Nayteikkuna

Sanken – suuri tuntematon

Vaikka Sankenia ei musiikkiäänittäjien salkuissa niin usein tapaakaan, niin filmi- ja tv-tuotannoissa sekä radion puolella se kyllä tunnetaan.

 

Ensimmäiset puoli vuosisataa japanilainen Sanken operoi pelkästään kotimarkkinoillaan. Kun vienti maailmalle aloitettiin 80-luvun alussa, kyseessä oli jo varsin kokenut firma. Nykyisellään mallisto kattaa kaikki yleiset kondensaattorimikrofonien käyttötilanteet lavalier- ja pantamikeistä tyypillisiin äänitysmikrofoneihin sekä haulikoihin asti. Ensituntumaa merkkiin otetaan Riffissä nyt kahdella mallilla. 

 

Optinen illuusio

CU-55 näyttää kuvissa tyypilliseltä studiomikrofonilta, jonka kapseli on runkoon nähden poikittain. Mikrofonin koko saattaa sitten luonnossa yllättää. Kyseessä ei olekaan kookas ja painava esine, sillä rungon halkaisija on vain 30 millimetriä, eikä pituuttakaan ole kuin 11 senttiä ja kolme milliä päälle.

Telineadaptereiden osalta Sanken suosittaa Rycoten kehtoja, mutta testihetkellä sopiva koko oli päässyt tilapäisesti loppumaan ja niinpä koeäänityksissä käytettiin yleispätevää pyykkipoikapidikettä, joka pelasi vallan mainiosti sekin.

Verraten pienikokoisena CU-55 on helppo asetella ahtaisiinkin koloihin, esimerkiksi virvelimikrofoniksi. Siihen se myös sopii mainiosti, kun äänenpaineen kestoakin luvataan 147 desibeliä  (SPL) silloin, kun rungon pad-kytkin on asetettu vaimennus-asentoon. Kun padia ei käytetä, mikrofoni kestää äänenpainetta 10 desibeliä vähemmän, mikä on sekin huomattavan paljon. 

Pad-kytkin itsessään on upotettu rungon suojaan ja sen liikuttaminen vaatii jonkin sopivan apuvälineen. Kynsi tai plektran kärki ei mahdu koloon, mutta paperiliittimen soukka nokka on juuri passeli sinällään juohevasti liikkuvan kytkimen siirtoon. 

 

Mutta mikä ääni!

Sanken CU-55 on innostava tapaus. Se tuntuu sopivan kaikkeen mihin sitä keksii kokeilla: ääni on samaan aikaan neutraali ja luonnollinen, mutta kuitenkin jotenkin sulostuneempi tai makoisampi. Jos on olemassa rehellisen imartelun käsite, niin tässä lähestytään sitä. 

CU-55:n kautta soinnissa on selkeyttä ja pehmeää syvyyttä. Akustinen kitara välittyy lämminsointisena, mutta silti erottelevana. Rumpujen tilamikkinä käytettäessä sointi ei jää keskialueen kolinaksi vaan mukana on aimo annos tuhtia alakertaa ja siististi artikuloivat ylä-äänekset. Silti keskirekisteri ei tunnu kuoppaan vajonneelta vaan se soi hyvinkin eläväisenä. 

Lähietäisyydelle mentäessä bassopitoisuus nousee helposti jo liiankin muhkeaksi, mutta siitä huolimatta CU-55 ei ole erityisen herkkä puhe- tai lauluäänen puhahduksille. Tässä suhteessa se on huoleton tapaus eikä välttämättä vaadi aina erillistä pop-filtteriä suojakseen. Kapselia ympäröivä verkko hajottaa varsin tehokkaasti puhureita jo itsessään.

Preesensalue on ilmeikäs ja terveen seesteinen, ylärekisteri samettia. Kerrassaan oivallinen koostumus. 

 

Pikkuhaulikko kuin puikko 

Haulikon kapean suuntakeilan avain on pitkä ja kyljistään tarkoin suunnittellusti puhkottu putki, joka ohjaa pääsuunnasta saapuvat äänet mikrofonin kapselille ja vaimentaa muista suunnista saapuvat äänet kuulumattomiin. Skarpin suuntauksen kääntöpuolena on perinteisesti ollut äänen voimakas värittyminen ja melko kapea hyödynnettävä taajuusalue. Haulikoita näkeekin useimmiten dialogin äänityksessä ja esimerkiksi urheilukilpailujen televisioinnissa kenttämikkeinä. Musiikkistudiossa niille on verraten vähän luontevia käyttötilanteita.

Viime vuonna NAB-messuilla esitelty CS-M1 on mitoiltaan kuitenkin lähempänä tavallista puikkoa, joten kokeillaanpa sitäkin studiossa. 

Overheadina CS-M1 rajaa jo itsessään aika paljon rumpujen alakertaa pois, symbaaleiden soundin se välittää sirpakan kirkkaasti. Setin yleissointi on kepeä ja ilmava, tomi-iskut välittyvät selkeinä ja napakoina. Töminän ja matalan humun poimintaan tarvitaan kuitenkin rinnalle lähimikkejä, joilla bassorekisteri saadaan mukaan.

Tiukka suuntaus antaa samalla tiettyjä, hieman poikkeuksellisempia mahdollisuuksia. CS-M1:n voi sijoittaa verraten etäällekin setistä tai muusta äänilähteestä ilman, että huoneen akustiikka nousee äänikuvan hallitsevaksi piirteeksi.

Uskoisin, että tällaiselle mikille löytyisi paikkansa myös keikkakäytössä, esimerkiksi yleisöäänen pyydystämisessä korvamonitorointiin tai tilamikkinä esitystä tallennettaessa.

 

Sanken, missä viivyit?

Hyvän mikrofonin tunnistaa usein siitä, että sen kanssa syntyy vain vähän jos ollenkaan ongelmia. Ei ole kohinaa, ei mene ruttuun kohtuuttoman helposti äänekästä kohdetta lähestyttäessä, ei piikitä ikävästi tai hukkaa jotain taajuusaluetta tykkänään. Ja ennenkaikkea, vaimentaa sivuilta ja takaa tulevaa ääntä hallitusti ja tehokkaasti, jotta vuotoääni ei pilaa varsinaista ääntä. 

Sanken-duolla on juuri nämä ominaisuudet ja lisäksi CU-55:llä on mukavasti persoonallinen soundinsa, joka tuntuu sopivan oikeastaan mihin vain äänitykseen. CS-M1 on erittäin asiallinen mikrofoni kaikin puolin sekin. Kyllä Sanken asiansa osaa. 

Lue Riffin verkkosivustolta myös Sanken CSS-50-mikrofonin testi.

Sanken

Kondensaattorimikrofoneja

CU-55

• suuntakuvio hertta
• kapselin halkaisija 13 mm
• toistoalue 40 Hz – 20 kHz
• -10 dB pad-kytkin signaalin vaimennukseen
• maksimiäänenpaine 137 dB (SPL
• maks. äänenpaine padilla 147 dB (SPL)
• itseiskohina 15 dB (SPL, A)
• hinta 1 110 euroa

CS-M1

• suuntakuvio superhertta
• toistoalue 70 Hz – 20 kHz
• maksimiäänenpaine 137 dB (SPL)
• itseiskohina 16 dB (SPL, A)
• hinta 929 euroa

Lisätiedot: Noretron Broadcast

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

20.03.2021
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy