Elifantree on kunnianhimoinen projekti, jossa taiteellinen anti ei ole jäänyt ylevän ajatuksen jalkoihin. Kahdeksen rumpalin kanssa kahdeksassa maassa toteutettu suurhanke muodostaa meditatiivisen lopputuloksen.
Tupla-albumillinen musiikkia vie kuulijan maailmanympärysmatkalle.
Elifantreen ytimen muodostaa parivaljakko saksofonisti Pauli Lyytinen (s. 1983) ja laulaja Anni Elif (koko nimeltään Anni Elif Egecioglu, s.1986). Äänisuunnittelija Joonas Saikkonen on porukan kolmas jäsen ja siten olennainen tekijä palapelissä, joka ei ole millään tavoin perinteinen albumikokonaisuus. Hachi on musiikillinen ääni-installaatio, jonka aikana kuulija matkustaa maailman ympäri. Muusikkopariskunta matkustikin kirjaimellisesti maailman ympäri, tehden musiikkia kahdeksan eri lyömäsoittajan kanssa – tosin yksi heistä oli bändin ”oma” jäsen, monessa suomalaisessa jazzbändissä vaikuttanut Olavi Louhivuori.
Louhivuoren lisäksi mukana ovat rumpalit Andreas Werliin, Julian Sartorius, Lisbeth Diers, Marc Pell, Ryosuke Kiyasu, Terje Isungset ja Yuko Oshima. Jokainen heistä edustaa omaa tyylisuuntaansa ja kulttuuriaan, ja raitoja on äänitetty ja valmisteltu mitä erilaisimmissa paikoissa, esimerkiksi satavuotiaassa entisessä kirkossa.
Kun paikan päällä aina noin viikon kerrallaan viipyneet Lyytinen ja Elif tekivät materiaalia tuntikaupalla, voi vain kuvitella minkälainen editointi koto-Suomessa on ollut! Sitäkin ihmeellisemmältä tuntuu, että tästä kaikesta on tullut kokonaisuus, joka kuulostaa siltä, että näinhän sen on pitänytkin olla.
Elifantree on profiloitu jazziin, mutta on kyllä paljon muutakin. Tai ainakin tämän levyn pistäminen jazz-karsinaan luo väärän mielikuvan. Itse olen nauttinut levystä nimenomaan fiiliksenä ja taustana – ja tämän sanon ilman mitään väheksyntää.
Joka kuuntelulla levystä huomaa eri yksityiskohtia. Se tuntuu täyttävän huoneen taikamaailmallaan eikä erillisiä biisejä ajattele, rumpaleista puhumattakaan. On vain maisema, joka muuttuu pikku hiljaa, välillä kasvaen ja välillä tyyntyen kuin jotain luonnonvoimaa kuunnellen. En ole siis edes halunnut pilata tätä illuusiota analyysilla, vaan varjellut musaa ja antaa assosiaatioiden täyttää mieleni.
Anni Elif Egecioglu on mielenkiintoinen kosmopoliitti jo taustaltaan. Ruotsissa asunut ja turkkilaisia juuria omaava Anni Elif on laulajana kokeileva ja taitava, yksi soittimista enemmänkin kuin mikään kertojanääni. Lyytisen kanssa tiet kohtasivat Göteborgissa musiikkikoulussa ja nykyään pariskunta asuu Helsingissä. Lyytisen saksofoni on niin ikään tärkeässä roolissa ja sekoittuukin iloisesti Elifin lauluun. Kun tähän liitetään albumin pääteema, eli eri soundeja soivat perkussiot, on kokonaisuus kirjavan rikas ja raikas kuin aamuinen sademetsä.
Elifantree: Hachi (Eclipse Music, 2021)
•••
Tämä levyarvio on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2022. Valtaosa arvioista julkaistaan tällä sivustolla, mutta osa nostetaan mukaan ajankohtaiseen Riffin printtinumeroon. Jos pidit arviota antoisana tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
