Konserttisalin soinnin tunnistaminen on luultua hankalampaa, käy ilmi Aalto-yliopiston juuri valmistuneessa tutkimuksessa.
Soiton voimakkuus vaikuttaa paljon siihen, miten kuulija kokee salin akustiikan. Volyymi vaikuttaa myös tunteisiin: mitä enemmän se vaihtelee, sitä vahvempia tunnekokemuksia kuulijat saavat.
Kuunneltavan musiikin voimakkuus ja sävy vaikuttavat oleellisesti siihen, miten ihminen havaitsee konserttisalin akustiikan. Tämä selvisi Aalto-yliopiston professori Tapio Lokin tutkimusryhmän kahdessa tuoreessa tutkimuksessa, jotka julkaistiin alan arvostetuimpiin kuuluvassa The Journal of the Acoustical Society of America -tiedelehdessä.
Ensimmäinen tutkimus osoitti, että konserttisalien erottaminen toisistaan pelkän musiikin perusteella on vaikeaa. Koehenkilöt kuuntelivat laboratoriossa näytteitä neljässä eri salissa soitetusta Beethovenin seitsemännestä sinfoniasta sekä yksittäisestä viulusta. He kuulivat aluksi näytteen referenssisalista, minkä jälkeen he yrittivät tunnistaa referenssisalin neljän näytteen joukosta.
Kuunteluhuone Aalto-yliopiston akustiikan laboratoriossa. Kuva: Benoit Alary
Tutkitut salit olivat suorakulmaiset Amsterdamin Concertgebouw ja Münchenin Herkulessaal, viinitarhamallinen Berliinin filharmonia sekä viuhkamainen Kölnin filharmonia.
Suorakulmainen Amsterdamin Concertgebouw oli yksi tutkituista saleista. Kuva: Jukka Pätynen
”Jo pienet eroavaisuudet kuunneltavassa musiikissa tekivät kooltaan ja arkkitehtuuriltaan samankaltaisten salien tunnistamisen hyvin vaikeaksi. Keskenään hyvin erilaiset salit tunnistettiin selkeästi paremmin musiikista riippumatta”, sanoo tutkijatohtori Antti Kuusinen.
Dynamiikalla on merkitystä
Toinen tutkimus osoitti, että konserttisalin akustiikka havaitaan eri tavalla riippuen siitä, missä dynamiikassa eli voimakkuudessa orkesteri soittaa.
Mukana olivat Helsingin Musiikkitalo, Münchenin Herkulessaal, Berliinin filharmonia ja Berliinin konserttitalo.
Koehenkilöt kuuntelivat orkesterin soittoa eri dynamiikoissa hiljaisimmasta piano pianissimosta aina voimakkaimpaan forte fortissimoon, minkä jälkeen he järjestivät salit sen mukaan, kuinka voimakkaana ja ympäröivänä he soiton kokivat. Salien järjestys vaihteli selvästi dynamiikan mukaan.
”Perinteisesti konserttisalien akustiikkaa tutkitaan laskemalla objektiivisista mittauksista akustisia parametrejä, kuten jälkikaiuntaa, jotka eivät riipu musiikin ominaisuuksista tai voimakkuudesta. Tutkimuksemme osoittavat selvästi, että tämä on riittämätöntä akustiikan kokonaisuuden ymmärtämisessä, koska sekä äänensävy että ihmisen kuulohavainnot muuttuvat äänen voimakkuuden mukaan”, Lokki toteaa.
Lokin tutkimusryhmä on aiemmin tutkinut myös sitä, miten konserttisalien akustiikka vaikuttaa musiikin herättämiin tunnereaktioihin. Tutkimusten mukaan salit, joiden akustiikka tukee suuria dynaamisia vaihteluita, herättävät kuuntelijoissa vahvimpia tunnekokemuksia.
Konserttisalien akustiikan tunnistamista voi kokeilla tämän linkin kautta (aukeaa uuteen ikkunaan).
Lue tutkimuksesta lisää:
• The Journal of the Acoustical Society of American sivustolla julkaistu artikkeli "Recognizing individual concert halls is difficult when listening to the acoustics with different musical passages"
• The Journal of the Acoustical Society of American sivustolla julkaistu artikkeli "Perception of loudness and envelopment for different orchestral dynamics"
