Banjo, mandoliini ja akustinen kitara ovat päärooleissa Janne Vikstenin soololevyllä, joka monen muun viime vuoden loppupuolen julkaisun tavoin juuttui sitten vähän perusteellisemmin postilakon aiheuttamaan sumaan. Perille tuli lopulta ja kun levyn sisältö on luonteeltaan ajatonta, ei pieni viive haitanne.
Musiikki on maanläheistä ja mukavan pienimuotoista, vaikka useita soittimia suvereenisti hallitseva mestari intoutuukin soittamaan itsensä kanssa päällekkäisiä raitoja vähän useampiakin. Hämmästellä täytyy miten hienosti eri soitinten osuudet todella lomittuvat toisiinsa parhaimmillaan, hetkittäin tulee miettineeksi mitä olisikaan vielä saatu aikaan, jos mies olisi voitu hetkeksi monistaa ja kaikki raidat äänittää kerralla. Kyllä toimii komeasti näinkin!
Mukavaa lisäväriä näppäilysoitinten soundistoon tuovat Veli-Matti Järvenpään ja Markku Lepistön harmonikat sekä Ninni Poijärven kantri-viulu – soitin, jota Janne itsekin levyllä soittaa. Poijärvi myös laulaa yhden kappaleen soolon stemmoineen, Pekka Lehti vierailee bassoineen muutamalla kappaleella, ja Elisa Laihon ja Vesa Vartiaisen laulut istuvat kokonaisuuteen valettuina.
Blue Over Green on viimeisin lenkki niiden viime vuosina julkaistujen kotimaisten levyjen ketjussa, jonka myötä voi ilahtuneena todeta, että amerikkalaisen perinnemusiikin soundi ja rytmiikka kumpuavat vihdoinkin suomalaissoittajien ja -laulajien sisältä, eivätkä ole enää pikkutarkasti kopioitua ja ulkoa opetellun makuiseksi jäävää asiaa.
Äänitys kuulostaa siltä miltä levyn sisäkannen kuvat näyttävät – ollaan tuvassa, ei studiossa. Tunnelma on intiimi ja lämmin.
Janne Viksten: Blue Over Green, Hilland Records (2019)
