Nayteikkuna

Maton EMTE Mini – Tommy Emmanuelin Mini

Kokopuinen pikkukitaran koppa ja huippuluokan mikrofonisysteemi. Siinä Matonin perusspeksi tunnetun kitarasankarin nimikkomallille minikoossa.

 

Pienikoppaisia akustisia kitaroita on jo pitkään ollut lähes joka valmistajalla, jopa siinä määrin, että niiden voi katsoa olevan jonkinlainen trendi. Siihen kisaan Maton osallistuu kataloginsa TE-sarjaan kuuluvalla EMTE Minillä (Tommy Emmanuel Mini), joka on yhdistelmä kahdesta Matonin suosituimmasta kitarasta. Materiaalit on otettu pääosin TE-sarjan EBG808TE-mallista, ja ne on sovellettu Mini-Maton EM-6 -kitaran mittoihin. Tällä yhdistelmällä on pyritty saamaan aikaan minikokoinen akustinen, josta lähtee ammattitason soundi.

EBG808TE:n tavoin on tähänkin soittimeen asennettu valmistajan lippulaiva-elektroniikka, AP5-Pro-mikrofonisysteemi. Sen myötä odotukset nousevat korkealle myös sähköistetyn soundin suhteen.

 

Pieni koppa ja lyhyt skaala

Kuten alussa mainittiin ja hinnastakin saattaa päätellä, EMTE Minin koppa on valmistettu kokopuusta. Kansi on valikoitua AA-luokan sitkakuusta, ja kantta tukee Mini Maton Double X -rimoitus. Sivut ja pohja puolestaan ovat australialaista alkuperää, Queenslandin vaahteraa. Siitä on veistetty myös kaula.

Otelaudan materiaali on pau ferro, josta on tullut suosittu ruusupuun korvaaja. Samasta materiaalista on tehty tallakin.

EMTE Mini toimitetaan kovassa laukussa, joka ihan ensivilkaisulta muistuttaa kooltaan hieman Gibson Les Paulin koteloa. Kun sen avasi, tuntui sisällä oleva kitara ensi alkuun varsin pieneltä. Kielten soiva pituus onkin EMTE Minissä vain 57,78 senttimetriä (eli 22,7 tuumaa), ja kopan kokokin on varsin kompakti. Soittimen viimeistely on kauttaaltaan laadukasta.

Kun skaalanpituutta ja kokoa on vedetty normaalia pienemmäksi, tarkoittaa se yleensä sitä, että kitara on myös helpposoittoinen. Näin EMTE Minin kohdalla tosiaankin on. Isommilla kitaroilla sormien venyttelyä vaativat sointuotteet ja sormiotteet vaativat vähemmän työtä. Jos taas ajattelee asiaa toisin päin, niin esimerkiksi vapaan A-soinnun sormittaminen kakkosnauhalta onnistui hyvin: kolme sormea mahtuivat samaan nauhaväliin ilman pinnistelyä, ainakin näin laihasormiselta. Otelauta tuntui myös aivan riittävän leveältä.

EMTE Minin kaulaliitoskohta ei ole muodoltaan mitenkään erityisen hienostunut, koska varsinaista kaulajalkaa ei ole. Ulottuvuus liitoskohdan nauhoille on kuitenkin ihan mukava, mikä on pääasia, jos sieltä asti soittelee.

En havainnut kitarassa mitään lastentauteja, paitsi hienoista särinää kun venyttelin kahdella ylimmällä kielellä 10–15 nauhan välillä. Tämän uskon kuitenkin olevan säätöasia. Kaularauta on kuitenkin erillishankinta, sillä käytössä tulee olla Matonin oma rauta. Nyt ne oli nyt myyty maahantuojalta loppuun, joten kokeilemaan ei päässyt. Mitä tulee kitaran virittämiseen, niin koneistot toimivat hyvin, ja myös viritys onnistui ilman ongelmia, kuten tässä hintaluokassa odottaakin.

 

Lämpimän kuivahkoa

Olisin pettynyt, jos sointi ei olisi tämän hintaisessa soittimessa asiallinen. Enkä pettynytkään. Akustisesti kitara soi mielestäni kuivahkon lämpimästi. Sointi oli selkeä, ja soitin kuulosti soittajan sylissäkin selkeältä. Ylätaajuudet soivat tasapainoisesti muuhun äänialueeseen nähden. Kitara myös reagoi soittotapaan: hiljaisemmin sormilla pikaten soinnissa oli enemmän heleyttä, ja lujaa rynniessä sointiin tuli purevuutta.

Kopan koko vaikuttaa luonnollisesti siten, että tästä kitarasta ei saa akustisesti soittaessa juurikaan varsinaista ”bassoa”. Soundi tuntuu heti kättelyssä melko lailla siltä, millaiseksi mikitetyn akustisen harjakomppisoundi ekvalisoidaan, kun turhat bassohuminat leikataan pois oikean basson tieltä.

Vaikka EMTE Mini kuulostaa toki pikkukitaralta – keskialue korostuu – se ei ole niin honottava kuin jotkut edulliset vastineensa. Honotuksessa ei sinänsä olisi mitään vikaa, mutta EMTE Minin soundi on kuitenkin tätä moniulotteisempi. Täten sitä ei voi leimata vain ”blues-pikkauskitaraksi”. Mielestäni tämä kitara sopii hyvin niin sormipikkaukseen kuin plektrakomppaukseenkin. Isompaa bassoa voi sitten halutessaan etsiä mikrofonisysteemin kautta.

 

Pietson ja koppamikin yhteispelillä

AP5-Pro-mikrofonisysteemin säädinpaneeli on asetettu tuttuun tapaan kitaran ylempään sivuun. Lähtöjakki puolestaan on löytyy alemman sivun kulmakohdasta. Virtaa systeemi saa kahdesta AA-paristosta, jotka pystyy sujauttamaan säädinpaneelissa olevaan lokeroonsa kätevästi.

 

 

AP5-Pro tarjoaa mahdollisuuden käyttää yhtä aikaa sekä pietsomikrofonia että kitaran koppaan sijoitettua pientä dynaamista mikrofonia. Molemmille on omat tasosäädöt, joilla niiden signaaleja sekoitetaan keskenään. Lisäksi tarjolla on master-volume sekä kolmialueinen ekvalisaattori puoliparametrisella keskialueen säädöllä.

Juuri tuo keskialueen säätöalueen kohdistus tuo käyttäjälle lisää paukkuja, sillä sen avulla leikkauskohtaa voidaan hakea 600 hertsistä 2,4 kilohertsiin. Kopan sisään asennettu pienikokoinen mikrofoni on suuntakuvioltaan hertta, ja se on asennettu liikuteltavan varren päähän. Sen avulla voi tarvittaessa itse hakea mikrofonille parempaa paikkaa kopan sisältä, mikäli tehtaalla säädetty asento ei miellytä.

Kokeilin mikrofonia aluksi aivan yksin säätämällä pietson äänettömäksi. Sisäisen mikrofonin kiertoherkkyys tuntui EMTE Minissä pienemmältä kuin aiemmin testaamassani EBG808TE-mallissa, mikä oli mukavaa. Johtuuko se sitten kitaran pienemmästä bassotoistosta vai parannellusta mikrofonista, mene ja tiedä. Mikrofonin kohina kyllä nousi selkeäksi, jos sen asetti kovinkin lujalle. Samalla myös kosketukset kanteen alkoivat erottua aika lailla.

Kun soitetaan vähänkin isommilla voimakkuuksilla, on kierron eliminoimiseksi hyvä turvautua yhteispeliin. AP5-Pron pietsomikrofoni on mielestäni varsin asiallisen kuuloinen jo itsessään, tarjoaahan se jokaiselle kielelle oman sensorin. Sillä saa myös sointiin enemmän alakertaa, mikäli sitä kaipaa. Itse asetin koppamikrofonin voimakkuuden hieman kello 12 paremmalle puolelle ja avasin pietsoa vain hieman (noin kello yhdeksään). Ekvalisaattorin pidin aika lailla suorana.

 

Hyvä, eikä halpa

Maton EMTE Mini ei siis petä odotuksia kitarana. On toki sanottava, että sen hinta tuntui ensi katsomalta melko korkealta. Ehkä Tommy tuokin siihen pienen lisän, mutta kun asiaa funtsii hetken pidempään, niin ei ehkä juurikaan.

AP5-Pro-mikrofonisysteemi maksaisi erikseen hankittuna ja asennettuna suhteellisen paljon (arvioisin 500–600 euroa), joten jäljelle jäävä summa ei tunnu erityisen suurelta, kun ajattelee, että kyseessä on kokopuinen, laadukkaasti Australiassa rakennettu akustinen kitara.

Koska sointipuoli on asiallinen ja mikrofonisysteemi erittäin hyvä monipuolisilla säätöoptioilla, on EMTE Mini pieni vain kokonsa puolesta. Ja ehkä tällaisen kitaran roudaaminen keikoillekin voi olla jotenkin helpompaa, esimerkiksi lentokoneessa, mene ja tiedä. Ainakin tämä on aivan täysverinen keikkakitara, eikä varmasti jää äänitystöissäkään nurkkaan lojumaan.

 

AP5-Pro mahdollistaa basso- ja treble-kaistan säätämisen nopeasti liuku-säätimillä soiton tuoksinassa. Liukusäätö löytyy myös Master-volumelle. 
Sen sijaan keskialue ja sen taajuus on selvästi ajateltu asetettavaksi ennalta pienillä säätimillä, samoin kuin mikrofonien tasot.


Maton EMTE Mini – Tommy Emmanuel Mini

Pienikokoinen akustinen kitara

• valmistusmaa: Australia
• kansi: AA-luokan Sitkakuusta
• sivut, pohja ja kaula: Queenslandin vaahteraa
• otelauta: Pau Ferro
• nauhat: Dunlop 6260
• nauhojen määrä: 19
• kielten soiva pituus: 57,78 cm (22,7")
• satulan ja tallaluun materiaali: oikea luu
• ääniaukon halkaisija: 90 mm
• rimoitus: Mini Maton Double X
• reunalistat: BWB, Ivory ABS
• kopan viimeistely: Vintage-satiini
• kannen viimeistely: Hunaja-satiini
• virityskoneistot: Kromatut Grover Rotomatic Mini
• plektrasuojan materiaali: Tortoishell
• elektroniikka: AP5-Pro
• hintaluokka alle 2000 euroa

Lisätiedot:  Musikantti

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

29.02.2020
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy