Yhtyeen toinen levy, The place where I belong, tarjoaa hienoa etelänrokkia helsinkiläisittäin.
The Wyman Family on jokunen vuosi sitten perustettu 1960/70-luvun tyylistä kitararockia soittava bändi, joka onnistuneesti yhdistelee aikakauden erilaisia osa-alueita suistomaiden bluesista brittibluesin kautta southern-rockiin.
Orkesterissa soittavat Papa Son Wyman, laulu ja huuliharppu, Ace Mark, kitara, Marco G Stone, kitara, The Punisher, basso ja Sammy Dolina, rummut.
Lisäksi on avustajia joista erikseen mainittakoon Teijo Tikkasen upeasti soivat kosketinsoittimet joissakin biiseissä.
Kaikki biisit ovat The Wyman Familyn omaa tuotantoa. Aloituskappale Snowhill friend on sujuvaa ja hyvinkulkevaa 60/70-luvun taitteen rokkia
On my way vivahtaa vähän ZZ Topin puolelle. Maukas huuliharppu värittää biisiä.
Revolution song – tässähän mennään jo pitkälle Rolling Stonesin reviirille, mutta tehdään se hyvin.
Cadillac Bluesissa haahuillaan syvällä suistomailla alkukantaisissa rämebluesin hetteiköissä. Vakuuttavaa tulkintaa.
Sweet little sister on hitaampi tunnelmapala jossa kitaroiden ja koskettimien vuoropuhelu toimii hienosti.
Come on baby on tiukka Lynyrd Skynyrd-poljentoinen kappale. Rentoa kuljetusta,
Bride of the road taas on tuplakitaroinnin juhlaa. Jotain muistumia Free/Bad Co.-yhtyeistä mutta loppupuolella meno äityy hillittömäksi Skynyrd/Allman Bros.-tyyliseksi kitaroinniksi, joka tuo The Wyman Familyn parhaat puolet esiin.
Goin ́home -päätöskappaleella palataan taas rosoisen bluespoljennon pariin. Laulajasta on tullut kerrottua kovin vähän, mutta kyllä Pää-Wyman hienosti vetää kautta levyn.
Kaiken yllä lepää vahva Lynyrd Skynyrd/Allman Brothers-henki joka tänä päivänä on varmaan maailmallisestikin aika harvinaista.
Vaikka vertailenkin kappaleita koko ajan esikuviin, niin oma ote on kuitenkin kautta linjan hallussa.
Orkesterissa viehättää kovasti myös se, että liiallinen kukkoilu on poissa, luotetaan soittamisvahvuuteen mikä on pelkästään hyvä asia. Kautta levyn musiikki on tyylitajuista ja ajatuksella sovitettua ja levy on saatu kuulostamaan erittäin hyväsoundiselta ja autenttiselta.
The Wyman Family on taatusti myös hyvä livekokoonpano. Itse missasin viime kesän Järvenpään Blueskatu-keikan mutta tilanne täytyy korjata lähitulevaisuudessa.
The Wyman Family: The place where I belong (Turenki Records, 2018)
