Nayteikkuna

Simon Phillips - popista rokkiin ja fuusiosta be-bopiin

Simon_Phillips_Riffi
 

Simon Phillipsin (45) meriittilista on sanalla sanoen hengästyttävä ja soittokumppaneiden nimiä vilahtelee kuin musiikin Kuka kukin on -kirjassa: Phil Manzanera, Mike Oldfield, 10 cc, Jeff Beck, Toyah, Mick Jagger, Joe Satriani, Jack Bruce... Ja listan viimeisenä sitten tämä nykyinen toimi Toton rumpalina. Ennen yhtyeen marraskuista Helsingin keikkaa Phillipsillä oli aikaa tarinointiin, joka osoitti miehen paitsi äärimmäisen mukavaksi, myös sen, että aikatauluista viis, kun jututtaa!

 

 

Tuhannen ja yhden session mieheltä on pakko kysyä, vieläkö on jäljellä sellaisia artisteja, joiden kanssa hän ei ole soittanut, mutta kernaasti haluaisi. Varreltaan pienehkö, mutta meriiteiltään valtava Phillips puhaltaa viheltäen ulos.

– On paljonkin! Vau, mistä minä aloitan? Erilaisilla esiintymisareenoilla – haluaisin kovin mielelläni soittaa parin jazzin suuruuden kanssa. Joe Zawinulin kanssa olisi hieno soittaa, hän on yksi lempisäveltäjistäni. Olin aikanaan suuri, varsinkin vanhemman kauden Weather Report -fani. Ja Herbie Hancockin kanssa haluaisin soittaa vielä vähän lisää, listaa Phillips, ja jatkaa: Mitä taas rock-hommiin tulee, soitin kerran Peter Gabrielin kanssa. Teimme pari biisiä ja se oli miellyttävää. Tosi mukava heppu, me törmäämme aina tämän tästä maailmalla kiertueillamme. On paljon sellaisia, joita en tässä nimennyt, mutta joiden kanssa toki haluaisin tilaisuuden tullen soittaa.

Miten koet rumpalin roolin yleensä ottaen?

– Ouh! Se on kuin minkä muun tahansa instrumentin kanssa. Ei sillä ole väliä, onko kyse rummuista, kitarasta tai koskettimista. Pitää pystyä olemaan monipuolinen. Pitää olla kokemusta. Joka kerta, kun soittaa uutta biisiä, ei koskaan tiedä, mistä suunnasta siihen pitää ammentaa aineksia, ruotii Phillips.

– Varsinkin rummuilla voi ottaa hiukan tuosta tyylistä sekä hiukan tuosta, ja lopputuloksena saa soitettua biisin. Olen huomannut tehdessäni töitä hyvän säveltäjän ja asioista perillä olevan tuottajan kanssa, että biisi tavallaan soittaa itse itsensä. Silloin, kun se on riittävän hyvä, sekin. Siinä ei tarvita mitään kummempaa, sitä sitten saa vain tyydyttävän lopputuloksen. Se on kuitenkin melko harvinaista. Joskus biisi toki tarvitsee apua, varsinkin silloin, kun se ei noudata tiettyä kaavaa. Tuottaja raapii päätään ja miettii, että mitä tässä oikein tehtäisiin. Mitä enemmän itsellä on mistä ottaa sitä parempaan lopputulokseen päätyy. On paljon eri osa-alueita, jotka vaikuttavat, eikä niitä opita kahdessa viikossa! Itsekin opin koko ajan lisää..

Onko rumpujen soittaminen mielestäsi yleisesti ottaen muuttunut vuosien varrella?

– Kyllä on, hiukan. Kaikki ovat nykyään niin tottuneita soittamaan metronomin kanssa, ja taimissa. Rummuttamisesta on tullut niin homogeenistä, että on vaikea enää erottaa soittajia toisistaan. Ja ihan toinen juttunsa on tietysti myös tämä Pro Tools: Joku käy soittamassa kannut sisään, ja sitten joku toinen vain editoi homman kuntoon. Tuottajan ominaisuudessa minun piti yhden bändin kohdalla tehdä juuri noin, koska rumpali ei ollut mitenkään vakuuttava. Yritin kaikkeni saadakseni häneltä kunnon ottoja, mutta se meni siihen, että saimme tulokseksi vain biisin päivässä! Liian hidasta hommaa, ja minun piti sitten vain alkaa korjaamaan niitä raitoja, harmittelee Simon.

 

Haastattelu: Matti Rinne, Kuva: Pekka Väänänen

 

Oheinen ote on lainaus Matti Rinteen tekemästä Simon Phillipsin haastattelusta, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 6/2002. 


Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

 

21.07.2009
|
Matti Rinne
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy