Kauko Röyhkä & The Boots palasivat uudella levyllä muutaman vuoden tauon jälkeen. Kauko Röyhkän vastaa kaikista sanoituksista levyllä, ja mielenkiintoista särmää niissä onkin. Kappaleet ovat tuotannoltaan radioystävällisiä, mutta röyhkämäisiä koukkuja löytyy takaamaan kiinnostavuuden.
Tänä Mätäkuun Iltana aloittaa levyn seesteisesti kertoen tummenevan eurooppalaisen illan odottavaa kulkua. Seksikäs nainen nostaa vahvoilla kitaroilla ja kertosäkeellä tunnelmaa. Hevoset Sumussa voisi löytyä helposti samalta soittolistalta Stigin ja Vesalan jatkeena country-flirttinsa kera.
On Aika Uupua tuo hetken levon ennen Maantietä. Keikkailevan, maata kiertävän muusikon voimauttava ylistyslaulu elämäntavalleen. Hämärät nurkkapöydät, hotellihuoneet odotteluineen ja vaihtuvat kaupungit yhdistävä Maantie nousee rakkaudentunnustuksien myötä levyn oikeutetuksi nimikappaleeksi.
Haluan Sua -kappaleessa Röyhkä ehtii juuri mainita puuttuvasta tyylitajustaan saaden kuulijan mielessään väittämään vastaan, ennen falsetissa kiekaisevaa naisääntä, joka vetää kappaleelta maton alta ja alleviivaa edellämainitun kommentin. Hieno hetki, lopputulos toimii.
Levy on täynnä hienoja kerroksia ja kestää kuuntelukertoja. Eräänä löytönä voisin nostaa esille sen, että perässäkävelevän laulajan ihailema kaverinsa pikkuserkku taitaa kävellä Pekka Strengin Puutarhassa.
Levy on täynnä rakkautta, aurinkoisia kesäpäiviä, kohtaamisia ja tyylikästä kitarointia. Poikkeuksen vahvistavat Sataa ja Loppu-kappaleet, joissa tunnelma kuvaa hienosti sateisena alkavan aamun alakulon ja parisuhteen epävarman hetken.
Se, mikä kepeässä hyväntuulen kesätunnelmassa menetetään, tulee musiikillisena antina takaisin. Ja kas, ollaankin taas samassa tunnelmassa mihin jäätiin levottomassa Euroopassa levyn avanneessa Tänä Mätäkuun Iltana -kappaleessa. Hieno levy.
Kauko Röyhkä & The Boots – Maantie (Svart, 2018)
