Nayteikkuna

Tokai Custom Shop TJM-140 – palikat kohdillaan

Jazzmasterissa vähän kaikki on omanlaistaan: epäsymmetrinen runko, mikrofoni-osasto sekä vibrasysteemi. Nämä ominaisuudet tekevät siitä kiehtovan kitaran, joten oli mukavaa ottaa selvää, millainen on Tokain uusi versio tästä aiheesta.

 

1960-luvun alussa alunperin esitellystä Fender Jazzmasterista on tehty monia toisintoja. Joskus alkuperäismallista on otettu vain sen rungon epäsymmetrinen muoto, mutta usein toteutus on ollut autenttinen myös vibratallaa myöten. 

Tokai Custom Shop TJM-140 edustaa jälkimmäistä lajia, tässä kitarassa ovat perinteisen Jazzmasterin palikat kohdallaan A:sta Ö:hön. Japanissa valmistajan mukaan käsityönä tehty TJM-140 tekee heti paketista otettuna miellyttävän vaikutuksen, kun sen tyylikästä ja huoliteltua ulkomuotoa tarkastellessa valtaa mielen ’60-luvun henki.

Kolmisävyinen sunburst-värjäys on klassikko ja lakkaus tip top. Siististi rakennettu Tokai TJM-140 ei anna syytä nipottamiseen myöskään rungon ja kaulan viimeistelyn suhteen.

Hyvin säädetty vaahterakaula on uskollinen ’60-luvun melko tuhdille C-profiilille, ja ruusupuinen otelauta tuo sointiin pehmeyttä. 

Ykkösasemassa kielten suhde otelautaan oli sopiva, joten myös ensimmäisillä nauhoilla soinnut soivat vireisesti. Ylänauhoilla puolestaan en huomannut nahkeita tai soimattomia kohtia kieliä venyttäessä. Nauhojen päät oli huoliteltu nätisti kuten pitääkin – käsi lepää ja liikkuu pitkin kaulaa miellyttävästi, ja kitara soi kauttaaltaan puhtaasti ja tasapainoisesti.

 

Jazzmasterin epäsymmetrinen runko on kuulemma alunperin suunniteltu niin, että kitara tuntuisi erityisen hyvältä myös sylissä, eikä leppärunkoinen TJM-140 tuottanut pettymystä tässäkään suhteessa. Hihnan kera soittaessa kitaran tasapaino on erinomainen.

 

Perinteinen talla ja tremolo

Tallan metalliosat jatkavat samaa huolellisesti viimeisteltyä linjaa kuin edellä tarkastellut puuosatkin. Fenderin alkuperäisessä versiossa oli kelluvan tallan päälle mahdollista laittaa kupumainen kansi, mutta ihan niin pitkälle ei Tokain versiossa olla menty.

 

TJM:n tallapalat ovat perinteiseen tapaan pyöreät ja niissä on kapeat urat. Tehdessäni tavallisia venytyksiä (siis ilman kampea), tahtoi ykköskieli aluksi lipsahdella pois paikaltaan. Tästä vaivasta pääsin eroon sillä, kun siirsin kielen tallapalan keskimmäiseen uraan.

Vibratallan toimintaperiaate on Jazzmasterissa hieman hankalammin hahmotettava kuin esimerkiksi stratossa koska varsinaisen mekanismin peittää kansi. Kielenkiinnikkeenä toimivan ankkurilevyn alla on jousi, jota kiristämällä tai löysäämällä säädetään levyn asentoa. Säätö tehdään kammen kiinnitysaukon vieressä olevalla ruuvilla. Kansilevyn yläosassa puolestaan on ”trem-loc” -kytkin, jolla liike ylöspäin voidaan lukita. Kun lukitus on päällä, kitaran vire säilyy myös kielen katketessa, koska ankkurilevy ei pääse liikkumaan yläsuuntaan (näin siis silloin, kun levyn korkeus on säädetty sopivaksi suhteessa kytkimen alapintaan).

Kammen käyttö oli sujuvaa, vaikkakin sen kiinnitys tuotti ensin hieman päänvaivaa. Perinteisesti Jazzmasterin kampi asennetaan paikalleen työntämällä eikä ruuvaamalla, ja tämä vaatii näemmä vähän totuttelua. Aluksi kävi niin, etten tohtinut työntää kampea kunnolla sijoilleen ja se valahti löysänä plugin päätä vasten aina kun hellitti otteen siitä. Lääke ärsyttävään vaivaan löytyi, kun painoin kammen pään kiinnitysaukkoon riittävän syvälle ja riittävällä voimalla, ja asetin kammen saman tien siihen asentoon, missä halusin sen pysyvän.

Jazzmasterin vibrasysteemi toimii parhaiten, kun säilyttää maltillisuuden. Kun tarkoituksella vääntelin kampea korostetun voimakkaasti, se aiheutti erityisesti ykköskielen ylävireisyyttä silloin tällöin. Lempeästi huojutellessa taas vire palautui mallikkaasti.

 

Tuttu soundi löytyy

Jazzmasterin mikrofonit sekoitetaan joskus P-90-malleihin, mutta kyseessä oli alunperin Fenderin tähän kitaraan suunnittelema leveä yksikelainen mikrofoni. Tokai tarjoaa omaan versioonsa kahta erilaista vaihtoehtoa, joko Seymour Duncanin Antiquity II Jazzmaster -mikkejä tai testikitarassa olleita Duncanin Vintage Jazzmaster -mikrofoneja, SJM-1N ja SJM-1B. 

Ja hyvin ovat palikat kohdillaan tässäkin, sillä sähköinen sointi vastasi mielikuvaani Jazzmaster-soundista – se on paksu ja lämmin, pyöreän täyteläinen, ja joukossa on myös riittävästi ylätaajuuksia. Tallamikrofonin riittoisasta twängistä pääsee nopeasti valitsimen keskiasennon heleämpään vaihtoehtoon (molemmat mikrofonit päällä) tai kaulamikin tummempaan sointiin. Esimerkiksi vanhan Fender Twin Reverbin kanssa soittaessani kitara kuulosti aseista riisuvan hienolta. 

Talla- ja kaulamikrofonit olivat soinnillisesti hyvässä balanssissa, eli mitään liian jyrkkää hyppäystä kirkkaasta tummaan ei joudu kohtaamaan, vaikka ero mikrofonien välillä selkeä onkin. 

Kopan alaosasta löytyvät volume- ja tone-säädöt, jotka ovat yhteiset molemmille mikrofoneille. Volume-potikka ei tuntunut muuttavan soundia mitenkään, vaan sen luonne pysyi varsin samanlaisena potentiometriä kiinni kääntäessä kuin sen täysin auki ollessakin. Tone puolestaan toimi koko skaalaltaan miellyttävän tasaisesti. 

Mutta hupi ei lopu tähän. Jazzmaster on siinäkin mielessä mielenkiintoinen kitara, että siinä on kaksi itsenäistä mikrofonikytkentää, joista toista kutsutaan nimellä ”Rhythm Circuit”. Sen säätimet on sijoitettu rungon yläosaan, ja kytkennän saa päälle omasta liukukytkimestään. Tämä toiminto ilmeisesti suunniteltiin alkuperäistä kohderyhmää, nimenomaan jazz-kitaristeja ajatellen. 

”Rhythm”-soundi on hieman pehmeämpi, tummempi ja myös jonkin verran hiljaisempi kuin alapuolen säätimillä operoitava tavallinen sähkökitaran soundimaailma. Koska ”Rhythm”-puolen volume- ja tone-säätimet on upotettu plektrasuojaan, niiden käyttäminen ei ole ihan niin sukkelaa kuin alapuolella ole-vien ”normaalien” säätimien. Idea onkin kai ollutkin, että tämän kytkennän säädöt tehdään valmiiksi, sillä liukukytkimellä vaihtaminen kahden vaihtoehdon välillä onnistuu soiton tuiskeessa kirjaimellisesti käden käänteessä. 

 

Mallikas toisinto

Jazzmasterilla on soitettu monenlaista musiikkia, ja kyllähän se taipuukin indieräminästä kuulaisiin ja pehmeisiin puhtosoundeihin. Hieman omintakeinen, mutta kunnolla säädettynä varsin toimiva vibratalla sekä komeasti soivat mikrofonit ja niiden kaksi erillistä kytkentää antavat eväitä monenlaiseen meininkiin. Omintakeinen tallasysteemi tuo Jazzmasterin akustiseen sointiin myös kilahtelevia sivuääniä, niin myös nytkin, mutta nehän ovat kasvaneet vuosikymmenten saatossa osaksi tämän kitaran soundia.

Tokai Custom Shop TJM-140 on mallikkaasti tehty ja alkuperäisiä speksejä kunnioittava versio klassikosta. Kitarassa on hyvät mikrofonit, se on mukava soittaa ja kaunis katsella. Kun vibrakoneistokin toimi odotetun kaltaisesti, ei jää oikein muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että tässähän meillä on todella kelpo versio aiheesta – hintaan, joka on alkuperäistä huomattavasti huokeampi.

 


Tokai Custom Shop TJM-140 YSOR

Jazzmaster-tyylin sähkökitara

• valmistettu käsityönä Japanissa
• värjäys: 3-Tone Sunburst
• rungon materiaali: leppä
• kaulan materiaali: vaahtera
• otelaudan materiaali: ruusupuu
• kielten soiva pituus: 64,8 senttiä (25,5 tuumaa)
• Tokai JM-VB-talla & JM-VT-vibra
• mikrofonit: Seymour Duncan USA SJM-1 B Vintage, SJM-1 N Vintage
• säädöt: master volume ja -tone, 
erillinen ”rhythm”-kytkentä komppisoundille

Hinta
• TJM-140 Vintage White 
(Seymour Duncan Antiquity II Jazzmaster): 1495 e
• TJM-140 3-Tone Sunburst 
(Seymour Duncan Vintage Jazzmaster): 1445 e

Lisätiedot: Musamaailma

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

 

16.03.2019
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy