Nayteikkuna

Roland Handsonic – realistiset saundit käden ulottuvilla

 

Mikä on lasten ja aikuisten ero? Aikuisilla on kalliimmat lelut... Rolandin Handsonic saattaa aluksi näyttää hieman lelulta, mutta sen erinomaiset rumpu- ja perkussiosoundit ja monipuoliset soitto-ominaisuudet todistavat toisin. Ehkä tästä laitteesta sopiikin sanoa, että sisin ratkaisee.

 

Tekisi mieli sanoa, että Roland on ylittänyt itsensä. Handsonicin osittain ällistyttavänkin realistiset lyömäsoitinsoundit on jopa itse soittajan vaikea erottaa oikeasta. Eikä kestä kauan havahtua, ettei tämänkään soittimen hallinta vaadi kuin rytmitajua ja höysteeksi vain hieman teknistä know-howta.

Handsonicin 15 rumpupainikkeen takaa löytyvien äänten kirjoa on tosin aluksi hieman hankala hahmottaa, varsinkin vireisiä soittimia soittaessa, mutta pidemmän päälle taas tajuaa, että eihän niitä painikkeita olisi voinut millään muulla tavalla sijoittaakaan. Soitin on toteutettu vain ja ainoastaan perkussionisteja ajatellen, ja valittu tapa antaa erinomaisen sormi- ja kämmentuntuman vaativaankin rytmisoittoon. Sivuilmiönä on hiukan hankalasti hahmotettava säveljärjestys esimerkiksi perinteisiin malletteihin verrattuna, mutta tämä on vain pieni harmi kokonaisuuden kannalta. Soittopainikkeet on jaettu kolmeen ryhmään, joista tarkemmin hieman tuonnempana.

Handsonicissa on myös neliraitainen rumpu/perkussio-sekvensseri, mutta suurin osa sen toiminnoista on kuitenkin tarkoitettu enemmänkin live-tilanteisiin, kuin midi- pohjaiseen ohjelmointityöskentelyyn. Samaan aikaa voi soittaa neljää eri sointinääntä, joko manuaalisesti tai sekvensserin avittamana. Vekotin tarjoaa 64 äänisen polyfonian, mikä varmasti riittää tämän laitteen suorituskyvyn rajojen kokeiluun.

Sekvensserin pääideana on realiaikainen kuvioiden tallennus ja toisto, jolloin oman soittonsa saa jollekin raidalle tai raidoille talteen ja taustalla pyörivän komppirakennelman päälle voi sitten soittaa lennossa lisää tavaraa. Step writen eli askelittain tapahtuvan ohjelmoinnin ja Songien eli erillisistä sekvenssin pätkistä koottavien kipaleiden tapaisia toimintoja vimpain ei tarjoa, joten kokonaisten kappaleiden sommittelu etukäteen ei luonnistu aivan yhtä helposti kuin perinteisillä sekvenssereillä. Toisaalta songeihin liittyvän puutteen voi kiertää tekemällä kappaleen pohjaksi tarpeeksi monta tahtia sisältävän kuvion (999 tahtia pisimmillään).

Kuviot saa luotua helposti soittamalla ne klikin tahdissa suoran sekvensseriin, jolloin soitto kvantisoituu valittuun tarkkuuteen (1/8-1/64-nuotti). Kvantisoinnin voi myös kytkeä pois, jolloin soitto tallentuu sellaisenaan performanssin mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuotit tallentuvat myllyn sisäisen tikutuksen tarkkuudella (96 askelta per neljäsosanuotti). Kuvioita ei voi muokata jälkikäteen askeleditoinnilla, mikä viittaa taas laitteen reaaliaikaiseen käyttöön. Kompit siis vain nopeasti soitetaan keikan aikana sekvensseriin ja pannaan looppaamaan, toinen toisensa jälkeen. Sekvensserin neljästä raidasta ensimmäiset kaksi on varattu perkussio-osastolle ja jälkimmäiset kaksi melodisille soittimille. Laitteella itselläänkin saa siis luotua pieniä orkestraatioita. Käyttäjälle varattuja muistipaikkoja kuvioille on yhteensä 99 (U01-U99) ja tehdaskuvioita on saman verran (P01-P99).

 

Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/2001).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Paluu lehteen

 

 

 

21.07.2009
|
Tommi Sirkiä
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy