Kuinka paljon maahan mahtuu gringoja ja avaraa maisemaa? No, näin tyylikkäästi soitettua countryä mahtuu levyhyllyyn vielä helposti lisää.
Rautalankaosastolta countryn pariin soololevyillään siirtynyt Pekka Tiilikainen on tehnyt kauniin ja rauhallisen levyn. Viime vuonna ilmestynyt Hevosesi nimi Ringo on Olli Haaviston komeasti sovittama ja tuottama kotimainen country-levy. Olli Haavisto on pitänyt huolta että kitarat soivat niin hienosti ettei parempaa jälkeä helpolla löydy Nashvillestäkään.
Esa Eloranta on tehnyt lauluista kolme, Marko Haavisto kaksi, Jere Ijäs pari ja Juha Mieskonen yhden. Tapani Bagge on sanoittanut yhden Tiilikaisen omista kappaleista. Kappaleet sopivat hyvin toistensa joukkoon ja albumi on yhtenäinen ilman heikkoja lenkkejä. Matti Eskon ja Marko Haaviston kanssa esitetty Miehet ovat menneet luotejakin päin erottuu joukosta edukseen niin vierailijavokalistiensa kuin vaihtelua komppiin tuovien Poutahaukkojenkin avulla.
Amerikan preeriat ja marraskuinen Suomi paiskaavat levyllä kättä. Olli Haaviston stilikka ja Tuomas Metsbergin telecaster naukuvat kaihoa ja nostalgiaa amerikkalaista perinnettä kunnioittaen.
Pekka Tiilikaisen rauhallisen lakoninen tulkinta ankkuroi sanoitusten maailman kotimaan kamaraan. Huumoria sanoituksiin ei ole kirjoitettu ja laulujen aiheita kunnioittavan vakavalla naamalla Pekka laulut myös tulkitsee.
Aikuisen miehen harmaat päivät ja hiljaiset illat seuraavat toisiaan, mutta valonhäivän perään on turha itkeä, sillä ovat miehet menneet luotejakin päin. Näissä lauluissa haaveet haihtuvat taivaan tuuliin saippuakuplien lailla, mutta mennyttä ei turhaan surra vaan muistojen kanssa osataan jo iloita ja jatketaan eteenpäin.
Pekka Tiilikaisen Hevosesi nimi Ringo on kotimainen country-levy takkatulen äärelle talvi-iltoihin synkän pimeän syksyn jälkeen.
Maailmassa on vielä toivoa.
Pekka Tiilikainen – Hevosesi nimi Ringo (Turenki Records, 2017)
