Nayteikkuna

Gibsonin G-voimat

Gibson Les Paul G-Force

Suurin puheenaihe vuoden 2015 Gibsonien kohdalla on G-Force-robottikoneiston tarjoaminen ensiasennuksena suurimmassa osassa sähkökitaramalleja.

Kyseessä on päivitetty versio jo aikaisemmin käytössä olleesta ja erillistuotteenakin myytävästä Min-ETune-koneistoista (Riffi 3/14).
Kitaran virittämiseen on G-Forcessa kaksi konstia. Ensimmäiseen tapaan pääsee käsiksi painamalla virtanappulaa nopeasti kerran, minkä jälkeen lyödään kerran kaikki kielet soimaan harjausotteella –silloin servomoottorit käynnistyvät ja viritystapit pyörivät. Kielten merkkivalot muuttuvat vihreiksi sitä mukaa, kun ne ovat vireessä. Jos yksi tai useampi kieli jää vielä punaiselle värille, ne kannattaa soittaa yksitellen läpi. Kun kaikki kielet ovat vireessä, G-Force sammuttaa itse itsensä.
Itse tykästyin kumminkin enemmän toiseen tapaan, joka on hieman tarkempi, joskin hieman enemmän aikaa vievä. Tällöin virtanappia painetaan kerran hieman pidempään, ja sitten kielet viritetään yksi kerrallaan. Virittämistä voi nopeuttaa sammuttamalla aina kunnolla kämmensyrjällä muut kielet, etteivät vapaana resonoivan kielen yläsävelet häiritse seuraavan kielen vireen löytämistä.
Kielet voi tietysti virittää myös itse, kunhan G-Forcen vain kytkee pois päältä (painamalla virtanappia muutaman sekunnin). 40:1-suhteella toimivien virittimien tuntuma on toki hieman erilainen kuin konventionaalisissa virittimissä. Itselläni kieli meni tällä tavalla helposti hieman ylävireeseen. Toki tähän tottuu ajan kanssa.

G-Force mahdollistaa myös erikoisviritykset

Automatiikkaan on tallennettu erilaisia erikoisvirityksiä. Mukana ovat DADGAD, yleisimmät avoimet duuriviritykset sekä alennettuja vaihtoehtoja. Periaatteena on, että aina viimeksi käytössä ollut viritys on oletusarvoisesti se viritys, jota käytetään.
G-Forcessa on myös tyhjiä pankkeja, joihin voi tallentaa omia custom-virityksiään. Ja jos ei ole jostain syystä tyytyväinen tehdasvirityksiin, voi aina tallentaa omat versiot vaikka jokaisesta – uusi tallennettava viritys pitää aina ensin virittää itse malliksi, jonka kone opettelee toistamaan.
Tallennusoperaation ja muunkin valikoissa navigoinnin oppii muistamaan, kunhan vain jaksaa lukea käyttöohjeet kunnolla. Helppokäyttöinen tämä on, ja muitakin erikoisominaisuuksia on tarjolla, mm. matalille virityksille, capon käyttöä varten yms.
Ennen ensimmäistä käyttöä robottikoneiston akku kannattaa ladata. Ladattu akku itsessään kestää noin 100 viritystä, eikä lataamiseen tarvittava aika ole erityisen pitkä. Lisäksi järjestelmän kalibrointi on syytä tehdä aina, jos virittimet tuntuvat toimivan irrationaalisesti eikä kitara tunnu tulevan vireeseen. Samoin se kannattaa tehdä aina, jos vaihtaa erilaiset kielet.
Tärkeää G-Forcen toiminnalle lienee erityisesti se, että kielten matka satulasta virityskoneistolle on häiriötön, eikä kitarassa ole muita suuresti vireen heittelyyn vaikuttavia tekijöitä.
Itse olen aina ajatellut, että virittäminen olisi osa soittamaan oppimista, ja se itsessään vaatii aluksi myös harjoittelua. Jos aloittaa soittamisen tällaisen koneiston kanssa, oppiiko sitten koskaan virittämään kitaraa itse? Toisaalta, tuleehan viritysmittarikin nykyään lähes jokaisen aloittelijapaketin mukana.
Ehdoton etu tällaisessa robottikoneistossa taas on esimerkiksi se, jos haluaa käyttää samalla kitaralla useampaa eri viritystä: silloin G-Force on selvästi miellyttävämpi vaihtoehto kuin useamman kitaran vaihdot tai multicapojen käyttö.
 

20.01.2016
|
Teksti: Timo Östman | Kuvat: Tommi Posa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy