BluGuitar Amp 1 – keikkakone nanoputkella

Saksalainen kitaristi Thomas Blug halusi oikean vahvistimen, jonka soundi olisi laadukas, toiminnot monipuolisia, mutta sen pitäisi mahtua 
vaikka kitaran kantopussiin. Piti tehdä itse. 
Vaan miten on, toteuttaako Amp 1 lupauksensa?

Alkuun on paljastettava Thomas Blugin persoonan toinen puoli – muusikkoutensa ohessa mies on suunnitellut Hughes & Kettnerille vahvistimia yli kahden vuosikymmenen ajan. Tyhjästä ei siten myöskään Amp 1 ole syntynyt, vaan tälläkin kehitysaskeleella on taustansa.

Vaikka Amp 1:n tehoksi ilmoitetaan 100 wattia, laite on todella kevyt, eivätkä fyysiset mitatkaan ole järin suuret. Jos vain kitarapussin tarviketasku on reilumpaa kokoa, vahvistin kulkeekin helposti kitaran mukana. Fyysisestä kestävyydestä jää luottavainen vaikutelma, vaikka BluAmp onkin kasattu muovialustalle. Päältä sisuskaluja sen sijaan peittää (ilmeisesti) alumiinikansi, ja kumitassut myös nostavat pohjan juuri sopivasti ylös laskupinnasta.

 

Kontrollipaneeli on selkeä. Eri kanavamoodit on merkitty selvästi sekä väreillä että tekstillä. Puhtaalle kanavalle on erillinen volume-säätö ja sen alapuolelta löytyy kanavanvaihdon mahdollistava painike. Puhdas kanava vaihtuu aina siihen särövaihtoehtoon (vintage, classic, modern), joka on kolmiportaisella valitsimella sillä hetkellä valittuna. Eri särömoodeja säädetään yhdellä gain/master-säädinparilla.

Ulos lähtevän äänen voimakkuutta säädetään kanaville yhteisellä mastervolumella. Lisäksi kansilevyssä on kaiun tasosäätö ja kaikille kanaville yhteinen kolmialueinen eq-korjain. Liitännät löytyvät takalaidasta, mutta käyttömukavuutta ajatellen niiden funktiot on merkitty myös laitteen kanteen.

Nanoputki on kytketty vahvistimen pääteasteeseen. Käyttöikää pitäisi nanoputkelle löytyä todella kauan, eikä sitä edes pysty vaihtamaan normaalien vahvistinputkien tapaisesti, vaan se on juotettu suoraan osaksi virtapiiriä. Tämä on varmaankin parempi vaihtoehto mekaanista rasitusta ajatellen. Olisi ollut mielenkiintoista saada tarkempi kuvaus nanoputken käyttötavasta, mutta ilmeisestikään tätä tietoa ei kovin hanakasti haluta jakaa.
Custom-säädöt lisäävät palettia

Kaikille kanaville yhteinen korjain olisi monikanavavahvistimessa pidemmän päälle puute. Onneksi Amp1:n vasemmasta sivusta löytää lisäapua ekvalisointiin. Tästä paneelista säädetään custom tone- ja volume-annostelut sekä Boost-toiminnon voimakkuus. Myös efektiloopin toimintatavan valintakytkin sekä noise gate-toiminto löytyvät täältä. Efektiloopin paluusignaalin herkkyyden taas voi säätää vahvistimen pohjasta.

Custom-sävysäätö on hyödyllinen kunkin kanavan luonteen hienosäädössä. Volume-vaihtoehdoilla puolestaan voi eri särövaihtoehtojen voimakkuuden tasata tai vaikka porrastaa tarpeen mukaan. Nämä säädöt tekisin itse ennen keikkatilannetta, sillä toisin kuin pääpaneelin säätimet, nämä ovat miniatyyrikokoa ja vaativat hienovaraisempaa otetta. Keikan tiimellyksessä homma voi olla hankalampi suorittaa kunnolla.

Täyteläistä

Puhdas kanava pysyi Stratoni yksikelaisilla mikrofoneilla hyvinkin pitkään puhtaana, ja vasta seitsemän-kahdeksan tienoilla mukaan alkoi tulla rupea. Säröytymisen luonne oli ensimetreiltä mukavan särmikästä. Boost-toiminto lisäsi puhtaan kanavan reunasäröä musikaalisesti sooloja ajatellen. Soinniltaan kanava oli tasapainoinen ja neutraali. Se otti myös säröpedaalin hyvin vastaan, joten omat purkitkin on vaivatonta kytkeä vahvistimen eteen tai vaihtoehtoisesti efektisilmukkaan. Lyhyehköä jousikaikua simuloiva kaikusoundi on myös mallinnuksena varsin onnistunut.

Eq-korjain mykistää äänen täysin silloin kun kaikki säätimet on väännetty nollaan. Kun käytin lähtökohtana sitä, että väänsin potikat keskikohtaan, soundi oli täyteläinen, musikaalinen ja tarpeeksi keskialuevoittoinen. Säädinten toiminta-alue kumpaankin suuntaan oli selkeä, eikä vaikutus ollut missään nimessä liian jyrkkä. Esimerkiksi treble-korostukset kuulostivat eri soundi-tyypeissä luontevilta ainakin omalla Stratollani.

Kolme särömaailmaa

Särökanavat erottaa toisistaan erityisesti säröytymisen määrä ja luonne. Vintage-kanavan soundi tuo luonnollisesti mieleen 1950- ja ’60-luvun vuosikertavahvistimien särömaailmat, ja erilaisia sävyluonteita voi hakea custom tone -säädöllä. Kanavan soundi oli dynaaminen, ja särön määrään voi helposti vaikuttaa soittodynamiikalla. Myös aivan puhtaaseen (ja puhdasta kanavaa keskialuevoittoisempaan) sointiin pääsi käsiksi joko kitaran volume-potikkaa hiljentämällä tai gain-säätöä pienentämällä. Kun gain-säätö oli runsaasti auki, soundi toi yksikelaisilla mikrofoneilla mieleen hieman vanhankantaisen fuzz-särön, varsinkin kun trebleä korosti.

Classic-kanava tarjosi yhtä lailla dynaamisesti vankempaa särö-soundia. Skaala ulottui gain-säädön alkupään maukkaista reunasäröistä loppupään kiinteään ja pitkäänkin laulavaan lead-säröön. Sointi toi mieleeni vanhempaa Marshallia ja hieman myös Boogie -sävyjä, sillä keskialue soi musikaalisen tiukasti. Tällä kanavalla sai komppeihin rankkarockin vaatimaa tanakkuutta ja lead-linjoihin pitkääkin laulavuutta.

Modern-kanava on tarkoitettu erityisesti hi-gain-säröjen ystäville. Kun sivupaneelissa olevan custom-sävysäädön avasi täysille, soundi muistutti modernimman metallimusiikin sävyjä, varsinkin jos avuksi otti noise gaten metal-vaihtoehdon. Toisessa ääripäässä taas sai ilmoille keskialueelta varsin korosteista soundia. Näiden ääripäiden välillä ollaan sitten enemmän mainstream-tunnelmissa.

Vahvistin on kohinaltaan kaiken kaikkiaan varsin hiljainen. Mutta kun isommilla särö- ja volume-asetuksilla soitti vähän pidempään, pyörähti takapaneelissa sijaitseva tuuletin päälle. Kotioloissa sen ääni on huomattava, mutta bändisoittotilanteessa ei.
Keikalle pelkän nupin kanssa

Modernien vahvistimien tapaan myös Amp 1 tarjoaa mahdollisuuden lähettää signaalin eteenpäin linjalähdöllä. Tässä tapauksessa soundi on varsin onnistunut. Esimerkiksi Classic-kanavan särö kuulosti Pro Toolsille soitettuna ihan luonnolliselta, ja menisi varmasti hyvin miksauksessa läpi ainakin syvemmälle upotettuna. Yhtälailla käyttökelpoinen ja hurinaton se oli myös PA-mikserin kanavaan monopiuhalla syötettynä. Toki oma kaappi olisi keikalla mukava olla. Vahvistimen suunnitellut Thomas Blug myös korostaa, että linjasointi on entistä purevampi, jos vahvistin on samaan aikaan kytketty kaappiin.

Vahvistimen voi asentaa pedaalilautaan tai pitää sitä kaiutinkaapin päällä, tosin jälkimmäisessä vaihtoehdossa täytyy olla kanavanvaihtoon erillinen pedaali. Perusvaihtoihin käy periaatteessa mikä tahansa vaihtopedaali. Lisälaitteena valmistaja myy omaa pedaaliohjaintaan, jolla saa myös toimimaan vahvistimeen sisäänrakennetun Power Soak -toiminnon, jolloin teholuokkaa voi säädellä.

Kokonaisvaltainen

Amp1 on monipuolinen ja luontevalta kuulostava vahvistinnuppi, jolla monenlaisen keikan heittäminen kävisi helposti roudausystävällisen koon puolesta. Erilaisia soundeja vaativat tilanteet, teatterihommat sun muut on tällaisella helppo hoitaa, varsinkin kun omien efektien kytkeminen onnistuu monella tapaa.

Amp 1 ei ole hinnaltaan ihan heräteostoksen luokkaa. Hinta on silti mielestäni maltillinen, jos ajattelee kaikkia sen tarjoamia ominaisuuksia. Nykyään markkinoilla on jo aika paljon tiettyä soundimaailmaa hyvin toisintavia etuasteita, mutta tässä tapauksessa valtti on nimenomaan kokonaisvaltaisuus. Tarjolla on kokonainen vahvistin pääteasteineen, hyvin toimiva puhdas soundi, monipuolista särömaailmaa ja hyvä linjalähtö. Eikä keikanteko jää tehostakaan kiinni. Tykkäsin kyllä.


BluGuitar Amp 1

Nanoputkea käyttävä kitaravahvistin

• itsenäinen kitaravahvistin
• pääteasteessa nanoputki
• suunnittelu: kitaristi Thomas Blug
• nimellisteho: 100 wattia
• tuloliitäntä kitaralle
• kaiutinliitännät 8 & 16 ohmin kuormille
• efektilooppi (rinnan- tai sarjaankytkentä valittavissa),
• efektilenkin herkkyys: HI (+4 dBU), LOW (-10 dBU)
• puhtaalla kanavalla kolme särömoodia (vintage, classic, modern)
• kanaville yhteinen kolmialueinen eq
• kanavakohtaiset custom tone- ja volume-säädöt, master volume
• boost-toiminto portaattomalla säädöllä
• noise gate (metal,soft)
• digitaalinen kaiku
• lähtö jalkakytkimelle/ohjaimelle (erillisvaruste), linjalähtö/kuulokeliitäntä
• mitat: 245 × 68 × 192, mm
• paino: 1,2 kg
• hinta: noin 650 e

LisätiedotEM Nordic

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 4/2015Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

12.11.2015
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy