Nayteikkuna

JBL LSR 305 & LSR 308 – hallitusti persoonallinen

Lähikuunteluun suunniteltu JBL:n kaksikko kampeaa valmistajansa nimeä takaisin studiomaailman ytimeen. Ja tekee sitä varsin vakuuttavin asein.


Kun äänistudiotoiminta aikoinaan alkoi orastaa, oli JBL ensimmäisten joukossa kehittämässä uuden alan tarpeisiin sopivia kaiuttimia. Silti merkki tunnetaan meillä paremmin isojen äänentoistojärjestelmien, laulukamojen ja erillisten kaiutinelementtien kuin studiomonitorien valmistajana. Viime vuonna esitellyt LSR 305 (kuvassa) ja LSR 308 saattavat nyt osaltaan muuttaa asetelmaa. Ne ovat edullisia, mutkattomia käyttää ja ääniominaisuuksiltaan päteviä.

Lähes identtiset

Perusvaatimukset täyttyvät kirkkaasti kummallakin mallilla. Ääni on tasapainoista ja selkeätä, mikään soitin tai yksittäinen taajuusalue ei räiski korville eikä toisaalta mitään katoa kokonaisuudesta. Ja se kaikkein tärkein – laulusoundi – välittyy nätisti laulajan äänialasta ja sukupuolesta riippumatta. Soitinten sijoittuminen stereokuvaan ja erot äänitysetäisyyksissä tulevat nekin esiin: lähisointi on lähisointia ja etäämpää on eri juttu. Kun akustiset äänitystilat ja keinokaikujen sävytkin piirtyvät selkeinä, ovat asiat hyvällä mallilla. Soitinbalanssi on helppo rakentaa ja se toistuu palkitsevasti muillakin kuuntelulaitteilla.
Aivan samanlaisia eivät veljekset silti ole. LSR 305:n yleissointi on kiinteän täsmällinen, ikäänkuin hieman kokoon pakattu eikä niin ilmavan avara kuin LSR 308:ssa. Pikkuparin ääni on tymäkkä, vaikka alakerta ei nousekaan niin syvältä kuin isommassa mallissa vaan basson painopiste on hieman ylempänä. Samalla alempi keskialue tuntuu hiukan verrokkia tykymmältä, mutta varsinaista tungosta ei sillekään kaistalle kasaudu. Hieman matta yläkerran sointi täydentää vaikutelmaa, jossa detaljit kyllä erottuvat, mutta kaikki kokonaisuus on paketoitu tiiviisti nippuun.
Kookkaamman LSR 308:n yleissointi on sekin tasapainoinen ja levollinen. Äänten erottelu on selkeää ja paikannus täsmällistä.
Vaikka mallien välillä ei ole ilmoitettujen suoritusarvojen perusteella kovin dramaattiselta vaikuttavaa eroa bassokaistan alarajassa, kääntyy asia käytännöksi kuitenkin paljon merkittävämpänä.
Isomman mallin sointi on oleellisesti jyhkeämpi, vaikka sub bass -kaiuttimia ei tässä vielä täysin tarpeettomaksi todistetakaan. Ero teknisessä toteutuksessa poikii kuitenkin myös samalla sen, että kookkaammalla kaiutinparilla basson sointi nousee syvemmältä, eikä alempi keskialue ole niin topakka kuin LSR 305:ssä. Kun kuivakkaan rapea diskanttikin tuntuu sihahtavan hieman pikkuparia ylemmäs, on kokonaisuus kauttaaltaan avarampi. Tämä tuo kuunteluun nautiskelu-ulottuvuutta, jota pienempi pari ei vastaavalla tavalla tarjoa.
Kääntöpuolena piilee vaara, että miksaus jää alemmalla keskialueella helposti vähän turpeaksi, sillä kaiutin ei mene ihan heti tukkoon vaikka päällekkäin kasaisi paksummankin kerroksen pönäköitä raitoja. Tässä kohden pienempi kaiutinpari paljastaa alemman keskialueen mahdolliset ruuhkat varhemmin. Kun asian tiedostaa ja kaiutinten kanssa totuttelee tovin, se ei muodosta ongelmaa.
Mallien välinen alarekisterin luonne-ero ei tule kovin vahvasti esiin pelkän yksittäisen bassoraidan kanssa, mutta kokonaista rumpusettiä tai laajaa spektriä tuottavaa kosketinsoitinta kuunnellessa sen huomaa helpommin.

Yksinkertaisilla mutta pätevillä säätimillä LSR-sarjalaiset on helppo sopeuttaa erilaisiin käyttöpaikkoihin ja makumieltymyksiin.

 

Sukupuu on terve

Eroista huolimatta kummankin parin soinnissa on vahva samankaltaisuus. Keskirekisterissä ja preesens-alueella nämä kaiuttimet soivat yhtälaisen täsmällisesti ja selkeästi. Soinnin sävyä on ilmeisesti mahdoton mitata ja hankala sitä on kuvaillakin, mutta esimerkiksi symbaaleiden soinnissa on lehtevää kahahtelua, ja sudin liike virvelirummun kalvoa vasten kuulostaa rapean paperiselta – ei ohutta sihinää vaan tasaisen leveää rouheutta.
Saman tapaisia mielleyhtymiä herättää myös esimerkiksi akustisen kitaran sointi näissä kaiuttimissa. Plektran pyyhkäisy kielten yli on hahmoltaan selkeä, mutta kosketus kieliin ei piirry terävän pistävästi vaan ikäänkuin laveamman rintaman voimalla. Samoin lyömäsoitinten iskut syttyvät vakuuttavan ryhdikkäästi, mutta täyteläisesti.
Persoonallisuus on piristävää, kunhan se on laadullisesti kelpoa. Ja tämän ehdon JBL:n kaksikko täyttää. Soinnin sävyissä on mukavaa omaleimaisuutta, mutta silti kaikki oleellinen kerrotaan faktoja vääristelemättä. Erityisen arvostettava saavutus tässä hintaluokassa.

 

JBL 3 Series

Aktiivimonitorit lähikuunteluun

Molemmissa malleissa:
• balansoidut tulot, jakilla ja XLR:llä
• tulotason valinta: -10 dBu / +4 dBV
• bassotaajuuksien trimmi kytkimellä: -2 dB / 0 / +2 dB
• diskanttitaajuuksien trimmi kytkimellä: -2 dB / 0 / +2 dB
• volume-säädin
• D-luokan vahvistimet
• aktiivinen jako ennen päätevahvistimia
LSR 305
• bassoelementin halkaisija viisi tuumaa
• diskanttikalotin halkaisija yksi tuuma
• nimellinen toistoalue 43 Hz – 24 kHz
LSR 308
• bassoelementin halkaisija kahdeksan tuumaa
• diskanttikalotin halkaisija yksi tuuma
• nimellinen toistoalue 37 Hz – 24 kHz
Hinnat:
• LSR 305: 180 e
• LSR 308: 300 e

Lisätiedot: Studiotec

 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin painetussa numerossa 1/2014. Verkkosivustolla juttu julkaistiin, koska se liittyy likeisesti tuoteuutiseen, jossa kerrotaan Andreas Tillainderin laatimista uusista soundeista Nord Drum 2 -rumpukoneelle.
Vastaavia laitetestejä löydät tuoreeltaan jokaisesta painetusta Riffistä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio on vuosikerrasta 2011 alkaen ostettavissa Lehtiluukkupalvelusta.
12.09.2014
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy