Laitetestit

Vaikka C314 muistuttaa ulkoisesti C414-mallin nykyversiota, ei kyseessä ole riisuttu versio samasta mikrofonista. Kyllä C314 on ihan oma itsensä soundiaan myöten.

Lupavapaasta 2,4 gigahertsin taajuusalueesta on tullut suosittu jokamiesluokan langattomien laitteiden toimintakaistana. Nyt asialla on Line6, kolmella eri hintatason ja järeysluokan digitaalisella järjestelmällä.

Tekniikan kehitys on nyt siinä pisteessä, että syntetisoijan ohjaaminen suoraan tavallisella sähkökitaralla käy päinsä – ilman aiemmin välttämättömiä erikoismikrofoneja tai sovittimia.

Eliminoidaan kierrot, ekvalisoidaan taajuusvaste sopivaksi, tasataan dynamiikka kompressorilla ja kas, pienikin laulusetti kuulostaa kokoaan tanakammalta. Ja mikä mahtavinta, lähes täysin automaattisesti.

Jousikaiku on sähkökitaran perusmauste, joka sopivasti annosteltuna sopii lähes mihin hyvänsä musiikilliseen tyylilajiin. Niinpä myös sellaista jäljittelevän efektin on oltava mukana digitaalisessa kaikupedaalissa, jos mielii puhutella kitaristeja.

Historian sanotaan toistavan itseään. Ja kun kyse on rockkitaran soundeista, tapana on katsoa klassikkolevytysten äänimaailmaa ja pyrkiä samanlaiseen.

Vuonna 2015 uusittu mallisto tarjoaa myös valmiiksi käyttötarkoitukseen nimikoituja malleja, kuten nyt kokeillut kolme rumpuihin speksattua mikrofonia. Täydennykseksi otettiin yleiskäyttöiseksi suunniteltu kondensaattorimalli, PGA181.

Säröpedaali voi olla simppeli, yhteen tiettyyn soundityyppiin tähtäävä laite, tai toisaalta sellaisen voi suunnitella anneiltaan miltei kokonaista vahvistinta vastaavaksi purkiksi. EHX Tortion kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

Langattomuus on audion siirrossa kätevä ratkaisu silloin, kun kaapelointi on hankalaa esimerkiksi tapahtumapaikan rakenteiden, 
reitille osuvien yleisöalueiden tai tiiviin aikataulun vuoksi. Kunhan ääni on myös laadultaan hyvää ja yhteys luotettava.

VP03 jatkaa Rolandin miniatyyrilaitteiden sarjaa, jossa klassikkomallit tuodaan nykyaikaan näppärässä muodossa.

Touchmix on ensisijaisesti äänentoistoon suunniteltu keikkamikseri, mutta ominaisuuksiensa ansiosta sillä on vahva kaksoisrooli äänityspuolen työkaluna.

Huhtikuussa Frankfurtin messuyleisölle esitelty M 18 tuo perinteikkään italialaisen kaiutinvalmistajan kisaamaan myös digimiksereiden tantereelle. Fyysinen pakki liitännöille ja DSP:lle, käyttö-pinnaksi langaton ohjaus tabletilla – tutun oloinen konsepti.

Valkoinen Roland Cube oli ensimmäisiä vahvistimia minkä kautta itse pääsin sähkö-kitaraa soittamaan. Tuota silloin hieman futuristisen oloista kuutiota on sittemmin jalostettu lukuisiin eri versioihin. Nyt käsillä on uusin Cube-tulokas, joka tavoittelee vintage-putkivahvistimien aikakautta.

Digitaalinen ew D1 toimii lupavapaalla 2,4 GHz:n taajuusalueella ja muutoinkin sen suunnittelussa on panostettu käytön helppouteen. Nyt ei tarvita spesialistia järjestelmän virittämiseen.

Ensimmäisen polven USB-litäntää ei aikoinaan pidetty riittävän nopeana, vakaana ja luotettavana audiotyöhön. USB 2.0 -standardi muutti asian ja nykyisin nimekkäiltä valmistajilta löytyy ammattilaisillekin tarkoitettuja USB-sovittimia.

Turbosound nousi isojen järjestelmien kärkimerkkien joukkoon 80-luvulla, mutta jäi sitten hieman pimentoon line-array-aallon vyöryessä valtoimenaan. Paluuta paalulle se tekee nyt ainakin klubi-luokan kalustolla, sen verran pätevistä ominaisuuksista uusi Milan-sarja on pantu kokoon.

Music Man oli ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen ”hybridivahvistin”, ja sen taustalta löytyi nimekästä joukkoa, Leo Fender etunenässä. Myös käyttäjäkuntaan kuului tunnettuja kitaristeja Mark Knopflerista ja Eric Claptonista lähtien. Mutta minkälainen on klassikon uuspainos?

Asiallinen ääni, tarkoituksenmukaiset toiminnot ja nopeasti hahmottuva käyttöliittymä. Siinä keskeiset valtit, joilla Proel perustelee edullisen hintaluokan analogimikserinsä.

Keikoilla solisteille tarjotaan usein dynaamista kapulaa käteen, vaikka studiossa sama laulaja taltioitaisiin empimättä kondensaattorimikrofonilla. Lewitt kuuluu niihin valmistajiin, joiden mielestä jälkimmäisellä tekniikalla olisi paljonkin annet-tavaa myös keikkarintamalle.

Isojen starojen pedaalilaudoista tutut ohjaussysteemit voivat olla eduksi pienemmänkin polkimiston hallinnassa ja vieläpä suhteellisen edullisin kustannuksin. 
Siirtymät yhdestä efektiyhdistelmästä toiseen nopeutuvat, ja samalla saattaa itse soundipuolikin kohentua.