Nayteikkuna

Dreadbox Hades & Erebus – analogisessa monosyntikassa on jujua

Nimet kreikkalaisesta mytologiasta? Vielä parempaa: Kreikassa rakennettuja analogisyntikoita? No, jopas.


Sain testattavakseni moisia midi-ohjattavia laatikoita kaksin kappalein; Hades on monofoninen basso- ja Erebus puolestaan mono/parafoninen (soolo)syntikkamoduli. Eikun ruuvaamaan.


Hades

Parikymmentä senttiä kanttiinsa oleva Hades tuottaa analogisella VCO-oskillaattorillaan ja sen kahdella alioskillaattorilla saha- ja pulssiaaltoja. Filtteriasiat hoitaa resonoiva kolmannen asteen alipäästösuodin, jonka jyrkkyys on 18 dB oktaavi.

Verho- eli vaippakäyrägeneraattoreita (eikös olekin kiva sana!) – syntikkaslangissa envelopeja – on kaksin kappalein, laajempi A D/R S -versio sekä suppeampi A R.
Kryptiset lyhenteet tulevat sanoista Attack (nousuaika, atakki), Decay (laskuaika), Sustain (sointiaika) sekä Release (sammumisaika).
Ne ovat aikaan sidottuja parametrejä, joilla määritetään, kuinka ääni syttyy, soi ja sammuu. Yleensä syntikoissa näitä envelopeja on kaksin kappalein, yksi ohjaa suotimen eli filtterin käyttäytymistä ja toinen vahvistinta. Siis yksi äänenväriin ja toinen äänenvoimakkuuteen, ihan kuten Hadeksessakin.

Miellyttävän lisän Hadeksen operointiin tuo pieni, kahdeksan pisteen kytkentämatriisi, jolla voidaan kytkeä signaaleita pisteestä toiseen ja saada aikaan vaikkapa vibratoa kytkemällä matalataajuusoskillaattori LFO ohjaamaan VCA:n eli vahvistimen äänenvoimakkuutta hitaalla nopeudella. Määrältään säädettävä OTA-särö (transkonduktanssivahvistin, ilmeisesti) tuo myös hyvän mausteen, sillä saa lisää reunaa ja se tekee myös äänen envelopelle jotain hauskaa.

Enimmiltä osiltaan miellyttävän kokoiset säätimet tuntuvat hyviltä käteen ja toimittavat tehtävänsä täsmällisesti. Aito analogioskillaattori soi kuten pitääkin, bassosyntikalle tärkeä alakerta on miellyttävä ja riittävä, asiaankuuluvasti soittimen vire pitää kutinsa vasta hetken kuluttua, soittimen lämmettyä.

Tämän moduulin hinta/hupisuhde on erittäin kohdallaan: vaikka sointimaailma on melko suppea, hyviä bassosoundeja löytyy kuitenkin varsin mukavasti. Kaksi oskillaattoria tekisi tietenkin eetvarttia, mutta sub-oskillaattoreillakin saa hyvän murinan aikaan. Sikälikin ollaan perusasioiden äärellä, että muistipaikkoja ei laitteessa ole eli ruutuvihkot esiin!

Edullisuus ei niinkään kuulu itse soinnissa, oskillaattori on oikein pätevä, vaan enemmänkin karsittuina ovat niin pääoskillaattorin kuin LFO:nkin aaltomuodot sekä pitch bend-alueen säädön kaltaiset ”herkut”.


Erebus

Erebus puolestaan on kahden oskillaattorin soolosyntikka. Moduuli toimii joko monofonisena unison- tai kaksiäänisenä parafonic-tilassa.

Erebuksen filtterit ovat hieman loivempia ns. toisen asteen suotimia (12 dB/oktaavi), mutta ero Hadekseen ei ole käytännössä suuren suuri, kummallakin saa tummaa ja kirkasta tarpeen mukaan, resonanssin purressa hyvin molemmissa.

Envelopet ovat samanlaiset kuin Hadeksessa: A R vahvistimella ja A D/R S suotimella, kytkentämatriisissa on enemmän kytkentäpisteitä (15) ja mukana on myös viive-efekti, jolla saa maustettua soittoa todella mukavasti ja pisimmillään viive on toista sekuntia.

Erebus on melkoisesti monipuolisempi kuin Hades: oskillaattoreissa on sahan ja pulssin lisäksi myös kantti, ja filtterin envelopen uudelleentriggaamisen saa halutessaan estettyä. Tietenkin kaksi oskillaattoria jo sinällään antavat mahdollisuuden virittää niitä eri intervalleihin.

Tällä pelillä löytyvät lähes kaikki perinteiset, monofoniset syntikkasoundit, toden totta, kädenkäänteessä. Erebukselta taipuvat myös bassopuolen soinnit erittäin mallikkaasti. Totutun kuuloista, paksua unisono-soundia ei irronnut, mutta se taitaakin olla enemmän kuin kahden oskillaattorin homma se.

Parafoninen tila on tosiaan kahden äänen polyfoninen eli jos ei nyt ihan koko sointuja, niin kuitenkin intervalleja voi pelillä soittaa.


Miltä tuntuu?

Hyvältä tuntuu, näissä peleissä on paljon järkeä. Sointi on oikea ja käyttöliittymä on vaan niin hyvä: mikään ei voita potikoita ja säätimiä, kun soundia ruuvataan!

Erebus on luonnollisesti hieman kalliimpi kuin Hades, mutta on myöskin huomattavasti monipuolisempi. Jos pitäisi valita vain yksi, ottaisin ehdottomasti Erebuksen. Sointimaiseman laajuus, monipuolisempi matriisi ja viive tekevät siitä vaikeasti vastustettavan.
Muistipaikkojen puute hieman kiusaa, mutta toisaalta pieni sattumanvaraisuus kuuluu ehdottomasti näiden pelien henkeen. Vahva tuulahdus muutaman vuosikymmenen takaa oli jopa sävähdyttävä kokemus ja minulle jäi kalvava tunne, että nämä kaverit soivat paremmin kuin mitkään samplet.

 

Dreadbox Hades & Erebus

Analogisia syntikkamoduuleita

Molemmissa:
• midi-ohjaus
• ulkoinen virtalähde

Hades
• monofoninen analoginen bassosyntikka
• 1 VCO, 2 × sub-oskillaattori
• 18 db/oct 3 pole VCF
• 8 pisteen matriisi
• hintaluokka 300 euroa

Erebus
• mono/parafoninen analoginen syntikka
• 2 VCO
• 12 db/oct 2 pole VCF
• viive/echo
• 15 pisteen matriisi
• hintaluokka 500 euroa

Lisätiedot: Soundtools

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä voit lukea tästä.

 

 

10.03.2018
|
Sami Sarhamaa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy