Nayteikkuna

Pistooli ohimolla - soitto suorassa lähetyksessä vaatii asennetta!

 Kuinka sessiokitaristiksi tullaan? Millaista työtä se on? Harvoin haastatellut TV-2:n ammattimiehet avasivat sanaisen arkkunsa Riffin revolverihaastattelijalle. Tapahtumapaikkana on Tampereen Ilves-hotellin henkilökuntaruokala. Hyvännäköiset paahtopaistit on lapioitu helttaan ja "Mansen klikki" on valmis puhumaan... 


Heikki "Hessu" Markkula (vuosikertaa Savonlinna 1955. Muuttanut Tampereelle kaksivuotiaana), TV-ruudussa se vasemmanpuoleinen, vähemmän karvainen Tuttu Juttu-kitaristi ottaa ensimmäisen puheenvuoron:
 - Koko perhe oli musikaalinen. Kitaransoitto alkoi kun seitsemän vuotta vanhempi veljeni (edesmennyt Musa-lehden perustaja Pekka "Pipin pieni" Markkula) alkoi harrastella folkkishommia, soitti kitaralla Dylania ja Donovania. Innostuin sitä kautta. 

Broidi oli jo aiemmin ostanut transistorilevysoittimen ja Beatlesin Twist & Shout kolahti. Ensimmäiset soinnut oli A7, D7, E7 ja siitä bluesin kaavaa. Eka biisi taisi olla Lollipopsin I Will Stay. Sitä introo kelattiin sitten, muistelee Hessu Markkula ja jatkaa: Ensin soittelin Landolan nylonilla, sitten mä taisin saada Ekon teräskielisen. Ja äänensärkijä oli sellanen,että metallinen Tervaleijonapastillipurkki teipattiin kitaran kanteen ja siitä pantiin sellasia metalliketjuja roikkuun. Sitten kun rämpytti oikein saatanasti niin ne ketjut värisi kitaran kantta vasten... 
Toimi yllättävän hyvin niissä puitteissa. Sitähän voisi vaikka käyttää vieläkin. Seuraava aste oli sitten tää legendaarinen: jonkinlainen mikki siihen teräskieliseen ja putkiradion levysoitinliitäntään banaanikoskettimilla. 13-vuotiaana menin kesätöihin raksalle. Ostin niillä rahoilla Baldwinin puoliakustisen sähkökitaran. Seuraavana kesänä sain hommattua samalla metodilla VOXin vahvistimen... 

Harrastuksesta ammatiksi Ilpo Murtojärvi (s. Huittinen 1954. Nykyinen päämaja Turku). Ruudussa oikeanpuoleinen, karvaisempi Tuttu Juttu -ukko jatkaa omalla tarinallaan: 
- Isän mandoliinilla roiskin korvakuulolta melodioita alle viisivuotiaana. Beatles-aikoihin 1960-luvun alussa mä aloin tutkiin että mitä ihmettä tässä olisi niinkun tarkoitus tehdä. Akustisella Landolalla vetelin pitkään, kunnes ensimmäiset bändikuviot tuli mukaan. Eka sähkis oli EKO ja se piti sitten vaihtaa vielä huonompaan Höfneriin... Hyvää kitaraa sain odotella pitkään, omilla keikkarahoilla ostin Gibson SG Standardin 17-vuotiaana. Sillä pärjäili pitkään...

 

 

Teksti: Esa Kuloniemi
Kuvat: Antero Tenhunen

Oheinen katkelma on lainaus Esa Kuloniemen toimittamasta haastattelusta, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 1/2001.

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

 

21.07.2009
|
Esa Kuloniemi
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy