsäätö. Kurkistus elektroniikkalokeroon toi näkyville siistin työnjäljen, kohtuullisen laadukkaat potentiometrit sekä asiallisen häiriösuojauksen grafiittimaaleineen ja tinafolioineen. Luthite soi myös sähköittä Akustisesti EDP300 soi hämmästyttävän hiljaa ja äänen varsinainen painoalue sijoittuu alemmille keskitaajuuksille. Hiljaisuudestaan huolimatta sointi on ällistyttävän pitkä ja tasainen. Vahvistimeen kytkettynä tulokset olivat yhtä miellyttäviä. Ergodynen mikrofonit tuottavat tasaisen ja levollisen soinnin vailla häivääkään hintaluokalle yleensä tyypillisestä kireydestä tai kovuudesta. Etumikrofonin ääni on yksinään täyteläisen lämmin. Molempia mikrofoneja käytettäessä soittimesta irtoaa ihastuttavan ontto ja pumppaava sointi, joka soveltuu mitä mainioimmin funkahtavaan meininkiin. Takamikrofoni tuottaa yksinään voimakkaan, laulavan soinnin ja EDP300 tarjoaakin eri yhdistelmien kautta melkoisen liikkumavaran soinnillisesti. Kerrassaan ihastuttava Hintaisekseen Ibanez EDP300 on erinomainen ja esimerkillisen huolellisesti tehty soitin. En löytänyt siitä kerrassaan mitään huomautettavaa. Sointi kattaa useimmat tarpeet, häiriösuojaus pelaa moitteetta, työ on hyvin viimeisteltyä ja muotoilu onnistunutta. Materiaalina Luthite ei ainakaan tämän soittimen perusteella vaikuta huonommalta kuin puu. Saattaapa jopa olla, että edullisessa hintaluokassa se vie päinvastoin voiton. Mikäli aktiivielektroniikka ja kalliimpi varustelu kiehtovat enemmän, kannattaa testata hinnakkaampaa EDB400-mallia. Viisikielisen ystäville Ibanez tarjoaa puolestaan EDB405-versiotaan.
Oheinen teksti on julkaistu alunperin Riffi-lehden numerossa 3/1997. Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
