Rockabillyllä uransa Wagtailsin laulajana aloittanut Kalle Kaaja on tuttu myös Topi Sorsakosken suuriin saappaisiin astuneena solistina Kulkukoirien laumasta. Kesällä 2018 Kalle Kaaja sai studioon avukseen Topin veljen Antti Tammilehdon yhtyeen ja tuloksena on komea levy täynnä Sorsakosken perintöä kunnioittavaa suomenkielistä kitaraiskelmää.
Antti Tammilehto on yhtyeen basisti ja kitaristi Jyrki Telilä on tuttu muun muassa Marko Haaviston Poutahaukkojen riveistä. Bändin lisäksi muiden muassa Esa Eloranta ja Marko Haavisto ovat olleet tekemässä lauluja levylle.
Kunnioitettavasti levy on täynnä uutta originaalimateriaalia. Levyn avaavat balladit kestävät hyvin kuuntelukertoja ja Kallen ääni soi komeasti.
Sua Etsin Jo Silloinkin on toteutukseltaan häpeilemättömän lähellä Sorsakosken aikaisia agentteja eikä sitä voi pitää pahana asiana, kun toteutus toimii näin upeasti.
Reippaasti rokkaava Kun Sä Tuut nostaa tempoa mukavasti ennen levyn rauhallista nimikappaletta. Soitossa on maltetty jättää ilmaa kauniiseen balladiin.
Rauhallisempien tunnelmapalojen jälkeen Paha Tyttö tuo piristystä kertoen naapurissa asuvasta naisesta, kataluudessaan verrattavissa mustaan jäähän.
Levy päättyy hienoon tunnelmapalaan joka on tehty muita kappaleita akustisemmin perinteisellä 50-luvun tyylillä. Perinteet ovat hienosti hallussa ja levyllä on mukavasti vaihtelevia soundeja, Kallen täyteläisen äänen silti kaiken aikaa ollessa pääosassa.
Sovitukset, soitto ja tuotanto ovat laadukasta kautta linjan. Mitä nyt CD:n punavihreän kansigrafiikan lukeminen tuottaa haastetta jääräpäiselle kriitikolle joka ei suostu myöntämään ikänäköongelmiaan.
Vinyyliversiossa tuskin samaa ongelmaa olisikaan – onneksi levy julkaistiin myös 12 tuuman vinyylinä, hienoa!
Kalle Kaaja - Unta Kauniimpaa (ManagerHouse 2018)
