Nayteikkuna

FGN Iliad Standard & Boundary – telemaniaa Japanista

Liki 60 vuotta muille merkeille alihankintana soittimia valmistanut Fujigen on pitkään rakentanut myös omalla nimellään myytäviä kitaroita ja bassoja. Klassikkomalleihin perustuvissa soittimissa se käyttää itse kehittämäänsä CFS-nauhoitusta.

 

Testikaksikon hinnakkaampi tele-mukaelma, karvan alle 800 euroa maksava Iliad Standard on viimeistelty vaalealla butterscotch-värjäyksellä. Rungon takaosaa on loivennettu hieman ja soitin asettuu kylkiluita vasten mukavasti. Ylimmille nauhoille pääsemistä taas auttaa kaulaliitoksen kohdalle runkoon tehty pieni viiste. Sen ansiosta Standardilla pystyy soittamaan melko vaivatta jopa 17. nauhalta alkavasta ”A-bluesboksista”. Ja vielä yksi huomio soitettavuudesta: Standard on varsin kevyt, noin 2,95 kg, mikä selittynee paljolti rungon materiaalilla.
Vintage-tyylisessä ”laatikkotallassa” on kolme tallapalaa, joten vireen kompensointi on aina kahden kielen kompromissi. Käytännössä tuo ei kuitenkaan haittaa, etenkin kun tallapalat mahtuvat hiukan liikkumaan kulmittain, ja hienosäätöä saman palan jakavien kielten välille on ehkä mahdollista tehdä.

 

Kirkas ja selkeä sointi

Todennäköisesti juuri saarnirungon ja vaahteraotelaudan ansiosta Iliad Standardissa on varsin kirkas akustinen sointi. Läsnä on kuitenkin myös terve, selkeä keskialue ja alakerta, mukavasti lävähtävä atakki. Kokonaissointi onkin hyvin tasapainoinen. Lisäksi kitarassa herätti huomion varsin hyvä akustinen soivuus (sustain).


Iliad Standardiin on asennettu tallamikiksi Seymour Duncanin Jerry Donahue Signature, soundiltaan erittäin maukas mikrofoni. Sillä saa perinteisen tele-soundin, jossa alakielet soivat ytimekkäästi ja twängiä luoden. Tämän mikrofoni toistaa keskialueen erittäin terveesti ja ylärekisterikin on selkeä vailla riipivyyttä. Soundi kuulosti erinomaiselta niin vahvistimeen kuin suoraan äänikortin instrumenttituloonkin liitettynä. Lisäksi volume-potentiometri säilytti soundin ylätaajuudet hyvin myös silloin, kun säädintä käänsi pienemmälle.
Kaulamikki on sekin Seymour Duncanilta (STR-1), joskaan se ei tehnyt aivan yhtä mahtavaa vaikutusta, vaikka siinä ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Soundi tuntui kuitenkin omaan korvaan hieman valjulta verrattuna erinomaiselta kuulostavaan tallamikkiin. Minkäänlaista halpismikeille tyypillistä epäselvää tummuutta siinä ei kuitenkaan ole, vertailuasetelma Donahuen nimikkomallin rinnalla on vain haastava.

 

FGN Iliad Boundary

Iliad Boundaryssä on siinäkin edellä kuvatut loivennukset rungon takaosassa ja kaulaliitoksen luona, joten soittomukavuus ja kurottelu ylänauhoille vastaavat Standardia. Boundaryn runko on kuitenkin lehmusta, ja sen otelauta puolestaan granadilloa, jolla CITES-rajoitusten myötä on yleisesti korvattu ruusupuun käyttöä. Tallakin on uudenaikaisempaa mallia, jossa kullekin kielelle on oma, säädettävä tallapalansa, eikä aluslevyssä ole korkeita reunoja. Soitin myös painaa 450 grammaa enemmän kuin erittäin kevyt Standard.


Soundiltaan Iliad Boundary on tummempi kuin verrokkinsa, ja samalla se on myös akustisesti soitettuna jonkin verran hiljaisempi. Dynamiikkaa löytyy kuitenkin tästäkin kitarasta ihan mukavasti hintaansa nähden, ja akustinen soundi kuulostaa terveeltä.
Iliad Boundaryssä on kaulamikkinä humbucker, jonka saa puolitettua tone-säätimeen yhdistetyllä nostokytkimellä. Sen ansiosta ylärekisterissä mehukkaasti soivan, mutta alakielillä bassovoittoisuutensa vuoksi herkästi puuroutuvan humbuckerin saa hoikistettua varsin autenttiseksi teleperinteen jatkajaksi, jolla bassokielten paukuttelu sujuu mainiosti.
Näkkileipämäisesti soiva tallamikrofoni täydentää paletin onnistuneesti. Sen oma soundi on hyvin kirkas olematta kuitenkaan riipivä. Luonteeltaan se on silti hyvin erilainen verrattuna Standardissa olevaan Jerry Donahue Signature -malliin.
Yhdistelmänä tallamikrofonin kanssa toimii kumpi tahansa versio kaulamikistä, jonka tuplakelaisuutta voi ajatella myös eräänlaisena lisävaihteena tavanomaiselle telesoundistolle niin voluumin kuin sävynkin osalta.

 

Kuuluuko CFS vireessä?

Kaikissa Fujigen-kitaroissa käytetään valmistajan kehittämää CFS-tekniikkaa (Circular Fretting System), jossa nauhat kaareutuvat hieman viuhkamaisesti ja jokainen kieli asettuu aina sopivassa kulmassa nauhoihin. CFS:n eduiksi mainitaan tarkka vire, puhdas ja erotteleva soundi, pitkä sustain (soivuus), sekä helposti syttyvät huiluäänet.
Testikitarat soivatkin hyvin vireessä ja etenkin Standardissa soivuus kiinnitti huomioni. Mutta rinnalla pitäisi kyllä olla täysin samanlainen kitara tavallisella nauhatyypillä, jotta eroa pystyisi edes jotenkin todentamaan. Ja heti perään totean, että varsinkin oktaavit soivat näillä kitaroilla huomattavan puhtaasti eri puolilla otelautaa.

 

Hinnan ja laadun suhde kunnossa

Molemmat Iliad-telet olivat tasapainoisia soittaa niin istuen kuin hihnankin kanssa, eikä Standard-mallin keveyskään aiheuttanut tasapaino-ongelmaa. Erikoismaininta myös siitä, että kummassakin soittimessa volumepotikka toimi hyvin, eikä soinnista tuntunut häviävän ylätaajuuksia oikeastaan lainkaan volumea kitarasta laskettaessa.
Iliad Standard oli kaksikosta jonkin verran dynaamisempi akustiselta soinniltaan. Ero ei ollut dramaattinen, ja se selittyy ainakin osin materiaaleilla. Lisäksi Standard tuntui olevan tehtaalla paremmin säädetty valmiiksi hienovireen suhteen, mikä sitten taas voi korreloida tiiviimmin hinnan kanssa.
Työn jälki on huoliteltua, eikä kauneusvirheitä näistä kitaroista löydy. Pieni miinus annetaan siitä, että kummassakin satulan reunat oli jätetty melko teräviksi. Tämän tosin huomaa vain, jos koura menee avoimessa asemassa soitettaessa satulan reunojen päälle. Lisäksi välillä tuntui kuin satulan urissa olisi ollut hieman epätasaisuutta.
Molemmat Fujigen-kitarat ovat kuitenkin hintaansa suhteutettuna oikein hyviä soittimia ja Standard-mallin mukana tulee lisäksi kunnollinen soft bag, jossa on iso tasku nuoteille tai tarvikkeille.
Nämä Fujigen Iliad -kitarat edustavat kahta hyvin erilaista näkemystä tele-tyyppisestä soittimesta, joten suora vertailu on hankalaa. Oma suosikkini on Standard, mutta kummallakaan ei voi varsinaisesti mennä hintaluokassaan pieleen.

 

Fujigen Iliad Standard & Iliad Boundary

Telecaster-tyyppisiä sähkökitaroita

Molemmat mallit:
• valmistusmaa: Japani
• CFS-nauhoitus (circular fretting system)
• kielten soiva pituus 648 mm (25,50 tuumaa)
• vaahterakaula ruuviliitoksella
• Gotoh SD91-05M -virityskoneistot
• kolmiasentoinen mikrofoninvalitsin

Iliad Standard:
• saarni- tai leppärunko
• vaahteraotelauta
• perinteinen ”tele-talla” kolmella tallapalalla (FJIL-3WSTD)
• Seymour Duncan -mikrofonit: STR-1 (kaula) / APTL-3JD Jerry Donahue (talla)
• mukana Fujigen gig bag
• hintaluokka 750 euroa

Fujigen Iliad Boundary:
• lehmusrunko
• granadillo-otelauta
• FGN FJIL-6SSTD -talla kuudella tallapalalla
• FGN-mikrofonit: FGN BH-n (kaula) / FGN BIL-b (talla)
• kaulamikrofonin puolitus tone-säätimen kytkimellä
• hintaluokka 500 euroa

Lisätiedot: Power-Sound

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

20.02.2021
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy