Nayteikkuna

Mesa pistää paremmaksi...

MesaBoogie F50
 

MesaBoogie ei vahvistinmerkkinä juuri esittelyjä kaipaa. Onhan Randall Smithin pyörittämä vahvistinpaja jo yli 30 vuoden ajan ollut erittäin tunnettu kitaristien keskuudessa. Vuosi vuodelta on tuotu esiin uusia innovatiivisia vahvistinmalleja, mutta samaanaikaan myös monet vanhoista malleista nauttivat yhä edelleen niin vankkaa suosiota, etteivät ole joutuneet mappi ö:hön keräilyharvinaisuuksiksi, vaan yhä kansa niitä vaatii. Ja kyllähän kansa tietää... Mittavasta Mesa-arsenaalista saimme kokeiluun uudet ”budjettiluokan” kombot: F-30 ja F-50.

 

F-30 ja F-50 ovat kuin veljeksiä, joissa on paljon yhdennäköisyyttä ja -kuuloisuutta. Aloitamme arvion pikkuveljestä eli siis F30-kombosta. Tehoa vahvistimessa on 30 wattia ja päätteen voimana on kaksi EL84-putkea. Kotelo on tyypillinen, takaa puolivälistä ylöspäin avoin. Mittasuhteet ovat samat, kuin vanhassa Mark III:n ja Mavericin koteloissa, jotka ovat allekirjoittaneelle tuttuja.

F-30 on varustettu yhdellä 12-tuumaisella Celestion Vintage 30 -kaiuttimella ja etuasteessa on neljä 12AX7-putkea. Paketti painaa 22 kg ja näin ollen voimme puhua vielä kohtuullisen miellyttävästä roudattavuudesta.

Vahvistimen mukana toimitetaan jalkakytkin, jolla pystyy vaihtamaan kanavia ja kytkemään särökanavan Contour-sävytyksen sekä kaiun päälle ja pois. Lähtöliitäntöjen puolelta löytyy äänitykseen tai kuulokekuunteluun tarkoitettu jakki.Tarjolla myös vahvistimen rinnalle kytketty laadukas efektilenkki mix-säädöllä. Isomman kaapin potkua kaipaaville on tarjolla kaksi neljän ohmin ja yksi kahdeksan ohmin kaiutinlähtö.

F-30:n käyttö on hyvin selkeätä. Molemmilla kanavilla on kokonaan omat säätimensä, eikä monimutkaisuuksia juuri ole. Ellei sellaiseksi sitten laske gain-potikkaa, johon intregroitu nostokytkin aktivoi bright-toiminnon. Puhtaalla kanavalla middle-potikka taas alkaa vaikuttaa säröytymiseen noin kello 14 kohdalla, johon asti se käyttäytyy kuten normaali middle-potikka yleensä.

F-30 puhdas kanava on onnistunut soundillisesti ja se on kokeilemieni Mesojen kärkipäätä puhtaiden soundien osalta. Jouduin omistamieni Mesa Mavericin ja Mesa Rectoverbin lisäksi ottamaan referenssikoneeksi puhtaiden osalta vielä Fenderin Prosonicin. Mesani olivat siinä vaiheessa jo pudonneet rinnalta, vaan miten käy Fenderin? Kuulohavaintojeni perusteella Mesa ylti miltei Fenderin tasolle, mutta mielestäni jäi aavistuksen kuitenkin. Tämä on erinomainen saavutus ja pidän Mesan F-30:n puhdasta soundia oivallisesti onnistuneena. Puhtaalta kanavalta löytää myös middle- ja gain-potikoiden yhteispelillä kevyen, bluesiin ja rokkiin sopivan ”crunch”-tyylisen roson, joka toimi yllättävän hyvin testikitaroillani. Jotka muuten olivat tällä kerralla PRS Singlecut (humbuckerit) ja Flying Finn (yksikelaiset). Havaintojeni mukaan Mesa on nyt edistynyt tässäkin soundityypissä, sillä ainakaan omat Maveric- ja Rectoverb-komboni eivät ole tässä lajissa ollenkaan parhaimmillaan. Ero näihin oli selkeä. Arvostan F-30:n puhtaassa kanavassa sitä, että tarvittaessa se säilyy selkeän puhtaana kovemmallakin väännöllä. Monessa kokeilemassani vahvistimessa puhdas kanava alkaa (tarkoituksellisesti?) särkeä yllättävän pian. Mesassa se kuitenkin säilyy selkeän puhtaana lujallakin voluumilla ja niinpä kantripikkauksesta, jatsista ja funk-komppeista pitävänä arvostan tätä ominaisuutta paljon. Ja kuin bonuksena, löytää F-30:stä nyt sitten myös hyvän kevyenkin särön.

Oheinen teksti on alku Jarmo Hynnisen kirjoittamasta artikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffi-lehden painetussa versiossa (numero 5/2003).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

 

21.07.2009
|
Jarmo Hynninen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy