Puhuttelevaa ääntä kolmella kotimaisella: Liljeström Guitars

Kotimaisen soitinrakentajan Anders Liljeströmin fokus on akustisissa kitaroissa. Testasimme kolmea kitaraa, joista erikoisin on refleksiaukolla ja soololovella varustettu baritoni-kitara. Kaksi muuta olivat tilaustyönä tehty Elysee-malli ja 1930-luvun Martinin OM-sarjan tyyliin rakennettu OM Vintage.

Liljeström Elysee on perinteinen D-malli ja sellaisena kolmikon yleispätevin. Se soveltuukin hyvin sekä plektralla että sormin soitettavaksi. Napakan äänen omaava kitara on keskitaajuuksiltaan pirteämpi omaan Martin D-28:iin verrattuna. Siitä syystä Elysee kuulostaa melko äänekkäältä peliltä. Kokonaissoundinsa perusteella voisi kuvitella, että soitin toimii hyvin esimerkiksi erottelevuutta vaativan bluegrassin sfääreissä, tai monta tyyliä taitavan trubaduurin työjuhtana.
Silmälle komean soittimen ulkonäkö on levollinen vaikka sävyjä on käytettyjen puulajien runsaan määrän vuoksi useita. Huomiota herättävin yksityiskohta on eebenpuisella otelaudalla komeileva helmiäisestä tehty kyyhkysupotus. Viehättävän linnun lento pääsee hienosti oikeuksiinsa, semminkin kun muita otelaudan upotuksia ei ole.

Yksitoimisella kaularaudalla tuettu kaulan puuaines on mahonkia lapaviilun ollessa brasilian ruusupuuta. Samaa etelä-amerikkalaista ruusupuuta on käytetty myös tallassa ja ääniaukon rosetissa. Lapaviilun punertava sävy toimii hienosti Gotohin valmistamien virittimien punertavien nuppien kanssa.
Elyseen kaula oli muodoltaan reilumman puoleinen – Martin D28 on kaulaprofiililtaan ohuempi – mutta sopi omaan käteeni vallan hyvin.
Elyseen kaikukoppa on pohjaltaan ja sivuiltaan Väli-Amerikassa kasvavaa ovangkolia ja kansi on kanadalaista sitkakuusta. Kannen rimoitus noudattaa perinteistä x-periaatetta.

Silmäillessäni kopan sisään sain todeta työn jäljen olevan asiallista. Ainoastaan pölyt ja purut poistava ilmapuhallus oli jäänyt tekemättä, mutta tuo hymyä aiheuttanut seikka vain alleviivasi aidon käsityön leiman.
Soittimen viimeistely on sekin tehty taiten. Koppa on lakattu, kun taas kaula on käsitelty öljyllä ja vahalla.
Kokonaisuutena on sanottava, että Elysee on hieno kitara, jonka soitettavuus, soundi ja ulkoinen komeus huokuvat intoa tulla soitetuksi.

Teksti: AJ Syrjänen, Kuvat: Tommi Posa

Oheinen teksti on näytekatkelma artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 4/2007).

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.