Tehdään kitarasta langaton, soittotuntumasta ja soundista tinkimättä.
Plussamalliksi päivitetyn GLX-D:n merkittävin ero aiempaan sarjaan on kyky hoitaa radioliikennettä kahdella eri taajuusalueella, sekä siihen liittyvä taito hakeutua sinne missä on enemmän vapaata tilaa häiriöttömän yhteyden ylläpitämiseksi. Alempi kaista on monien laitetyyppien käyttämä ja tunnetusti ruuhkainen 2,4 gigan alue, mutta sen vaihtoehdoksi Shure on lisännyt kyvyn operoida myös vähemmän kuormitetulla 5,8 gigan alueella.
Kumpikin kaista on lupavapaa, eikä käyttäjän tarvitse huolehtia asiasta sen kummemmin.
Oikean taajuuden valintakin on tehty helpoksi, automatiikka osaa skannata radioavaruuden ja suositella sopivia kanavayhdistelmiä. Tarvittaessa asetuksen voi toki tehdä manuaalisestikin.
Vastaanotin
Molempien yksiköiden mekaaninen rakenne on vankka ja muotoilu tarkoituksenmukaista.
Vastaanotin on keskikokoisen efektilaitteen kokoluokkaa ja näytön kirkkautta voi säätää valaistuksen mukaan.
Laite toimii yhdeksän voltin tasajännitteellä, mutta tarvitsee virtaa runsaan puoleisesti (400 mA). Asia järjestyy joko Shuren omalla pakettiin kuuluvalla virtalähteellä tai riittävän tuhdilla yleisvirtalähteellä, jolla sitten jaellaan samalla sähköä muullekin pedaalistolle.
Virtaliittimen malli ja napaisuus noudattavat pedaalivalmistajien enemmistön normia.
Signaalitiessä vastaanotin sijoitetaan kitarasta katsottuna ensimmäiseksi, ennen mahdollisia efektipedaaleita sekä vahvistinta.
Rasiassa on tulojakki myös instrumentille, jolloin langattomuuden voi tarvittaessa korvata johtokytkennällä. Tai sitten yhden soittimen voi kytkeä langattomasti ja toisen piuhalla, jolloin jalkakytkimellä valitaan kumpaa kulloinkin käytetään.
Pelkkää langatonta yhteyttä käytettässä jalkakytkimellä siirrytään viritysmittarin käyttöön ja oletusarvoisesti ääniyhteys mykistetään samalla. Toisinkin voi valita ja viritysmittarin voi pitää näkyvissä koko ajan.
Näytön läheisyyteen sijoitetut pienet painokytkimet ovat asetusten muuttamista varten, ja varsin paljon on käyttäjälle suotu mahdollisuuksia.
Viretasoa voi ensinnäkin tarkkailla yksinkertaisen neulamittarin tapaan tai kehää kiertävänä strobona, jonka suunta ja nopeus kertovat kuinka kaukana ja millä puolella tavoitetta soiva ääni on milloinkin on.
Näyttötavasta riippumatta tukena on kaksi nuolenkärkeä, jotka osoittavat aina siihen suuntaan, johon virettä pitäisi korjata.
Oletuksena A-sävelen taajuus on 440 Hz, mutta asetukset sallivat valinnan 432 – 447 Hz:n haarukassa. Transponoinnit on nekin huomioitu ja virityskorkeutta voi vaihtaa puolisävelaskeleen kerrallaan. Alaspäin pääsee kuuden puolikkaan verran ja ylös aina kvinttiin asti, joten enharmonisesti lukien asteikon mikä tahansa sävel voi olla nimellinen kiintopiste.
Mittarointitapa on aina kromaattinen, eikä bassolle, mandoliinille tai vaikkapa avoimille kitaravireille ole erikseen kielten numerointiin perustuvia sapluunoita. Sen sijaan soittaja näkee aina soivan sävelen nimen, jonka perustella virittää.
Mittaus ja sävelten tunnistus perustuu tasavireisyyteen, minkäänlaisia temperoituja asteikoita ei ole käytössä. Tekniseksi tarkkuudeksi valmistaja ilmoittaa yhden sentin eli puolisävelaskeleen sadasosan.
Lähetin
Näpsäkän kokoinen lähetin kiinnitetään kitarahihnaan tiukalla metallisella jousiklipsillä. Yhteys soittimeen solmitaan lyhykäisellä plugijohdolla, joka liitetään lähettimeen nelinapaisella ja kaulusruuvilla paikoilleen lukittavalla TA4-liittimellä.
Eri käyttötilanteet ja eri soitinten erilaiset elektroniikat on huomioitu vahvistustason säädöllä, joka asetetaan vastaanottimen namikoilla. Yhden desibelin porrastuksella järjestettyä säätövaraa on huimat 60 desibeliä, joista 20 vaimentavaan suuntaan ja 40 signaalin voimistamiseen.
Koska kyse ei ole efektilaitteesta eikä tavoitteena ole äänen värittäminen muutenkaan, on vahvistuskin luonteeltaan neutraalia ja tarkoitettu vain soittimen tuottaman signaalitason ja lähettimen toiminnan keskinäiseen sovitukseen. Asetus on luonteeltaan pysyvä, eikä esimerkiksi lisävahvistusta voi soiton aikana polkaista päälle ja pois vaikkapa soolopaikkojen mukaan.
Liittimen lisäksi kotelon päädyssä on sulavasti muotoiltu kupumainen antenni, joka ei takertele paidan helmoihin eikä kerää herkästi osumia itseensä. Se kaikkein haavoittuvimmalta vaikuttava osa – piskuinen vipukytkin lähettimen päälle ja poiskytkemiseen – jää puolestaan sopivasti audiojohdon ja antennin väliin suojaan.
Lähettimen voimanlähde on kumisen suojaläpän alle sijoitetun USB-liitännän kautta ladattava litiumioniakku, ja käyttöaikaa luvataan täydellä latingilla 11 ja puoli tuntia.
Akun varaustilaa voi tarkkailla vastaanottimen näytöltä, ja latauksen tasoa ilmaiseva seitsemän ledin kaari korreloi jäljellä olevan ajan kanssa. Yhden ledin enää palaessa voi soittoa jatkaa vielä 30 minuuttia, mutta muut ledit tarkoittavat aina kahta lisätuntia kukin. Viimeinen pykälä tosin poikkeaa kaavasta, sillä edellisten jatkeeksi se viimeinen eli seitsemäs led ilmaisee kahden tunnin sijasta puolentoista tunnin lisäaikaa.
Akun lataaminen täyteen on oma juttunsa, mutta Shure lupaa, että jo 15 minuutin latauksella akkuun saadaan tarpeeksi virtaa puolentoista tunnin käyttöä varten, joten tiukassa paikassa tauko settien välissä riittää seuraavan rupeaman biiseihin.
Liikunnan riemua ja audion iloa
GLX-D16 Plussan päätehtävä on vapauttaa soittaja piuhan asettamasta rajoitteesta. Pienellä estradilla se vähentää kaapelispagettia ja estää kompurointia, festarilavalla se suo vapauksia kirmata sinne tai tänne, usein sekä että.
Tämän toimensa järjestelmä hoitaa erinomaisesti – minkäänlaista viivettä plektran kosketuksen ja kuultavan äänen syttymisen välillä en havainnut, ja soundi vastasi tavanomaista kaapelikytkentää sekin.
Kantavuudessa ei ilmennyt myöskään mitään huolestuttavaa, niin kauas vastaanottimesta tuskin kukaan tositilanteessa etääntyy, että kuuluvuus sen vuoksi tyssäisi.
Ja back stagella lähettimen voi kytkeä myös pois päältä huoletta, yhteyden katkaisu ja avaus eivät tuota pauketta ja räiskyä vaan kytkeytyminen tapahtuu hipihiljaa.
Kytkeytymisen häiriöttömyys on oleellinen asia senkin vuoksi, että yhden vastaanottimen kanssa voi käyttää useampaa eri lähetintä, kunhan vain yksi niistä on kerrallaan päällä.
Jos sankarin arsenaaliin kuuluu monituisia kitaroita, ne voi etukäteen varustaa lähettimillä, ja lähettimet sitten linkittää vastaanottimen pareiksi vuoronperään. Tämän jälkeen kitaran vaihto kesken keikan vaatii vain käytöstä väistyvään liitetyn lähettimen sammutuksen, jonka jälkeen käyttöön otettavan instrumentin voi ”aktivoida” ja taas mennään.
Siinä toisessa roolissaan, viritysmittarina, GLX-D16 Plus palvelee täsmällisesti ja selkeästi. Strobon liikkeen tarkastelu saattaa vaatia vähän totuttelua, etenkin kun liike vireeseen päädyttäessä pysähtyy juuri siihen kohtaan missä sillä hetkellä ollaan. Jos on tottunut siihen, että mittarin neula jähmettyy täsmälleen pystysuoraan oikean vireen löytyessä, saattaa hetken hämätä, että strobon valot eivät osoita mihinkään vaan ne ilmaisevat onnistumisen vain pysähtymällä niille sijoilleen.
Mittarin tarkkuus itsessään on vähintäänkin riittävä, vaikka markkinoilta löytyykin vielä astetta hienojakoisempaan vireen tulkintaan pystyviä laitteita.
Jos soitin ei tällä mittarilla viritettynä soi puhtaasti, tilanne ei mittaria vaihtamalla parane vaan syy on jossakin aivan muussa tekijässä – mitä luultavimmin kielisssä tai soittimen säädöissä. Niihin vaivoihin auttaa viimeistään asiansa osaava soitinhuolto.
GLX-D16 Plus, kymmenen pistettä.
Shure GLX-D16 Plus
Digitaalinen kitaralangaton
• toimii sekä 2,4 GHz:n että 5,8 GHz:n taajuusalueilla
• automaattinen skannaus ja kanavien viritys
• manuaalinen kanavien viritys
Vastaanotin
• viritysmittaritoiminto
• myös analoginen tulo instrumentille
• instrumenttitason analoginen lähtö
Lähetin
• jousiklipsi kiinnitykseen
• TA4F-liitin instrumenttijohdolle / mikrofonille
• Lion-akku, USB-portti latausta varten
• käyttöaika täydellä latauksella 11,5 tuntia
Hinta 599 €
Lisätiedot: Intersonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.