Tommi Lindell - syntikka-alkemisti

Tommi_Lindell_Riffi
 

Hajamielisen professorin ensivaikutelman itsestään antava Tommi Lindell on kaikkea muuta. Taitava ohjelmoija, muusikko ja tuottaja on toiminut hyvinkin erilaisissa tehtävissä hoitaen mm. Raptorin kosketinkioskia livenä, toimien Neljän Ruusun ohjelmoijana ja MIDI-siivoojana, tuottaen Neumannin, Jussun ja Tommi Läntisen levyjä sekä viihdyttäen meitä erilaisissa tilaisuuksissa alter egonsa, Veijo MIDIn ominaisuudessa.

Omien sanojensa mukaan Tommi on muusikko, kuten verokortissakin lukee. Hieman laajentaen voitaisiin varmaankin sanoa hänen olevan perinteistäkin bänditaustaa omaava kosketinsoittaja, mutta ennen kaikkea konemies. Jonkinlainen hybridi perinteikkään ja uudemman teknologian välimaastossa siis. Tommi on parhaimmillaan ohjelmoijana eli hänen työkenttäänsä on ennenkaikkea kaikki MIDIin liittyvä, mikään äänittäjä ja audion manipuloija hän ei mielestään ole.

-Äänittäminen ja miksaaminen on ihan yhtä vaikeaa ja varteenotettavaa kuin soittaminenkin. Mun ominta aluetta on kosketinsoittimet ja syntikat, niiden soundit ja soittaminen. Mä en halua olla mikään jokapaikan luuta, vaan hoidan oman tonttini mahdollisimman hyvin. Toki ääni ja hyvä soundi kiinnostaa, mutta sitä varten on omat ammattimiehensä.

Aloitetaanpa historian hämäristä...

Tommi on Ogelin eli Oulunkylän Pop/Jazz-opiston kasvatteja, kuten niin moni muukin tämän maan ykkösrivin muusikoista. Muutaman vuoden opiskelu 1980-luvun alussa ko. oppilaitoksessa auttoi luomaan kontakteja niihin muusikoihin, joiden kanssa Tommi on sittemmin paljon tehnyt yhteistyötä. Yksi hedelmällisimmistä kontakteista oli Leevi Leppänen, jonka mukana Tommi ajautui Bluesshakers-yhtyeeseen, josta puolestaan löytyi ydinryhmä Aki ja Turo & Hepamamas Ðryhmään. Aki ja Turo -ryhmässä festarielämä ja yleinen keikkahulina tuli tutuiksi. Myös hieman vähemmän mainostettu, mutta monen muusikon kokema ravintolabändimuusikkous tuli tutuksi Ami Jaaran bändissä.

Ravintolamuusikkouden selkeä etu rokkihommaan verrattuna oli asiallinen palkka ja sen ansiosta hankitut hyvät soittokamat. Yamaha DX-7 ja Roland S-50 kuuluivatkin aikakautensa ykköslaitteina Tommin varustukseen. S-50 sampleriin kuulunut sekvensseriohjelma avasi ensimmäisiä ovia konemusamaailmaan. Vaikka ko. ohjelma oli hankala ja hidaskäyttöinen, tuli sillä Tommin mukaan tehtyä varsin monimuotoisia juttuja. Nykyään kun ohjelmat ovat helpompia ja monipuolisia, on haasteen puute tässä mielessä joskus jopa haitta.

Tommi on varsin aikaisessa vaiheessa tehnyt myös omia, huumoriin päin kallellaan olevia levyjä. Niistä ensimmäinen oli '80-luvun lopussa ilmestynyt Mad Lindell: Grandmaster Klaus -levytys, jossa ansiokkaasti samplattiin Klaus Järvisen klassisia Levyraati-kommentteja. Koko sinkku oli tehty juuri kyseisellä S-50 SYS-503 sekvensseriohjelmalla. Myöhemmin LindellTronics -nimen alla ilmestyi pitkäsoitto Trendibuumi, joka tyylin mukaisesti oli suureksi osaksi Tommin ohjelmoima, räppäämä ja soittama, mukana tekijöinä olivat myös mm. Manne Railo, Hannu Korkeamäki ja Vesa Anttila. Aikaansa edellä ollut Euro mun persettä saattaa muistua joillekin mieleen kyseiseltä levyltä.

 

Haastattelu: Sami Sarhamaa, Kuva: Sami Mannerheimo

 

Oheinen ote on lainaus Sami Sarhamaan kirjoittamasta artikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 2/2002. 



Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

 

 

21.07.2009
|
Sami Sarhamaa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy