Fret-King on merkkinä henkilöitynyt Trev Wilkinsoniin, mutta hän ei ole ollut yhtiössä mukana enää muutamaan vuoteen. Nykyään Fret-King-kitarat valmistetaan moderniksi kuvaillussa tehtaassa Intiassa, edelleen kuitenkin Wilkinsonin osilla. Otimme testiin kaksi tämän vuoden mallistoon kuuluvaa kitaraa, Country Squire Tone Meisterin ja Elise Customin.
Pienen silmäilyn jälkeen voi todeta, että molemmat soittimet ovat siististi viimeisteltyjä, ja suoraan tehtaan paketista otettuina myös säädöiltäänkin mukiinmenevässä kunnossa.
Vaikka suunnittelu nojaakin tuttuihin esikuviin, ei Fret-King ole näissä esimerkeissä pitäytynyt ortodoksiseen imitointiin, vaan omanlaisen virityspään lisäksi muutama muukin seikka antaa soittimille persoonallisempaa otetta.
Tone Meisterissä tämä näkyy perus-teleä ohuemmassa sarvessa ja täten leveämmässä soololovessa. Lisäksi kaulan liitoskohdan muotoilua on jonkin verran pyöristetty.
Elise Customissa taas soololovet on muotoiltu toisiinsa nähden epäsymmetrisesti ja alempi lovi on syvemmällä rungossa. Lisäksi liitoskohta on tässäkin kitarassa muotoiltu mukavan loivaksi.
Niinpä molemmilla kitaroilla pääsee ylimmille nauhaväleille vaivattomasti, mikäli sinne on tarpeen päästä.
Käytännön hyötyä tuo myös lähtöjakki, joka on molemissa soittimissa upotettu tavallista syvemmälle runkoon. Ratkaisun voisi ainakin ajatella suojaavan plugia hieman paremmin vääntymiseltä.
Soittimissa on Wilkinsonin virityskoneistot, ja ne toimivat molemmissa vailla nikottelua. Elise Customissa vääntönupit ovat melko kookkaat, ja kaikki kuusi samalle puolelle virityspäätä asennettuna myös tosi lähellä toisiaan. Varsinaista virittämistä se ei kuitenkaan haitannut.
Elise Custom
Elise Customissa on kahdesta palasta yhteen liitetty ja kammioitu mahonkikoppa kaarevalla vaahterakannella. Kopan sisätilaa jakaa keskipalkki. Kaula on mahonkia, ja sen ”pehmeäksi” luokiteltu C-profiili tuntui käteen helpolta, samoin kuin kaulan öljypinnoite. Otelauta on Intian ruusupuuta.
Kitarana Elise Custom on melko kevyt ja kiva soitettavuudeltaan. Akustinen soundi on lajityypilleen ominaisesti honottava, ja samalla kuitenkin yläkielet soivat mukavan aukinaisesti. Kaiken kaikkiaan soivuus (sustain) oli hyvä, ja soitin soi tasaisesti ja vailla särinöitä eri rekistereistä.
Elise Customiin on asennettu Trev Wilkinsonin Fifty-Five-humbuckerit. Niiden soundissa ei ollut valittamista: ne eivät ole liian tummat, eivätkä myöskään liian kuumat. Tallamikki oli sopivan voimakas ja erotteleva. Etumikissä taas oli mukavaa pyöreyttä ja tarpeeksi alakertaa balladisoundeihin.
Kytkennän ansiosta nämä kaksi mikkiä taipuvat myös monipuolisempiin soundeihin. Ensinnäkin kummankin humbuckerin voi muuntaa Varicoil-säätimellä portaattomasti kaksikelaisesta yksikelaiseksi. Tämä on mainio juttu, mutta kun säädintä aikani käytin, niin tuli mieleen, että itselleni pelkkä puolituskytkin olisi riittänyt. En nimittäin kuullut erityisen merkittävää muutosta ääripäiden välillä. Joka tapauksessa yksikelaisuus optiona mahdollisti pehmeän ja kirkkaan puhtaan soundin etenkin mikkivalitsimen ollessa keskiasennossa.
Mikeille on yhteiset volume- ja tone-säätimet, ja näistä jälkimmäiseen on vielä yhdistetty painokytkin, jolla saa käännettyä tallamikin napaisuuden. Tällöin saadaan siis Peter Green -tyylinen ”out of phase” -soundi, sillä kun painokytkin on aktivoituna ja valitsin keskiasennossa, ovat mikit keskenään pois vaiheesta.
Tykkäsin tästä vaihtoehdosta etenkin silloin, kun mikit soivat kaksikelaisina. Tällöin sai erityisesti sooloiluun omiaan olevan mellevän ja erottuvan soundin, joka ei kuulostanut liikaa phaserilta.
Yksikelais-asennossa tämä ”off the phase”-soundi oli sitten ohuempi ja nasaalimpi.
Country Squire Tone Meister
Tässä kitarassa runko on perinteiseen tapaan leppää, ja pyöristettyine reunoineen se istui miellyttävästi sylissä. Vaahterakaulan tässäkin tapauksessa pehmeä C-profiili tuntui sekin helpolta soittaa, itse asiassa helpommalta kuin verrokkina olleen kitaran vintage-tyylinen V-profiilin kaula.
Elise Customin tapaan Tone Meisterissäkin on Graph-Techin ”itsestään voiteleva” satula, mikä ainakin teoriassa on hyvä asia, enkä valitettavaa huomannutkaan.
Talla on perinteistä ”kelkkamallia”, ja messinkisiä paloja on kolme eli yksi kahta kieltä kohden. Tämä on ehkä hienovirityksen kannalta pieni kompromissi verrattuna kielikohtaisiin paloihin, mutta soivuus ja ”twängi” sen sijaan hyötyvät tästä ratkaisusta.
Tone Meister kuulosti ilman vahvistinta soittaessa mallikkaalta lajityyppinsä edustajalta, jonka soivuus oli hyvä ja soundi raikkaan kirkas. Myös kielten korkeus otelaudasta oli mallikkaasti säädetty tavallista soittoa varten. Otelautakin soi hyvin eri rekistereistä. Aivan pientä nahkeutta oli kakkoskielellä ylärekisterin joissain nauhaväleissä, mutta ei mitään, mikä vahvistimen kautta soittaessa olisi kuulunut. Säätöhommia.
Tone Meisterissä on perinteinen kahden mikin Tele-kattaus, tietenkin Wilkinsonin tuotantoa tässäkin tapauksessa. Tallamikki tuotti hyvän ja tutun Telecaster-soundin, ja matalien kielten soinnissa oli sitä ”twängia” ihan mukavissa määrin. Etumikki taas tuntui kirkkaammalta kuin omassa verrokissani oleva Seymour Duncan, mutta kyse oli lopulta vain saman paletin eri sävyistä.
Tele-perinteestä poiketen Tone Meisterin mikkivalitsin on viisiasentoinen. Ykkösasennossa soi kaulamikki, kakkosasennossa kaulamikki erilaisella tone-kytkennällä, kolmosasennossa kaula- ja tallamikit ”kustomoidusti” rinnan kytkettynä. Nelosasennossa puolestaan soivat talla- ja kaulamikki valmistajan sanoin ”kontrolloidusti poissa vaiheesta”. Viitosasennosta taas löytyy tallamikki.
Tone Meister tarjoaa siis paljon sointivaihtoehtoja, mikä on lähtökohtaisesti hyvä juttu. Toisaalta täytyy sanoa, että vaikka kolmos- ja nelosasennot toivat lisää sävyjä perinteiseen Tele-palettiin, eritoten rinnankytkentä, niin kyse ei ollut kuitenkaan ole niin isoista soundieroista kuin vaikkapa Stratocasterissa, jossa jokaisella mikkiasennolla on ihan oma identiteettinsä.
Klassikkomalleja
Fret-King on sisällyttänyt näihin kitaroihin ihan mukavasti esikuvistaan poikkeavia vivahteita sekä rakenteellisesti että mikkiosastolla. Kitaroina Elise Custom ja Tone Meister antoivat itsestään onnistuneen vaikutelman, ja hinta-laatusuhde onkin mielestäni erittäin kohdillaan.
Oma valintani näistä kahdesta kohdistuisi hiukkasen hinnakkaampaan Eliseen, sillä se oli mielestäni hieman hienostuneempi akustiselta soinniltaan, ja myös sen mikkikytkentä Varicoil-säätimen ja napaisun käännön ansiosta tarjosi monipuolisia soundeja.
Molempien kitaroiden hintaan kuuluu ihan asiallisesti pehmustettu kantopussi, jossa on myös mukavasti säilytystilaa hihnalle, piuhoille ja jopa pienille pedaaleille. Kaiken kaikkiaan asiallisia paketteja, kumpikin näistä.
Fret-King Elise Custom ja Country Squire Tone Meister
Perinnekitaroita uusin maustein
• suunniteltu Englannissa, valmistusmaa Intia
• toimitetaan kantopussin kera (Luxury Carry Bag)
Elise Custom
• puoliakustinen mahonkirunko, kaareva loimuvaahterakansi
• kaula: mahonkia
• otelauta: ruusupuuta, radius 10", medium jumbo -nauhat
• kielten soiva pituus 628 mm
• kaulaliitos liimalla
• satula: Graph Tech Tusq (leveys: 44,2 mm)
• talla: Wilkinson GBR (kielten harotus 51,5 mm)
• virityskoneistot: Wilkinson WJ04 (suljetut)
• mikrofonit: Fret-King (by Wilkinson) Fifty-Five -humbuckerit, kolmiasentoinen kytkin
• säätimet: master volume, master tone (jossa painokytkin tallamikin napaisuuden kääntöön), Varicoil
• saatavilla viimeistelyillä Walnut ja Tobacco Sunburst, saatavilla myös vibratallalla
• hinta: 1135 €
Country Squire Tone Meister
• runko leppää
• kaula ja otelauta vaahteraa (kaulan radius 10")
• kielten soiva pituus: 648 mm
• kaulaliitos neljällä ruuvilla
• satula: Graph Tech Tusq (leveys 43 mm)
• Wilkinson WJ0 -virityskoneistot
• plektrasuoja bakeliitista
• Fret-King (Wilkinson) Sixty -tallamikki ja A2C-kaulamikki
• saatavilla viimeistelyillä Natural Maple, Gross Black
ja Original Classic Burst
• hinta: 898 €
Lisätiedot: Nordsound
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
