ARP Odyssey – upouusi analogiklassikko

Image

Parasta nykyajassa on mahdollisuus miksata keskenään lähestulkoon kaikkia edeltäneitä aikakausia – onhan matematiikalla toimivien ohjelmallisten efektien ja virtuaalisoitinten lisäksi hankittavissa usein vielä aitoja klassikkomallien vuosikertayksilöitä, sekä yhä enenevissä määrin myös niiden autenttisia uusiopainoksia. Kuten nyt tämä ARP Odyssey, joka palaa uutuutena neljän vuosikymmenen takaa.

Amerikkalainen syntikoiden pioneeri ARP lanseerasi Odysseyn ensimmäisen version 1972, ja sittemmin tästä kahden oskillaattorin soittimesta tuotiin myyntiin vielä kaksi uudistettua mallia ennenkuin valmistus lopetettiin 80-luvun alussa.
Pikkusyntikoiden joukosta Odyssey nousi esiin räväkällä soinnillaan sekä monofonian vaihtoehtona tarjoamallaan kaksiäänisyydellä. Suosion yhtenä syynä oli myös helppokäyttöisyys: äänen syntyketju on järjestelty loogisesti ja hallintanamikat asemoitu ergonomisesti.
    
Odysseyn alkuperäisen kytkennän suunnitteli ARPilla David Friend, joka oli mukana myös Korgin tiimissä luomassa uusiopainosta. Historian tuntemuksen ja sitouneisuuden määrää kuvastanee uutuussoittimen suotimen toteutus – Odysseyn ensimmäisessä versiossa suodin oli jyrkkyydeltään 12 dB per oktaavi, toisesta sukupolvesta eteenpäin 24 dB oktaavia kohden, ja viimeisimmässä versiossa vielä siten paranneltuna, että suodin toimi stabiilimmin voimakkaammallakin resonanssiasetuksilla. Uusiopainoksessa on nämä kaikki kolme eri suodintoteutusta ja valinta hoituu kytkimellä.

Ulkoisesti Korg on onnistunut pienentämään hiukan Odysseyn mittoja, vaikka olemus noudattaa muuten vahvasti soittimen kolmatta eli viimeisintä revisiota. Vahva väritys mustine ja punaisen oransseine sävyineen hehkuu aivan ARPille muinoin leimallisella tavalla.

Soittolaudalla on mittaa 37 koskettimen verran, ja kyseessä on Korgin terminologian mukaan slim-malli – helpposoittoinen, hieman normaalia sirommilla mitoilla valmistettu painottamaton koskettimisto, joka kantamallin tavoin ei tunnista soittodynamiikkaa, eikä jälkipainoa.

Image

Kaikki Odysseyn alkuperäiset toiminnot on toisinnettu jopa ajalle ominaisia ulkoisen ohjausignaalin (CV) tuloja myöten, mutta jotain uuttakin on laitettu pakettiin. Kansilevyn liukusäätimet ovat nykyajan komponentteja ja maailmalta kantautuneiden kommenttien perusteella parempia kuin alkuperäismallissa.

Midi-tulo puolestaan on huomattavasti alkuperäisen Odysseyn aikakautta myöhempi ilmiö, eikä USB-väylästä kukaan uneksinutkaan 70-luvulla. Niiden kautta uusiopainosta pääsee kuitenkin soittamaan myös ulkoisella koskettimistolla ja tietokoneella, mikä hyväksyttäneen puritaanisimmissakin piireissä. 

Sekään ei voi olla pahasta, että Korg on lisännyt soittimeen pikatransponoinnin, jolla suppean koskettimiston voi kerralla siirtää kahden oktaavin verran ylemmäs tai alemmas, minkä ansiosta sen kattavuus on kaikkiaan seitsemän oktaavia.  

Image

Kokonaan uusi toiminto on sitten taas Drive-kytkin, jonka takaa sointiin löytyy overdrive-tyyppistä  säröä. 
Ohjelmoitavuutta ei nykyversioon ole ympätty, joten perinteiset paperille printatut säätimistökartat muistiinpanojen perustaksi palaavat varmaan nekin takaisin, sillä jos mielii saada saman soundin esiin uudestaan, on kaikki nappulat osattava vääntää takaisin samoihin asentoihin. Kosketinvelhon ruuvailuhetkiä varten Odyssey on varustettu kuulokeliitännällä, miksaaja huolehtikoon sitten siitä ettei säätötoiminta kuulu yleisölle kappaleiden välisellä tauolla. Ja solisti pitäköön yleisön lämpöisenä spiikeillään…
Vanhat hyvät ajat, ne silloin tällöin palaa! 

Uutisen kirjoittamisen aikaan ensimmäinen demo-soitin on jo saapunut Suomeen ja löytyy Helsingistä DLX Musicista. Lisää soittimia on luvassa kevään kuluessa. ARP-syntikoiden historiaan pääsee tutustumaan tästä linkistä.

LisätiedotEM Nordic