Nayteikkuna

Cubase Pro 9 – konkarin uudet kasvot!

Steinbergin DAW-ohjelma tarjoilee tämän päivän biisintekijän, miksaajan ja tuottajan tarpeisiin räätälöidyt vermeet musiikin tekemiseen, tallentamiseen ja työstämiseen.

Tämä  käyttökokeisiin perustuva testi on julkaistu tuoreeltaan Cubase 9.0 -version julkistuksen jälkeen Riffin numerossa 3/2017.  Steinbergin uusin versio on juttua nettiin avattaessa 9.5.

 


Cubase Pron uutta ysiversiota käynnistettäessä selviää heti kättelyssä, että käyttöliittymä on leiskailtu uusiksi periaatteella, jota Steinberg kutsuu ”zoningiksi”. Sen kantavana ajatuksena on minimoida irtoikkunoiden kanssa tuhraaminen ja päästää käyttäjä keskittymään varsinaisiin hommiin. Ei huonompi lähtökohta.

Lähes kaikki olennainen ryhmittyy nyt Project-pääikkunan ympärille. Vasemmalta laidalta saa esiin Inspector-määritykset ja oikealta VST-softainstrumenttien räkit ja Media Bay -valikot. Suoraan raitanäkymän alla on varsinainen uutuus, ”Lower Zone”, joka päivittää havainnollisena editorinäkymänä kulloinkin pääikkunassa työn alla olevan leikkeen. Linkittämällä näkymät keskenään ikkunat rullaavat aikajanalla synkassa, ja ilman linkkiä rullaa vain aktiivinen näkymä.

Zoning on kätevä parannus rajallisella läppärinäytöllä askarrellessa, mutta yhtä lailla siitä on iloa isolla työasemallakin, sillä se selkeyttää näyttöä ja tarjoaa oikotien editorien lisäksi MixConsoleen, Chord Padeihin sekä uudelle Sampler Trackille, Project-ikkunasta poistumatta.

Cubasen mikseri näkyy ”zonessa” hieman pelkistettynä liukuineen, panorointeineen ja muteineen. Siinä on kuitenkin painike, jonka kautta zone-näkymään saa valittua lisää tavaraa, ja nämä valinnat toimivat riippumattomina varsinaisen MixConsole-ikkunan vastaavista valinnoista. Kätevää!

Raitanäkymän ja ”Lower Zone”-näkymän keskinäisiä mittasuhteita voi säätää halun, tarpeen ja tilanteen mukaan.

Lisäksi käyttöliittymä on siistiytynyt äänityspaneelinkin osalta, sillä sen saa nyt kiinteänä ruudun alanurkkaan. Toki erillisenä kelluvan Transportinkin voi ottaa käyttöön, jos haluaa.

 

Pilkuntarkka Frequency-plugari tuo uutta joustoa taajuus-hallintaan kahdeksan itsenäisen ekvalisaattori-kaistan avulla. Jokaiselle voi valita oman korjain-tyyppinsä ja asettaa itsenäisesti stereo-, left/right- tai jopa mid/side-asentoon.

 

 

Vänkä väännin

”Zoningin” ohella Cubase 9:n kärkiuutuuksia on ”Sampler Track”, jonka on tarkoitus tarjota biisintekijälle joko alkupotkua projektiin ellei sitten lisämaustetta jo tekeillä olevaan.

 

Sampler Track tekee mistä tahansa audioleikkeestä kromaattisesti soitettavan samplen, jota voi luupata, vääntää ja kääntää.

Sampler Track syntyy vetämällä mikä tahansa audioleike raidalta, Media Baysta tai ”Import Audio”-komennolla kovalevyn kansiorakenteesta Sample Control -editoriin. Leikkeen audiosta tulee raita, jota voi soittaa kromaattisesti koskettimistolta, sitä voi luupata sekä peukaloida suotimilla sun muilla, ja kokeilla ja kuunnella mitä tästä seuraa. Sampler Trackin rakenne muistuttaa VST-instrumenttiraitaa sikäli, että äänitetään ja editoidaan midiä, mutta trigataan audiota.

Ja niin vänkä äänenväännin kuin Sampler Track onkin, esimerkiksi multisamplaus- ja mappausominaisuudet siitä puuttuvat, joten sitä ei ole ajateltukaan kampittamaan Steinbergin omia samplesoittimia, kuten HALionia tai Kontaktia. Se on sitä mitä nimi lupaakin – raita – ja sellaisena inspiroiva äänisuunnittelun väline enemmän kuin varsinaisesti soittamiseen soveltuva uloke.

 

Omaa ja lainattua

Yksi ysiversion tervetulleita uutuuksia on MixConsole History, joka tallentaa kaikki mikseriin tehdyt muutokset ja antaa mahdollisuuden askeltaa taaksepäin prosessia niin pitkälle kuin tarvitsee. Tai ei ihan: listaus nimittäin pyyhkiytyy taivaan tuuliin kun projekti suljetaan. Edellisen päivän tekemisiin ei siis tällä(kään) uudistuksella pääse käsiksi, jos ja kun sattuisi tulemaan katumapäälle.

Miksausautomaation piirtelyyn ei ole edelleenkään tarjolla ”kurveja”, mikä on ollut monen miksauspuoleen vihkiytyneen käyttäjän toivelistalla pitkään – sen sijaan kymmenen itsenäistä Marker-raitaa tuo kaivattua joustavuutta niin tallennukseen kuin editointiin, niiden avulla on helppo merkkailla biisin tärkeitä taitteita kunkin soitin- tai lauluosuuden rakenteiden mukaan.

Cubase 9 siirtää veteraanisoftan 64-bittiseen leiriin, mikä pudottaa tietyt plugarit pois pelistä, ja tämä saakin jotkut käyttäjät punnitsemaan koko päivityksen järkevyyttä. 64-bittisen Cubasen tarkoitus on kuitenkin varmistaa, että käyttäjä pystyy hyödyntämään nykykoneiden väännön viime tippaan saakka.

Uusi ”Plug-In Sentinel” skannaa käynnistyksen yhteydessä kaikki järjestelmän plugarit, ja seuloo jyvät akanoista. Potentiaaliset harmin aiheuttajat ja päivitystä kaipaavat Sentinel kasaa mustalle listalle, josta voi yrittää kyllä noukkia niitä takaisin käyttöön, mutta manuaalisesti ja yksitellen.

Onneksi Cubasen omat plugarit toimivat, ja niitä riittää. Melkein sadan efektin joukosta löytyy nyt esimerkiksi päivitetty Maximizer-plugari, jonka uusi ”Modern mode” tarjoaa entistä enemmän puhkua ja potkua sekä kirkkautta ja selkeyttä. Cubase-pakettiin kuuluu myös tukku tuttuja softainstrumentteja Groove Agent -rumpukoneesta Retrologue-synaan.

 

Kolmen kopla

Taitaa olla ensi kerta Cubasen historiassa, kun uusi iso numero julkaistaan samaan aikaan peräti kolmella ominaisuus- ja hintatasolla.

Ja vaikka Pro-versio rajattomine raitamäärineen on luonnollisesti kattavin, myös rinnakkainen Cubase Artist 9 voi tulla kyseeseen. Siinä virtuaalisten ja fyysisten raitojen, tulojen ja lähtöjen, VST-instrumenttipaikkojen ja efektiplugareiden määrä on rajallisempi, mutta ei millään muotoa kapoinen kuitenkaan. Artistista puuttuvat hardcore-miksaajalle tarpeelliset VCA-liu’ut, 5.1-surround sekä VariAudio 2, mutta muuten se tarjoaa pitkälti samat työkalut kuin ”iso ysi”.

Nuottikirjoituksella tuntuu olevan aina vain vähemmän merkitystä kaikkivoipien audiotyöasemien arsenaalissa, mutta Cubasessa sellainen roikkuu yhä mukana – ja vieläpä varsin pätevästi toteutettuna. Artist- ja Elements-versioissa nuotturin ominaisuudet ovat selvästi karsitummat.

Cubase Artist maksaa reilut 300 euroa, riisuttu Elements-tutustumisversio enää alle satasen.
 


Steinberg Cubase Pro 9

Ammattitason audiosofta

Suositukset:
• Windows 7/8.x/10, Mac OS X 10.11/macOS 10.12
• 64-bittinen Intel- tai AMD-moniydinprosessori
• 8 Gt keskusmuistia
• usb-portti auktorisointiavaimelle

Hintaluokka: < 600 € (9.5 Pro)  

Lisätiedot: Steinberg

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

11.08.2018
|
Teksti Tommi Saarela | Kuvat: Tomi Pietilän arkisto
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy