Shure PGA – muusikon edullisemmat mikrofonit

Vuonna 2015 uusittu mallisto tarjoaa myös valmiiksi käyttötarkoitukseen nimikoituja malleja, kuten nyt kokeillut kolme rumpuihin speksattua mikrofonia. Täydennykseksi otettiin yleiskäyttöiseksi suunniteltu kondensaattorimalli, PGA181.

Tällä nelikolla on monia yhteisiä piirteitä mustan pintakuosin lisäksi. Varusteiden osalta jokaisen mukana toimitetaan neljän ja puolen metrin johto XLR-liittimin, tarranauha johtokiepin siteeksi sekä vetoketjullinen pussukka säilytystä ja kuljetusta varten. Yhteistä on myös sähköakustisen toteutuksen puolella – kaikki ovat suuntakuvioiltaan herttoja.

Bassarista se alkaa, aina

Matalimman rekisterin tarpeisiin tarkoitettu PGA52 muistuttaa muodoltaan hieman Beta-sarjan vastaavaa mallinumeroa, jolla onkin sama käyttötarkoitus. Rakenteeltaan se eroaa Betasta kuitenkin kahdessa suhteessa: PGA:n XLR-liitin on mikrofonin peräosassa ja mikrofonitelineeseen kiinnittyvän jalustaosan nivel tiukataan ruuvin sijaan epäkeskolla vivulla.
Molemmat ratkaisut ovat käytännöllisiä, ja jos lukitsinvipu aikaa myöten tuntuu löystyvän, asian voi korjata akseliruuvia kiristämällä.

 

Soinniltaan PGA52 on yhtä paria käyttötarkoituksensa kanssa – soundissa on tanakkaa pohjaa ja riittävästi nuijan läpsähdystä, jotta iskut puskevat esiin tiiviimmästäkin vallista. Vuotosointikin on luonteeltaan hallittua eikä räimi rumasti korville.
Eroa Beta52:n soundiin kuitenkin on, sillä PGA:n alakerrassa painotus tuntuu olevan ylempänä kuin Betassa ja jymäys paikallistuu yläbasson ja ehkäpä alamidlenkin maastoon. Betan bassokorostus on syvemmällä alhaalla ja samalla sen keskirekisteriin muodostuu laajempi kuoppa kuin PGA:ssa. Siinä missä Beta antaa hifistyneemmän ja aikuisemman vaikutelman, PGA tuuppaa kursailematonta rock-soundia ekvalisaattoriin kajoamatta.

 

Virveli mukaan

PGA56 on nimetty yleiskäyttöiseksi rumpumikrofoniksi ja löytänee sellaisena paikkansa niin virvelin kuin tomienkin tuntumasta. Bassarimikin tavoin PGA56 on varustettu kiinteällä adapterilla, ja myös nivel tiukataan samanlaisella vipumekanismilla.

Tavallisen telineen vaihtoehdoksi mikrofonin mukana toimitetaan lisäksi rummun vanteeseen puristuva muovipidike, jolla on mittaa 10 senttiä. Pidikkeessä taas on kahdeksan sentin mittainen hahlo, jonka ansiosta mikrofonia voi siirtää sopivalle korkeudelle. Otolliseen kohtaan pyydys lukitaan kookkaalla sormiruuvilla, josta saa hyvän näppiotteen kiristystä varten.

Soinnillinen perusilme on hyvin lähellä SM57:ää, mutta PGA:n klangi on hieman avoimempi eikä virvelin soundi mäjähdä niin märkänä kuin SM57:ssä. Myös vuotona kuuluvan hihatin äänessä on sama perusklangi näiden kahden kautta kuunneltuna ja molemmat välittävät yläpellin kuvunkin kellomaisen helähdyksen luonnikkaasti.

Kanttilyönneissä puun kopse metallia vasten soi PGA:n kautta korkeammalla, eikä siinä ole niin puista ja kuivakkaa ilmettä kuin 57:ssä.
Tomikäytössä suora ääni on hyvin samanhenkinen kummassakin.

 

Virveli & tomit toisella tapaa

PGA98D asennetaan suoraan rummun vanteeseen jämäkästi sijoilleen puristuvalla kiinnikkeellä, johon itse mikrofoni pujotetaan. Mikrofonin kapselin ja rungon välissä on kahdeksan sentin pituinen taipuisa joutsenkaula, jolla suuntaus viimeistellään.

 

Soinniltaan PGA98D on tyypillinen kondensaattorimalli. Äänessä on huimasti enemmän yläkertaa kuin 56:ssa eivätkä rummun iskut puske samalla lailla härkäpäisesti kuulijaa kohden. Nyt keskitytään enemmän eri voimakkuuksilla soitettujen lyöntien vivahteisiin ja nautiskellaan ilmavammasta ja erottelevammasta yleissoundista.

Samat luonteenpiirteet tulevat ilmi myös vuotosoinnissa – symbaalit ja hihat sihahtavat miellyttävän korkealla diskanttirekisterissä, eikä minkäänlaista etuhampaisiin lyövää kiilaa ilmene.

 

Overheadiksi tai vaikka kitaraan

Sivuttain asemoitava PGA181 on yllättävän potra poika ja tukevalle haarukka-adapterille onkin hyvät perusteet. Pidikkeen leuat joustavat jonkin verran ja tiukkaavat mikrofonin sijoilleen, mutta varmuudeksi haarukan pohjassa on myös pienten kimmoisten kielekkeiden muodostama jono, joka varmistaa pitävyyden.

Luonteeltaan PGA181 on samaa perhettä muiden kokeiltujen mallien kanssa. Siinä on suorasukainen ja räyhäkkä soundi, joka ei kuitenkaan rehentele eikä rettelöi. Alakerta on kevyempi kuin verrokkina palvelleessa, huomattavasti hinnakkaammassa KSM44A-mallissa, mutta ohkaiseksi ei soundia voi sanoa. Soitinten ominaissävyt välittyivät luontevina ja jos alakertaa kaipaa lisää, sitä kyllä saa esiin ongelmattomasti ekvalisoimalla.

 

Yhteissointi nipussa

PGA-sarjaan kuuluu myös laulu- ja instrumenttikäyttöön suunnattuja mikrofonimalleja, jotka rajattiin tämän testin yhteydestä pois työmäärän kohtuullistamisen nimissä. Niiden myötä mallisarja tarjoaa edullisen vaihtoehdon kaikkiin tyypillisiin bänditoiminnan mikitystarpeisiin.

Mielenkiintoinen havainto oli se, että rumpukäytössä koko PGA-perhe nivoutui yhteen todella nätisti. Kun kaikki kolme kuunteluun avattua kanavaa – bassari, virveli ja overhead – olivat PGA:lla poimittua ääntä, soi kokonaisuus huomattavasti tiukempana pakettina, kuin jos jonkun kolmikosta korvasi verrokkina olleilla malleilla. Soinnilla on yhtenäinen ilme, jossa eri mallit tuntuvat täydentävän toisiaan mainiosti.

 

Shure PGA

Rumpumikrofoneja

Yhteistä:
• suuntakuvio hertta

PGA52
• erityisesti bassorummulle
• dynaaminen toimintaperiaate
• toistoalue: 50 – 12 000 Hz
• hinta: 155 euroa

PGA56
• erityisesti tomeille ja virvelirummulle
• dynaaminen toimintaperiaate
• toistoalue: 50 – 15 000 Hz
• hinta: 95 euroa

PGA98D
• erityisesti bassorummulle
• elektreettikondensaattori
• toistoalue: 60 – 20 000 Hz
• hinta: 145 euroa

PGA181
• overhead- tai yleiskäyttöön
• elektreettikondensaattori
• toistoalue: 50 – 20 000 Hz
• hinta: 130 euroa

 

Lisätiedot: Bright Sales & Installation
 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 3/2015. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

05.11.2016
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy