Juttunäytteet

Miri Miettinen ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Herra on kotimaisille musiikinystäville tuttu jo 1980-luvun alussa aloittaneesta Broadcast -yhtyeestä ja mainetta niittäneen rumpalin soittoa on vuosien varrella kuultu niin tv:ssä kuin teatterissa lukuisien tähtiartistien levyistä puhumattakaan. Tällä hetkellä monenlaisissa kokoonpanoissa viihtynyt ja ahkerana sessiorumpalina kunnostautunut kannuttaja soittaa useiden muiden projektien lisäksi vakituisesti Ben Granfelt Bandissa.

Suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että digitaalisuus on oikea perusta myös pikkuisille moniraitureille. Oikean muistiteknologian suhteen äänet sen sijaan jakautuvat: kiintolevy, Smart Card vai kenties Compact Flash? Uusi kahdeksanraitainen Fostex MR-8 on varustettu viimeksi mainitulla. Katsotaanpa lähemmin.

Mikä on lasten ja aikuisten ero? Aikuisilla on kalliimmat lelut... Rolandin Handsonic saattaa aluksi näyttää hieman lelulta, mutta sen erinomaiset rumpu- ja perkussiosoundit ja monipuoliset soitto-ominaisuudet todistavat toisin. Ehkä tästä laitteesta sopiikin sanoa, että sisin ratkaisee.

Tiedättehän tilanteen. Kitaraa soittava trubaduuri viihdyttää iltaa istuvia kansalaisia ammattitaidolla ja hyvällä meiningillä. Ohjelmisto on monipuolinen ja taustatkin on ohjelmoitu huolella midivermeiden soitettavaksi. Mutta laulu kuulostaa jotenkin orvolta ja yksinäiseltä, kun levytettyjen versioiden tutut kuorostemmat puuttuvat. TC:llä pulma tunnetaan ja sen ratkaisuksi on kehitelty jälleen uusi mylly: Helicon Quintet - stemmoja tilauksesta!

Ulkomuodostaan huolimatta Dan-O-Wah ei sisällä autowah-efektiä. Omatoimisesti poljettavaa wahia sitten löytyykin kuuden version verran ja kaupanpäälle saa surinafuzzin oktaaverilla. Tämän näköisellä pelillä varmasti itse pääjohtaja Turhapurokin polkisi appiukon iloksi. Tietysti valkoinen Mersu olisi Uunolle kaikkein mieluisin, mutta paremman puutteessa Amerikan autokin käy. Sitäpaitsi Uunon valkoinen Mersuhan jäikin Kahten sinisen bussin väliin...

Monivuotisen konservatorio-opiskelun jälkeen Erja Lyytisestä ei tullut orkesteriviulistia, ammattimuusikko kylläkin. Teini-iässä omien biisien teko ja laulaminen alkoivat kiinnostaa, soittimeksi vaihtui kitara ja tyylilajiksi blues. Muutaman vuoden ahkera keikkailu ja kaksi albumijulkaisua ovat tuottaneet tulosta ja nykyisin Lyytinen noteerataan korkealle kotimaan bluesartistien joukossa.

Akain uusi DPS-24 alkaa olla ulkomittojensa puolesta siinä rajoilla, että voiko sitä enää ollenkaan kutsua varsinaisesti kannettavaksi mikseritallentimeksi. Muutoinkin ominaisuudet ovat sen verran järeitä, että kyseessä on pikemminkin koti- tai projektistudion kova ydin kuin matkakumppani. Ja tässä kokoluokassa sen kilpailijat löytyvät Rolandin VS-sarjan kookkaimmista myllyistä ja Yamahan AW-4416 -tallentimesta.