En muuten muista, olenko koskaan hinkannut mitään testimasiinaa näin paljon. Mainio peli!
Laitetestit
Yksikelaiset mikit, paljon gainia särö-pedaalista ja jatkoksi roisimmin kohiseva modulaatio-efekti; siinä signaalipolku, jonka varrelta karttuva tauhka hautaa alleen taiturimaisemmankin soiton. Kohinaportti auttaa, vai auttaako?
Kitarahihnan irtoamista vastaan on tarjolla useita erilaisia tarvikkeita edullisista muoviprikoista Dunlopin ja Schallerin tapaisiin metallikonstruktioihin. Loxx tuo niiden rinnalle oman vaihto-ehtonsa, varsin merkittävin parannuksin.
Synteettinen äänimaailma sekä sille soveltuvat sähköiset ohjainpinnat ja liipaisimet ovat Rolandin ydinosaamista. Tuon osaamisen hedelmiä ladotaan tällä kertaa cajonin koppaan, roppakaupalla, etten sanoisi.
Pari vuotta sitten esitellyn Simble-pedaalin innoittajana oli Dumble-vahvistimen soundi. Simble Predriver puolestaan on valmistajan mukaan paitsi esivahvistin, myös boosteri, yläharmonisten korostaja ja kompressori. Silti se on yksinkertainen kuin mikä.
Moni ei ehkä tiedä sitä, mutta Cort on yksi maailman suurimmista kielisoittimien valmistajista. Ennenkaikkea firman tehtaissa rakennetaan paljon soittimia muille brändeille, mutta Cortilla on myös laaja valikoima omia malleja. Indonesiassa valmistettu aktiivibasso A4 on yksi niistä.
Brittimerkki Sontronics on verraten uusi tulokas Suomen markkinoilla. Vaikka mallistossa on kosolti erilaisia yleiskäyttöisiä mikrofoneja, tuttavuutta tehtiin kahden spesiaalimman mallin kautta. DM-1S on virvelille suunniteltu kondensaattorimikrofoni, kun taas dynaaminen Halo on tarkoitettu kitaravahvistimen äänitykseen.
Neljä erilaista Eurorack-kehikkoon sopivaa Aira-efektilaitetta sekä täysin analoginen System-500-modulaari-syntikka kahmaisevat Rolandille ison roolin myös tämän laitegenren piiristä.
Revstar-sarjan muotokieli on saanut inspiraationsa perinteikkään japanilais-valmistajan vanhemmista malleista, erityisesti Super Flighter- ja SG2000-kitaroista. Revstar ei kuitenkaan ole uusintapainos, vaan ihan oikeasti uusi Yamaha-kitara, jonka design on hakenut vaikutteita kitaramaailman ulkopuoleltakin.
Israelilaisen Roy Zichrin suunnittelemat Greenhouse Effectsin pedaalit ovat olleet markkinoilla jo hyvän aikaa, mutta nyt niitä saa sitten Suomestakin. Zichrillä on ollut tapana käyttää käsintehdyissä pedaaleissaan perustana hyviksi tunnettuja konsepteja joihin hän lisää sitten jotain omaa ekstraansa.
Etuvahvistin putkikytkennällä, sen perään ekvalisaattori ja lopuksi vielä kompressori erillisellä limitterillä saateltuna. Kokonainen pakillinen työkaluja äänisepälle siis.
Bossin uutuuspedaali on kuin ikivihreä hitti parhaasta päästä. Se tuntuu heti alusta alkaen mukavan kotoisalta, mutta kun siihen tutustuu vähän syvällisemmin, huomaa että tutkailtavia kerroksia paljastuu aina vaan lisää.
Lupavapaata 2,4 gHz:n kaistaa käyttävä DMS Tetrad on nelikanavainen digitaalinen langaton järjestelmä, jonka vastaanotin toimii tarvittaessa myös mikserinä.
Kemperillä on muiden vahvistinten jäljittelyssä ihan omanlaisensa lähestymistapa. Nyt puhutaan profiloinnista, jonka avulla tämä Christoph Kemperin kehittämä vahvistin sananmukaisesti kopioi muiden laitteiden soundin.
Lähes myyttisen maineen saanut Dumble-vahvistimen soundi innoittaa laite-suunnittelijoita vuodesta toiseen. Simble on suomalaisen vahvistinasiantuntija Lassi Ukkosen suunnittelema ja Mad Professorin rakentama overdrive-tyylinen säröpedaali, joka lupaa juuri tätä himoittua särösoundia.
Pieneen pajaan tai omaan työpisteeseen sopiville monitoreille on kysyntää enemmän kuin milloinkaan. Proel tarjoaa tähän saumaan Eikon-aiktiivikaiuttimia, joissa yhden suppasmallin kavereiksi on tarjolla kolme erilaista kaksitiekaiutinta.
Carl Martinin PlexiTone-pedaaleja on nyt kolme. Edellinen oli yhteistyössä kitaristi Pete Thornin kanssa suunniteltu yksikanavainen versio alkuperäisestä mallista. PlexiTone Lo-Gain jatkaa samalla konseptilla, mutta tarjoaa vanhempaa Marshallia muistuttavaa, miedompaa särösoundia. Plexi-henkeä huokuu jo kuoren värivalinta.
Marshall on rakentanut putkivahvistimia vuodesta 1962, ja niinpä uuteen Astoria-mallistoon kiteytyykin yli 50 vuoden kokemus aiheesta.
Aikoinaan muusikoita huolestutti ajatus, että työasemalla varustettu kosketinsoittaja veisi heiltä työt soittamalla kaikkien instrumenttien osuuksia kohtalaisen aidonkuuloisilla soundeilla. Vaan eipä tullut bändeistä kosketinsoittajien yksinoikeus ja hommia riittää yhä muillekin soittimille.
Greg Howe kertoi Riffin haastattelussa viime vuonna, että hänen kitarasoundissaan on aina mukana jonkin verran likaa. Eipä siis ihme, että kun Howe pääsi toteuttamaan toiveitaan oman nimikkopedaalin suunnittelussa, niin säröpoljinhan sieltä tuli.