Nayteikkuna

Profeetta vieraalla maalla? – kokeilussa Arturia Prophet vm. 2006

Tämänkertainen arkistojuttumme maalaa kesäpäivän ratoksi intressanttia ajankuvaa 13 vuoden takaa, kun aiheena on jo tuolloin erittäin kokeneen Arturian tuotos itsessään vielä verraten nuoren mallinnusteknologian parissa. Ja tällaisissa tunnelmissa mentiin silloin: 

 

Hmm, taas yksi mallinnettu analogisyna. Ja tästähän on jo tehty ainakin yksi menestynyt versio pelkkänä softana (Native Instruments Pro-52 ja Pro-53) ja pari muuta hardwareversiota, uusin niistä ihan vastikään (Creamwaren Pro-12). Ennakkoluulojen sävyttämät ajatukset eivät juurikaan antaneet toivoa Arturian Prophet-V:lle.


Huolimatta suhtautumisestani olin kuitenkin varovaisen toiveikas, sillä Arturian tuotteet ovat olleet musikaalisia – suorastaan houkutelleet soittamaan ja luomaan – aivan kuten alkuperäiset esikuvansa. Koko Prophet 5-villityshän alkoi aikoinaan NAMMista, tammikuussa vuonna 1978. Vastaperustettu yritys, Sequential Circuits, esitteli tuolloin ensimmäisen mikropiiriohjatun ja ohjelmoitavan, muisteilla varustetun syntetisaattorin. Vastaanotto tuohon aikaan oli lyhyesti sanottuna myrskyisä ja huolimatta ensimmäisen sukupolven (rev 1) lastentaudeista, Prophet-5 valloitti keikka- ja sessiomuusikoiden sydämet soundillaan ja varmatoimisuudellaan. Unohtamatta tietenkään huimaa 40 soundin muistia.

Käsite “varmatoimisuus” oli tuohon aikaan jokseenkin joustava määre, mutta jos Prophet-5:ttä vertasi esimerkiksi Yamaha CS-80:een (jossa myös oli “muistipaikkoja”), oltiin jo tyystin toisissa sfääreissä. Yamaha ei kestänyt asteenkaan lämpötilaheittoja ja se piti virittää studiokäytössä vähintään kerran kuukaudessa, tien päällä ennen jokaista keikkaa. Ja virittämiseen vaadittiin vähintään sähköasentaja, jolla on lapamadon hermot.

Prophet-5:n suunnittelusta vastasi Dave Smith, josta sittemmin on tullut varsinainen ikoni: mieshän on ollut mukana luomassa MIDI-protokollaa, vieläpä varsinaisena Primus Motorina. Sequential Circuitsin elinkaari jatkui vuoteen 1987 asti, jolloin Studio 440 lopetti SCI:n toiminnan. Studio 440 oli käytännössä ensimmäinen samplerilla varustettu sekvensseri, työasema siis. Käsitys varsinaisesta näkijästä ja visionääristä vahvistuu kun otetaan huomioon, että Dave Smithin suunnittelemaa Prophet VS:ää käytettiin Korg Wavestationin pohjana.

 

Tuplapakkaus

Arturian Prophet-V sisältää oikeastaan kaksi erillistä osaa: Prophet VS:n, joka on digitaalinen, kirskuva, mutta lämmin otus sekä Prophet-5:n. Molemmat laitteet voivat olla käytössä joko yksinään tai yhdessä, jolloin Prophet-5:n analogioskillaattorit ja Prophet VS:n digitaalioskillaattorit ohjataan joko VS:n tai 5:n suotimien läpi, höystetään choruksella  ja delayllä ja itketään ilosta.

Totesin aiemmin, että Arturian tuotteita on ollut ilo “soitella”. Niiden nappulatuntumassa ainakin Mac-käytössä on ollut poikkeuksellista mukavuutta ja inhimillisyyttä ja parametrien säätäminen kohdalleen (tai “hiirellä ruuvaaminen”) onnistuu tarkasti, tai ronskisti, riippuen kädenliikkeestä. Vaikuttaa siltä, että vääntämisen skaalaus riippuu hiirikäden nopeudesta, lopputuloksena on “melkein oikea” fiilis. Ja pakko on myöntää: vaikka vihaankin factory presettejä niin näitä tehtaan luomuksia kelaili mielellään.

Softan asennusta en sitten kelailekaan mielelläni. Arturia on päätynyt käyttämään SynchroSoftin suojausdonglea, siis sitä samaa, jota Korg Legacy Collectionin Digital Edition käyttää. SynchroSoftin (tästedes “SS”) käyttämä suojaus on läheistä sukua iLokille ja Applen Emagic-yrityskaupan yhteydessä saadulle XS-keylle – sillä erotuksella, että SS:n salausluokitus ei ole ihan niin militäärivahvuinen kuin esimerkiksi Applen tai edes iLokin. Ikävintä asennuksessa oli se, että olin asentanut omaan koneeseeni jo aiemmin SS:n vanhemman ajuriversion ja siis tuon em. Korg-paketin. Kun lykkäsin Arturian suojausavaimen kiinni koneeseen ja käynnistin SS:n Licence Control Centren siirtääkseni Arturian avaimen lisenssin Korgin avaimelle, koko homma kusahti tyystin. Kun asiaa selviteltiin, kävi ilmi, että Arturian lisenssi on niin sanottu Evaluation Only -lisenssi, jota ei voi siirtää toiselle avaimelle. Ja eikun hubista tilaa kaivamaan…

Ikävintä kuitenkin oli se, että Korg-lisenssi kupsahti ja jouduin rukoilemaan toisen tilalle. Onneksi valmistajat ovat tietoisia ongelmista ja ainakin Korgin sekä Arturian tekninen tuki auttaa nopeasti. Ja tätä nykyä, ilmeisesti “eräiden” käyttäjien pyynnöistä, molempien firmojen sivuilta löytyy tietoa lisenssihallinnasta. Yhtä kaikki, kannattaa olla varovainen ja päivittää ajuri ensin, tsekata vanhat lisenssit läpi ja vasta sitten asentaa uudet softat.

No, palikka hubiin ja asentamaan. SS-suojaus aiheuttaa muuten senkin, että esimerkiksi Logicissa instansioiminen (eli AU-plugarin avaaminen ensimmäisen kerran) kestää melkein täydet kymmenen sekuntia. Tosin, jos Prophet-V-instansseja käyttää useamman, muut avautuvatkin sitten välittömästi. Ilmeisesti SS-suojaus tarkistetaan vain ensimmäisellä kerralla.
Muuten Prophet-V:n asennus sujuu todella nopeasti, koko homma kesti kaikkinensa vain noin 40 sekuntia. Tuplaklikkaus, asetusten teko ja soittamaan.

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota kauniiseen ulkoasuun; omistin aikoinani rev 2- ja rev 3-Prophetit, mutta luovuin molemmista lisääntyvien ongelmien takia ja tyydyin kelpo hätämalliin, Native Instrumentsin Pro-53:een. Arturia ilmoittaa tiedotteessaan, että Prophet-V on hybridi kahdesta eri Prophet-5:stä, toinen oli malli 2 ja toinen malli 3. Kuulostaa siltä, että sihinä ja helinä on saatu filtteriin ja oskillaattoreihin kolmosesta, mutta alamurina kakkosesta. Ainakin minun korvaani suodin ja oskillaattorit kuulostavat sangen oikeilta. Suorastaan suloisilta.

 

Kun ei heitä pois, on mistä ottaa…

Olin aikoinani ollut kohtuullisen fiksu ja tallentanut rev3-Prophetistani sysexdumpin, koko silloisen käyttämäni soundipankin, “varmuuden vuoksi”, arkistointiin taipuvainen kun olen. Vierailin vintilläni ja kaivelin läpi satoja diskettejä ja löysin kuin löysinkin pölyisen kolme-ja-puolituumaisen Basf-disketin, johon oli kirjoitettu “P5 bank”. Pankki ei itsessään siirtynyt, sillä ilmeisesti tiedostomuoto ei ollut ihan taiteen sääntöjen mukainen. No, SoundDiverin Public Beta 2 auki ja venkslaamaan. Lopulta Arturian Prophet-V vain hyväksyi pankkini alkuperäisessä muodossaan – enkä ollut omasta mielestäni tehnyt sille mitään. Huomasin kuitenkin jälkeenpäin, että .syx-tiedostoni ikoni oli vaihtunut. Ehkäpä pelkkä tiedoston avaaminen SoundDiverissä auttoi?

Tajusin pankin importtauksen jälkeen, että hemmettiäkös minä pelkällä soundipankilla teen ellen pysty vertaamaan verrokkia alkuperäiseen? Ja takaisin vinttiin parin CD-rompun perään, sitten romppujen kanssa työasemalle ja parin raidan importtaus. Vertasin Arturian Prophet-V:n sekvenssejä ja alkuperäisiä, silloin vielä 16-bittisiä raitoja ja pakko myöntää, että aika perhanan lähellä toisiaan ovat. Korvamääräisesti erottaisin vain suhinan määrästä nuo kaksi raitaa – ja Arturian softa ei siis kohise, ellei ole tarkoitus. Ainoastaan ehkä vahvistimen decay ja release ovat vähän… noh, oma Prophettini oli aikoinaan melkoinen ritsa, joten jätän vertailun niiltä osin tähän. Fiilispohjalta, äkkiseltään sanottuna voisi luonnehtia, että sama kone soi.


Jumprahuiti…


Perus-Prophethan oli kaksioskillaattorinen, viisiääninen perusanalogisyna, mutta edellämainittu kuvaus on vähän kuin sanoisi Citroen DS-1:tä “autoksi, jossa on neljä pyörää ja ovea”. Prophetin soundia – samoin kuten Prophet-V:n soundia – voisi kuvata helposti ja yksinkertaisesti vain sanomalla “jestas, että on munaa”. Prophet-V:n Unison-moodi (tila, jossa kaikki oskillaattorit soivat yhtäaikaa, ts. 10 oskillaattoria per ääni) kuulostaa lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna järjettömän lihavalta ja pehmeältä, ei ulvovalta kaikentuhoavalta dervissiltä, vaan hienostuneelta ja määrätietoiselta.

Arturia lupaa, ettei aliasingia tapahdu koko kuultavan spektrin alueella. Käytössäni ei ollut kraftwerk-tyyppistä jälkiteollista oskilloskoopilla varustettua absoluuttista kuuloympäristöä, mutta vaikka miten rääkkäsin hiirtä heilutellessani virtuaali-Prophetin äänigeneraattoria, mitään kuultavaa sirinää ja ns. “autoradioefektiä” ei kuulunut. Ainoa kritiikkini kohdistuu filtterin ääriasetuksiin, sillä olin huomaavinani eräässä resonanssirikkaassa soundissa sen, että Arturian versio alkaa oskilloida huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa – ja tämä taas saattaa johtua siitä, että omat Prophettini olivat aikanaan lyhyesti sanottuna kuin Trent Reznorin lavatyöskentelyn jäljiltä.


Peremmällä, olkaa hyvät

Arturian perus-Prophet-V antaa ymmärtää, että nokkapellin alla on lisää herkkuja, joten yläreunan tabia klikkaamaan. Siirryttyäni Prophet VS:ää simuloivaan (mallintavaan) tilaan käynnistyy viehättävä “panelianimaatio”, jossa ruudulla oleva Prophet-V:n kontrollipaneli kääntyy minimoogmaisesti ympäri, paljastaen Prophet VS:n kontrollit ja laitteen käyttäytyminen muuttuu radikaalisti. Kuin siirtyisi ihmisestä robottiin.

Äskeisen vapaastikelluvien oskillaattorien tilalle tulee digitaaliset vaihesynkronoidut räkättimet ja pörisevä filtteri sekä ensimmäinen wave-sequence-inkarnaatio – tervetuloa 1980-luvulle! Nelioskillaattorinen digitaalikonstruktio, 96 aaltomuotoa sekä niiden keskinäiseen miksaukseen tarkoitettu joystick muistuttavat uhkaavasti myöhempien aikojen Korg Wavestationia. Sillä erotuksella, että Wavestation oli kesytetty rotukissa, Prophet VS julma kulkukolli, jonka mouruamisen tunnisti jo kaukaa. Tavallaan voisi luonnehtia, että samalla rahalla saa kaksi täysin erilaista syntikkaa.

Prophet VS-mallin parhaita puolia on erityinen modulaatiomatriisi, jonka avulla esim. modulaatiorullan kytkeminen suotimen leikkaustaajuuteen onnistuu erittäin helposti. Yhteensä modulaatiolähteitä on kahdeksan (mukaanlukien viisivaiheinen envelope), kohteita 15. Lisäksi virtuaali-Prophet VS:n suotimen neljä tyyppiä (low pass, high pass, band pass sekä notch) ovat perusluonteeltaan semmoisia, että jos näillä höylillä ei lastu lennä, vika on puusepässä, ei vehkeessä.

Prophet VS (ja virtuaaliversionsa myös) ovat tietyllä tapaa melkoisen ristiriitaisia laitteita ääneltään: yhtäaikaa digitaalisen kylmiä, mutta silti niin jotenkin karvaisia, lämpimiä. Inhimillisiäkin? Soitin aikoinani pikkujuniorina eräässä studiosessiossa jenkki-coverbiisiin helinäkellosoundia ja huomasin, että sama soundi on mukana virtuaaliversion preseteissä. Aikamatkailua kahdessa ulottuvuudessa, näytöllä ja mielessä. Mainittakoon myös, että Prophet VS:n mallinnettu versio ymmärtää niin ikään alkuperäisen sysex-dataa.
Ja Arturian perussoundia lihavoittavat samat tutut efektit kuin viitostilassakin: chorus ja delay. Jälkimmäisen viiveajan voi tahdistaa midikelloon ja choruksessa on neljä erityyppistä chorustilaa sekä kelpo säädöt molemmille.

Eikä tässä todellakaan vielä kaikki. Arturia on lisännyt erityisen hybriditilan, joka yhdistää sekä Prophet-5:n että Prophet VS:n mallit ja voi hyvänen aika: nyt olisi helppoa lainata Kummelia ja kiteyttää kaikki yhteen “kyllä lähtee” -tokaisuun, mutta kun sekään ei oikein tee oikeutta hybridin tuottamalle äänelle. Käytännössä Prophet VS:n modulaatiomatriisiin lisätään kolme lähdettä (P5:n LFO, suodinenvelope sekä vahvistinenvelope) sekä yhdeksän kohdetta (P5:n A- ja B-oskillaattorien taajuudet, niiden voimakkuudet, niiden pulssinleveydet, kohinan voimakkuus, suotimen avautumistaajuus sekä äänenvoimakkuus). Neljän oskillaattorin jälkeen signaali ohjautuu mikseriin, josta se jaetaan joko Prophet-5- tai VS-filtteriin ja sieltä joko Prophet-5-vahvistimeen tai VS-vahvistimeen.


Kun tehdään, 
tehdään kunnolla

Kaikki masiinat käyttävät Arturian TAE-menetelmää (true analog emulation), jonka väitetään matkivan alkuperäisen laitteen aaltomuotoa, virettä sekä äänenlaatua tarkasti. Käytännössä TAE on Arturian rekisteröimä lyhenne kolmivaiheiselle mallinnukselle, jossa pyritään jäljittelemään alkuperäisen laitteen ominaisuuksia ja virheitäkin, sekä oskillaattorin, suotimen että vahvistimen ns. soft clippingin suhteen. Arturia pyrkii keskittymään siihen, että oskillaattorit eivät aliasoi koko kuultavan spektrin alueella, jolloin mallinnettujen oskillaattoreiden tuottama ääni on lähempänä todellisuutta. Prophet V:n tapauksessa TAE:n avulla on mallinnettu kokonainen suodin, komponentti kerrallaan, jolloin lopputulos on luonnollisin mahdollinen. Tiedä sitten mitä oikeasti on tuon kolmikirjaimisen lyhenteen takana, mutta piru vieköön, kyllä se kuulostaa hyvältä. Hemmetin hyvältä.

Pikku miinuksiakin löytyy kyllä: satunnainen delayn “muistijälki” häiritsee, ts. jos edellisessä soundissa on ollut delay päällä ja seuraavassa ei, delayn päälle kytkeminen aiheuttaa “tyhjentymisen”, jolloin edellisen kerran delayn läpi kulkenut ääni pääsee ulos ja kuulokuva on hetken aikaa pikkuisen friikahtava – säikähdin itse pari kertaa ihan kunnolla kun kesken analogihuilusoolon nappaisen delayn päälle ja edellispatchin monsteridelay hyökkää päälle +12 dB lujempaa… uuh, sano entinen likka ku traktorin alle jäi.


Pöytäkirjaan merkittäköön, että…

Edelleen olen sitä mieltä, että turhanpäiväiset suojausavaimet ovat suoraan sanottuna sieltä, minne valo ei ole koskaan paistanut. Miksi nykyteknologia ei mahdollista suojauksen sijoittamista sellaiselle avaimelle jollainen on jo koneessa kiinni? Tarkoitan siis, että jospa Arturiakin mahdollistaisi sen, että softaa asennettaessa asentaja kysyisi käyttäjältä “sijoitetaanko lisenssi Apple XS-Keylle?” tai “tietokoneessasi on iLok-suojausavain, haluatko sijoittaa Prophet-V-lisenssin iLok-avaimelle?” sen sijaan, että pakotetaan käyttäjäressukka ostamaan taas yksi USB-hubi ja änkeämään erittäin epävarmasti toimiva suojausavain johonkin hubin koloista.
Noh, näistä marinoista huolimatta Prophet-V on erityisen musikaalinen tuote, jonka hybridiäänimaailma tarjoaa varmasti riittävästi niin kevään heleyttä kuin niitä goottisyksyn putoavia lehtiäkin. Ja ihan mitä tahansa yhtä kuumottavaa siltä väliltä plus parit tuulet ja tuiskutkin.

Aivan erityisen vaikutuksen minuun teki se lämmin pöhinä ja tuhina Prophet-V-tilassa. Lisäksi V-tilan presetit ovat musikaalisia, helpposoittoisia ja johtavat addiktoitumiseen. Jos Arturia näkee vielä hieman vaivaa optimoidakseen tuotettaan (nykyisessä versiossa prosessorilasti pompahtelee välillä kummasti) ja korjaa pari visuaalista ja toiminnallista pikkubugia niin ollaan jo aika lähellä todella hyvää tuotetta. Tällaisenakin Prophet V saa jo kiitettävän arvosanan. En nimittäin muista milloin olen kantanut läppäriä, kuulokkeita ja USB-koskettimistoa sängyn viereen yölukemisen sijaan. 

 

Arturia Prophet V

Mallinnettu syntikka

Kaksi soitinta mallinnettuna:  Prophet V ja Prophet VS

• 2 mallinnettua analogista oskillaattoria Prophet 5 -soinneille
• 4 mallinnettua wavetable oskillaattoria Prophet VS -soinneille
• 2.-oskillaattorin synkronointi oskillaattori ykköseen Prophet VS -tilassa
• joystickillä varustettu mikseri ja verhokäyrä Prophet VS -oskillaattoreiden sekoittamiseen
• resonoiva alipäästösuodin Prophet 5:lle
• resonoiva suodin Prophet 5:lle
• 3 LFO:ta, jotka voi tahdistaa sekvensserin tempoon
• 5 verhokäyrägeneraattoria: kaksi ADSR- ja kolme viisiportaista verhokäyrää
• modulaatiomatriisi
• audiomatrisi
• chorus
• stereo delay midi-tahdistuksella
• 2–32 äänen polyfonia, myös unisono
• yli 400 preset-ohjelmaa
• ohjattavissa midi-koskettimistolla

Minimivaatimukset laitteistolta:
• 1.5 GHz prosessori
• RAM- muistia 256MB

Käyttöjärjestelmät:
• Windows 2000/ME/XP
• MacOS X 10.2 tai uudempi

Muut vaatimukset:
• vapaa USB-portti Syncrosoft -avaimelle

Lisätiedot Arturian nykyisistä tuotteista: EM Nordic

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

26.06.2019
|
Petri Alanko
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy