Nayteikkuna

Shure SLX-D – langaton on poikaa

Niin se vain on, että digitaalinen langaton pyyhkii pöytää analogisysteemeillä: audiolaatu on parempi ja toiminta häiriöttömämpää. Kanaviakin saa samanaikaisesti käyttöön enemmän.

 

Syksyn satoa edustavasta SLX-D-sarjasta saatiin kokeiluun yhden kanavan vastaanotin perusantenneillaan, vyölähetin kitarakäyttöön tarkoitetulla johdolla sekä käsimikrofoni SM58-kapselilla.

Mallistoon kuuluvat myös täysleveä kahden kanavan vastaanotin sekä kattava valikoima lisäantenneja, antennivahvistimia ja muita laajemman järjestelmän kokoamiseen tarvittavia komponentteja.

Käsilähettimen kapseli on vaihdettavissa ja erilaisia vaihtoehtoja – niin dynaamisia kuin kondensaattorimallejakin – on tällä haavaa yhdeksän. Taskulähettimen pariksi taas sopivat kitarakaapelin sijaan myös solmio- ja pantamikrofonit.

Molempia lähetinmalleja voi käyttää joko AA-paristoilla tai Shuren litiumioni-akuilla. Jälkimmäisessä tapauksessa latureiksi on tarjolla niin verkkovirralla kuin USB-virtalähteelläkin toimivia malleja, jotka monitoimisuutensa ansiosta lataavat kumpaa tahansa lähetintyyppiä.

Laitteisto viestii taajuusalueella 470–514 MHz, jolla myös digitaalinen televisio operoi. Koska TV:llä on etuajo-oikeus, täytyy langattomat asettaa kunkin paikkakunnan mukaisesti aina vapaina oleville taajuuksille. Käytännössä radioavaruus on jaettu kahdeksan MHz:n viipaleisiin, ns. TV:n kanavanippuihin, joista jokaiselle mahtuu aika paljon liikennettä. SLX-D:n tapauksessa valmistaja lupaa käyttöön enimmillään 12 samanaikaista langatonta kanavaa yhden yksittäisen kanavanipun sisällä.

SLX-D:n kokonaislatenssiksi A/D- ja D/A-muunnoksineen Shure ilmoittaa 3,2 millisekuntia. Vastaanottimesta audio otetaan ulos aina analogisignaalina, sillä takalaidan verkkoliitäntä on varattu järjestelmän ohjaukseen ja päivittämiseen, ei audioliikenteeseen.

 

Systeemi käyttöön

Vastaanottimen metallikotelo on asiallisen tanakka, ja pakkauk-sesta löytyvät myös jämerät metalliset korvakkeet räkkikiinnitykseen sekä kytkyraidat, joilla kaksi vastaanotinta voidaan liittää kyljikkäin toisiinsa yhtä täysleveää räkkipaikkaa varten.

Suoraan takalaitaan asennettaville pikkuantenneille on vakiovarusteena mukana myös jatkojohdot, joilla antennit saa räkkiasennuksen yhteydessä paremmin hollille.

Erillisen virtalähteen liitin lukitaan takalaitaan napakasti metallisella kierreholkilla, mutta vedonpoistokoukkua virtakaapelin varmistukseen ei ole, vaan asiasta kannattaa huolehtia vaikka räkin sisäpintaan kiinnitettävän nippusideankkurin ja -siteen voimalla. Virtalähde itsessään on muovikuorinen mutikka ja sen yhdessä kulmassa on kohtuullisen vankan oloinen korvake kiinnitysruuvia varten.

Audiokaapeliksi tarvitaan XLR-johto, jolla mikrofonitasoinen signaali saadaan mikserille, tai plugijohto kitaravahvistimeen kytkemiseksi.

Kun vastaanotin on kytketty, itse käyttö sujuu erittäin näpsäkästi intuitionkin opastuksella. Mukana toimitettava monikielinen käyttöohje opastaa tarvittaessa alkutahdit, ja yhdellä datasäätimellä sekä muutamalla valintakytkimellä parametrien tarkastelu ja asettelu on helppoa.

Lähettimien operointi on yhtä simppeliä puuhaa. Vyölle tai kitarahihnaan metallijousella ripustettavan lähettimen muovikuoressa on näpäkällä salvalla lukittu paristoluukku, jonka kansi jää avattaessa lyhykäisen kumipannan varaan. Eipähän luiskahda hämärällä back stagellakaan karkuun. Kätevää. 

Kitarajohto puolestaan lukitaan lähettimeen liittimen kierrekauluksella, ja pituutta kaapelilla on sen verran, ettei lähetintä tarvitse ihan hihnatapin tuntumaan ankkuroida. 

Taipuisa antenni on kiinteä, muttei vaikuta erityisen haavoittuvalta osalta, joten vaihtotarvettakaan tuskin ilmenee. Pikkuruinen virtakytkimen vipu sen sijaan tuntuu pyytävän tiettyä hellävaraisuutta käyttäjältä pitkään kestävän palvelussuhteen ehdoksi. Osittain kotelon suojiin upotettuna se tuskin muodostaa silti ongelmaa huolelliselle käyttäjälle.

Käsilähetin on kokonaisuutena vyölähetintä jämerämpi, kiitos metallirungon ja jämptien kytkimien. Tämä onkin eduksi sillä usein käytetty termi ”käsikapula” kuvaa kyllä osuvasti myös sen osakseen saamaa kohtelua, jossa ronskius on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Molemmissa lähettimissä on pikkuinen ikkuna, josta kanavat ja asetukset näkyvät kiitettävän selkeästi. Sekä pikkuinen infrapunalinssi, jonka kautta lähetin ja vastaanotin saadaan keskenään samalle kanavalle ilman menujen naksuttelua.

Sopivien kanavien etsimisessä voi käyttää apuna Shuren Wireless Workbench -ohjelmaa, joka säästää aikaa erityisesti monikanavaisten järjestelmien sommittelussa. Ohjelma laatii skannauksen perusteella suosituslistan häiriöttömistä ja vapaista kanavista, jotka toimivat sovussa keskenään. Listan mukaiset kanavat asetellaan SLX-D:n vastaanottimiin kuitenkin käsipelillä, automaattinen järjestelmän konfigurointi suoraan ohjelmalla on kalliimpien mallisarjojen etuoikeus.

 

Hyvä soundi kauas kantaa

SLX-D sijoittuu selvästi kalliimpaan hintaluokkaan kuin lupavapaalla wifi-alueella toimivat systeemit. Kovemman hinnan vastapainoksi sillä on myös enemmän avuja. Televisiotoiminnasta huolimatta sen käyttämä taajuusalue ei ole niin ruuhkainen kuin wifi-kaistat 2,4 GHz ja 5,2 GHz, ja viestiliikenne muutoinkin kaikin puolin vakaampaa.

Riffin toimituksen tavanomaisella testiradalla kantavuus säilyi sisätiloissa yli 40 metriä, monen väliseinän ja oviaukon läpi, usean kulman taakse kokonaan toiseen kerrokseen. Tulos oikeuttaa palkintosijoille ja vastaa niin Shuren omien kuin kilpailijoidenkin kalliimpien mallisarjojen kanssa koettua. Pihalla kantavuus oli vielä 100 metrin paikkeilla moitteeton, ja alkoi pätkiä vasta, kun lähetin vietiin naapurirakennuksen taakse näkymättömiin. Erinomainen suoritus sekin. 

Kuten asiaan kuuluu, yhteyden katketessa audiolinjan sulkeutuminen ei aiheuttanut sivuääniä, vaikka kantavuuden rajalla liikuttaessa pätkivä yhteys tietysti kuulostaa häiritsevältä varsinaisen äänen katkeilun itsensä vuoksi. Toimintasäde on kuitenkin niin laaja ja signaalin kyky kiertää tai läpäistä paikallisia esteitä niin hyvä, että huolettomia käyttökokemuksia on luvassa ihan vakioantenneillakin. Ja haastavampiin tilanteisiin haetaan sitten teknistä tukea lisäantennien avulla.

Myös SLX-D:n audiolaatu on esimerkillinen. Kitaralangattoman soundi on ryhdikäs ja soittotuntuma välitön. Näkkileipäkitaran bassokielet soivat kulmikkaan rapeasti ja yläkielillä takapotkuille nykäisty sointu leikkaa terävästi esiin kuten pitääkin. Laaja dynamiikka-alue välittää myös soiton nyanssit hiljaisten sävelten sävyjä varjellen ja voimakkaimpia ääniä latistamatta.

Käsilähettimen runko on kohtuullisen tehokkaasti vaimennettu eikä mikrofonin poiminta telineadapterista, siirto kädestä toiseen tai hermostunut hypistely tuota kohtuuttomasti sivuääniä. Matalia häiriöääniä voi myös merkittävästi häivyttää mikrofonin omalla, asiallisella bassoleikkurilla.

SLX-D:n langaton siirto välittää lyömäsoitintenkin aksentit terveinä ja selkeinä, eikä sointi puuroudu tamburiinin helistessä tai virvelin päristessä. Niinpä järjestelmä soveltuu sellaiseenkin tilanteeseen, jossa show vaatii langattomuutta myös koreografiaan osallistuvilta lyömäsoittajilta. Sopiva pikkumikrofoni vyölähettimeen kiinni, niin patteristillakin on vapaus liikunnan riemuun. Mainiota.

 

Shure SLX-D 

Keskisarjan langaton järjestelmä

• yksikanavainen vastaanotin, SLX-D4
• vyölähetin panta/nappi-mikrofoneille tai instrumenttikäyttöön
• käsilähetin vaihdettavalla kapselilla
• lähettimien käyttövoimana paristot tai Shuren akut
• kanavien taajuuskartoitus Wireless Workbench -ohjelmalla
• myös kaksikanavainen vastaanotin, SLX-D4D
• laaja tarvikevalikoima akuista ja latureista lisäantenneihin ja antennivahvistimiin

Arvioidut katuhinnat:
• SLXD14 – yksikanavainen vastaanotin ja vyölähetin kitarapiuhalla: 655 euroa
• SLXD24/SM58 – yksikanavainen vastaanotin ja käsilähetin SM58-kapselilla: 666 euroa

Lisätiedot: Intersonic

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

 

09.10.2021
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy