Mestarin kädenjäljet

|
Image
 

 

Masterworks on uusi turkkilainen symbaalivalmistaja, jota ei kannata sivuuttaa olan kohautuksella: niin houkuttavaan asetelmaan tulokas on nimittäin hinnan ja laadun takonut.

 

Masterworksin kohdalla tuotteet puhuvat valmistajansa puolesta ainakin toistaiseksi, sillä minkäänlaista tietopakettia firmasta ja sen toiminnasta ei ollut tarjolla sen paremmin painettuna kuin netissä. Taustatietoa löytyi Musiker Magasinet -lehden artikkelista sekä kanadalaisen jakelijan ylläpitämältä nettisivustolta. Varsinaista suoraa linkkiä tehtaalle ei ollut, mutta tämän verran tietoa sain raavittua kasaan.

Masterworksin ovat perustaneet kaksi symbaalinvalmistuksen taitajaa parisen vuotta sitten. Rumpali ja rummunsoitonopettaja Behnan Göçmez työskenteli aiemmin Istanbulilla, kun taas hänen oppilaansa Mustafa Er takoi rumpujensoiton ohessa peltiä Turkish-symbaaleita valmistavassa yrityksessä. Molemmat ovat saaneet oppinsa varsin laadukkaita symbaaleja valmistavista yrityksistä, joten hyvistä lähtökohdista he ovat lähteneet liikkeelle omaa Masterworksia perustamaan.

Koesoittoon saadut symbaalit olivat malliltaan Custom Series -malliston 10" Splash, 16" China, 16" ja 17" Medium Crash, 18" ja 19" Medium Thin Crash, 20" Ride Original, sekä 14" Resonant Series Hi-Hat.

Olisi ollut mukavaa saada näytteitä myös Masterworksin muista symbaalisarjoista, joita nettisivuston perusteella on varsin laaja valikoima. Kun kyse on myös maahantuonnin osalta aivan alkuvaiheessa olevasta toiminnasta, niin tilanne lienee ymmärrettävä ja saatavuus kohentumaan päin kaiken aikaa. Näillä kuitenkin makuun tällä kerralla.

Resonanssia

Aloitetaanpa lähestyminen kaksoispeltien saralta. Resonator hi-hatin soundi on mielenkiintoinen. Samantapaista pehmeää lämpöä tapaa vanhoissa 1970-luvun symbaaleissa, mutta tässä on nyt parannettu painos niistä. Joukossa on myös runsaasti ylempiä ääneksiä, joskin on todettava, että ainakin nämä yksilöt olivat perussoinniltaan aika tummasävyiset. Joka tapauksessa soundi oli korvia hivelevä. Vaikka haitsua mätti kuinka kovaa tahansa, oli soundi aina miellyttävä. Tästä voi jo arvata, että näiden haitsujen äänenvoimakkuus ei ole kovimmista päästä. Toisaalta se on hyvä, sillä peruskompit pysyvät kokemattomallakin soittajalla paremmin balanssissa, kun haitsu ei "pukkaa päälle". Samoin myös hiljaa soitettaessa sävyjä löytyy, kun ei tarvitse arkailla soiton kanssa. Kääntöpuolena siitä tietysti seuraa, että jos soittaa isoissa tiloissa tai muuten kovaäänistä musiikkia, niin tämä Resonator-haitsu ei välttämättä ole paras valinta. Netistä katsomalla huomaa, että Masterworksiltä löytyy kyllä mallistoa laidasta laitaan, niinpä myös "metallityöläiset" löytänevät omansa.

 

Kuva: Max Wallgren

 

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 6/2003).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.