Roland XP-30 – maanläheisiä laatusoundeja

Teksti: Jarmo Lehtelä
Kuva: Pekka Väänänen

Näppärä koko, sointivalikoiman runsaus ja kohtuullinen hinta tekevät Rolandin XP-30:stä sangen kiinnostavan perussoittimen kosketinkioskiin. Katsotaanpa lähemmin.

Rolandin XP-30 sijoittuu hintaluokaltaan kosketinsoittimien keskikastiin ja puolustaa paikkaansa tukevasti siellä. Äänimaailmaltaan laite taipuu monen toiveisiin, eikä tässä ole kyse mistään kompromisseistä, vaan yksinkertaisesti monipuolisuudesta ja laadukkaista soundeista. Voisin kuvitella tämän laitteen yhtä hyvin tanssimuusikolle, teknoon, studioon kuin rokkihemmollekin.

Toiminnoiltaan Roland on hyvin helppo ottaa haltuun, jos vähänkään on näiden vehkeiden kanssa pelannut. Suosimani taktiikka: "Tosi mies ei manuaaleja selaa" onnistuu tämän laitteen kanssa mainiosti, joskaan se ei liene aina kovin viisas strategia. Näyttö voisi tosin olla nykyaikaisempaakin mallia, sillä muutamiin kilpailijoihin verrattuna näytön korkeus jää ainakin kirjoittajan mielestä vajaaksi. Lisäksi pientä kulkijaa kummaksuttaa, miksi sähköjohtona ei ole käytetty standardia euro-johtoa.

64-ääninen synteesikoneisto pitää sisällään kaikki JV-1080/2080-soundit sekä lisäksi kaikki patchit Rolandin Session-, Orchestral- ja Techno Collection-laajennuskorteilta. Soittimessa on lisäksi kaksi laajennuskorttipaikkaa, joihin sopii mikä tahansa 15:stä erilaisesta SR-JV80-sarjan laajennuskortista. Asiaa tunteville tiedoksi, että mukana ovat JV-2080:sta lainatut Patch Finder- ja Phrase Preview -toiminnot sekä SmartMedia-korttipaikka.

Arpeggiaattori on mukava mauste sopassa, mutta sekvensseriä soittimessa ei ole, mikä selittääkin osittain asiallisen hinnan. Efektipuolelta löytyvät erillisinä kaiku, chorus sekä 40 eri ohjelmaa tarjoava multipaavo.

Laitteen mukana tulee CD, jolla on XP-30:lle soveltuva SoundDiver-softa sekä käsikirja sähköisessä muodossa. SoundDiverin avulla voidaan esimerkiksi tallentaa omat soundit tietokoneelle. Softa käsittää myös minisekvensserin, jolla voi tehdä arpeggioita ja fraaseja.

Ääniä äärestä laitaan

Peruslähtökohdat soundeissa eli samplatut aaltomuotonäyteet tuntuvat olevan todella kohdallaan, jolloin jokaisen on helppo lähteä tekemään itsensä näköistä äänisalaattia. Pikaisen kokemuksen soundeista saa kuuntelemalla vaikkapa demokappaleen numero neljä: "All In Good Time".

Teksti on ote Jarmo Lehtelän kirjoittamasta testiartikkelista. Tarkemmat arviot ja tekniset erittelyt voit lukea Riffi-lehden painetusta versiosta 2/2000.