Jos kitaristin pedaalilaudassa on valikoima efektilaitteita, niiden joukossa on hyvin todennäköisesti jokin viivepedaali. Viiveen käyttöhän on rockissa ominaista ja vaikkei ihan joka biisiin pedaalia päälle polkaista, kyllä efektille tarvetta muodostuu.
NUX Duotime tarjoilee valikoiman efektien historiasta poimittuja viivästystyyppejä kompaktiin kokoon pakattuna.
NUX on osa kiinalaista Cherub Technologies’ia ja sen tuotantoon kuuluu mm. efektipedaaleja sekä digitaalirumpuja ja -pianoja. Nyt tutkailtavana oleva Duotime kuuluu NUXin Verdugo-pedaalisarjaan. Espanjan kielessä Verdugo tarkoittaa sekä pyöveliä että varpuslintua. Ei nyt kuitenkaan ruveta pohtimaan, mitä tekemistä nimellä on pedaalien ominaisuuksien kanssa.
Duotime on rakennettu tukevan tuntuiseen metallikoteloon ja se on kohtalaisen painava (440 g). Poljettavia kytkimiä on kaksi, joista vasen on päälle/pois-kytkin ja oikeanpuoleisella valitaan tilaksi viiveen säätö iskuina minuutissa (BPM) tai tap tempon naputtelu. Polkemalla molemmat hetkeksi yhtä aikaa, käynnistetään looppitila, jossa vasen kytkin ohjaa loopin äänitystä ja toistoa.
Molemmat poljettavat painikkeet ovat sekä jämäköitä että naksumattomia, ja jalka tuntee painamisen vaikka kengänpohjan läpi.
Pyöritettävät säätimet ovat mustaa muovia ja niissä on varsin hyvin näkyvä punainen merkkiviiva. Useimpien säätimien – paitsi viivetyypin valitsimen – vieressä ei ole viivastoja tai numeroita osoittamassa säädön arvoa. Viiveajan kahden Time-säätimen kehällä sen sijaan on havainnollistus viiveen suhteesta tap tempoon alajakoina.
Lisäksi kotelon päällä on hyvin pieni näyttöruutu, joka osoittaa kahden viiveen BPM-lukemat millisekunteina. Jos tap tempoa polkaistaan uusiksi, viiveet muokkautuvat tempoon ja uudet lukemat ilmaantuvat näyttöön.
Level on käsitellyn ja puhtaan signaalin keskinäinen miksaus.
Kaikki liitännät ovat kotelon päädyssä. Tuloja ja lähtöjä on kaksi, mikä mahdollistaa muutamia kytkeytymistapoja.
Peruskäytössä tullaan liitäntään IN1 ja otetaan signaali ulos joko OUT1:sta tai OUT2:sta yhteen vahvistimeen. Tai käytetään molempia lähtöjä, jolloin saadaan viiveet stereoksi kahden vahvistimen kanssa ja kumpikin omilla asetuksilla. Kolmantena mahdollisuutena on kytkeä kitara sisään IN1:een, ohjata signaali välijohdolla OUT1-lähdöstä takaisin pedaalin IN2-tuloon, ja nyt kaksi viivettä lähtevätkin sitten monona sarjassa OUT2:sta.
On jopa mahdollista, että kaksi kitaristia käyttää samaa pedaalia, kumpikin omalla tulolla ja lähdöllä. Viiveasetuksetkin voivat olla molemmille omat, viiveen tyyppi ja Parameter kuitenkin samat molemmille. Kahta eri viivetyyppiä ei voi samanaikaisesti käyttää.
Laite toimii normaalin pedaalivirtalähteen antamalla yhdeksän voltin virralla. Tässäkään pedaalissa ei virtajohdon liitintä ole upotettu tai tuettu millään tavalla.
Päädyssä on myös USB-portti. Sitä ei kuitenkaan käytetä viiveasetusten tallentamiseen ulkoiseen sovellukseen, vaan koko pedaalin ohjelmistopäivitykseen.
Ohjelmallista efektointia
Duotime on digitaalinen pedaali ja sen tarjoamat viisi viivetyyppiä ovat saaneet vahvasti inspiraatioita etenkin japanilaisista menneiden vuosikymmenten laitteista. NUX ei suoraan kutsu ohjelmia mallinnuksiksi, vaan käyttää matemaattista termiä algoritmi. Jokaiselle viiveohjelmalle on laadittu yksi erikseen säädettävä lisäominaisuus, jonka arvoa säädetään pyörittimestä Parameter.
Tape-efektin esikuva on Rolandin nauhakaikuklassikko RE-201, jolle Parameter annostelee nauhan saturaation aiheuttamaa signaalin pehmenemistä ja säröytymistä. Säröytyminen on varsin maltillista ja se kuuluu vain viivästetyssä signaalissa muutaman toiston jälkeen.
Analog katsastaa vahvasti Bossin ja muidenkin valmistajien perinteisten ja toistokerroissa tasaisesti hiipuvien BBD-viiveiden maailmaan. Tähän Parameter lisää aaltoilevaa modulaatiota.
Digi on tietenkin modernin digitaalisen viiveen ohjelma ilman mitään nimettyä esikuvaa. Koska digitaaliviiveitä on yleisesti moitittu liiankin tarkasta signaalin toistamisesta, Parameterin avaaminen syövyttää toistoja hieman. Vaikutus on melko lievä, eikä tarkoituksena ole ollut saada digitaalista viivettä kuulostamaan analogiselta. Lisäksi Parameter saadaan säätämään toistojen äänensävyä.
Mod lainaa hiukan Ibanezin 80-luvun pedaalilta DML-10. Tosin tuo alkuperäinen kasarilaite oli varsinainen kummallisuuksien lähde, josta pulppusi kaikenlaista käyttökelvotonta omituisuutta, kun taas Duotoneen on otettu mukaan lähinnä vibrato, jonka reilumpi annostelu saa soinnin väpättämään eksoottisen soittimen tavoin. Maltillisemmilla asetuksilla tämä toimii Analogin variaationa.
Verb on tässä joukossa poikkeus ja erikoisuus. Se sisältää digitaalista viivettä, joka toimii pelkkänä sellaisena, jos Parameter on kokonaan kiinni. Mutta Parameterin avaaminen tuo mukaan ensin jäljitelmän levykaiulla tuotetusta suuren tilan tunnusta ja lisää säätämällä käynnistää helskyvän shimmerin soimaan. Shimmerin miksausta voi säätää tarkemminkin.
Kuten mainittua, viiveen pystyy sovittamaan tap tempoon aina 1/32-nuotin alajaosta alkaen, mikä on näppärä ominaisuus haettaessa tempon mukaan kulkevaa viivemattoa. Silti väliin jää säätövaraa, jolla voi kehittää aaltoilevia kuviointeja. Toistojen määrän voi Repeats-säätimen äärilaidassa kasvattaa loputtomaksi, jolloin lähtösignaalin jo sammuttua soimaan jää viiveiden joukko.
Viiveiden maksimiajat vaihtelevat tyypin mukaan 400–500 ms:sta (Analog, Tape) 1000–1500 ms lukemiin (Mod, Digi, Verb). Perustempoilla eteenpäin kulkevassa musiikissa tällaiset riittävät mainiosti. Suurimmille viiveille saattaa tulla käyttöä ambientissa fiilistelyssä.
Kattava moneen käyttöön
Olipa viiveen tyyppinä tai asetuksena mitä tahansa, täytyy muistaa, että tärkeintä aina on soitettu ääni ja viive on sille vain mauste ja sointia rikastuttava efekti. Kun bändi tuottaa äänimassaa muutenkin, viivettä ei sieltä joukosta erikseen tarkkailla, vaikka sillä merkityksensä kokonaisuudessa onkin. Tilanne voi muuttua efektikeskeisemmäksi, kun kitaran sointi on kuuluvasti pääosassa ja soundin pienetkin yksityiskohdat erottuvat kuulijan korviin. Silloin haetaan viimeisetkin detaljit esiin viiveiden sarjasta.
Sisällön määrään nähden kohtuuhintainen NUX Duotime tarjoaa viisi keskenään selvästi erilaista viiveohjelmaa, joista jokaisessa on riittämiin säätövaraa. Näiden sointi on selkeä ja häiriötön ja viiveiden tarkka sovittaminen tempoon on helppoa.
Tällaista harkitsee ainakin sellainen soittaja, joka tietää haluavansa erilaisia viivesoundeja, mutta eiköhän yhteen analogi- tai digitaaliviiveeseen tottunut kitaristikin rupea ajan mittaan löytämään käyttöä näille kaikille.
NUX Duotime
Delay-pedaali kahdella viive-efektillä
• viisi erilaista viivetyyppiä: Analog, Tape, Digi, Mod sekä Verb
• jokaiselle viiveelle erikoismuokkaus Parameter-säätimellä
• kaksi tulo- ja lähtöliitäntää
• BPM- ja/tai Tap tempo -asetus viiveen pituudelle
• 40 s loopperi kerrosäänityksellä
• hinta: 165 euroa (hintatieto on testin alkuperäiseltä kirjoitushetkeltä).
Lisätiedot: Musiikki Silfverberg
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2021. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
