Juttunäytteet

T.C.Electronicin G-System on kitaristeille suunnattu efektilaite, joka toimii samalla myös omien suosikkipedaaleiden kytkentäalustana ja koko laitearsenaalin ohjauskeskuksena. Kun yhdellä kytkimen painalluksella saa esille minkä vain ennalta sommitellun yhdistelmän G-Systemin omia ja ulkoisia efektejä, ovat kilpasilla järki ja ihastus. 

Bassoihin erikoistunut saksalainen Warwick on jo pitkään tarjonnut suosituimmista malleistaan mahdollisimman monia erilaisia variaatioita mikrofonivarustelun suhteen. Tällä kerralla tutkinnan kohteena on Corvette $$, jossa mallitunnuksen tuplataala eli doublebuck viitaa rahan sijasta kahteen MM-tyyppiseen humbucker-mikrofoniin.

Burns-kitaroiden kultakausi oli 1960-luvulla, mutta kiinnostus niihin ei ole myöhemminkään ehtynyt. Nykyisin Burnsin nimellä valmistetaan Englannissa varsin hinnakkaita soittimia, joilla on kapea, mutta vankka asema etenkin rautalankakitaristien keskuudessa. Sittemmin Burns-mallistosta on monen muun soitinmerkin tavoin tuotu markkinoille edullisempi, Koreassa veistettävä soitinsarja, josta poimimme maistiaisia. Kas tässä, olkaa hyvät!

Tyyliteltyä logoa myöten äärimmäisen huoliteltu ulkomuoto ja toteutus antavat jo ensituntumaa sille, minkä käyttötesti myöhemmin vahvistaa – Blue valmistaa mikrofoneja taidolla ja tinkimättömyydellä!

Marshallin uusin ylpeys kantaa nimeä Modefour. Erillisen vahvistinnupin ja sen kumppaneiksi suunniteltujen kaappien kohdalla valmistaja on halunnut yhdistää vanhaa ja uutta rinta rinnan. Erityisesti mielessä ovat olleet uuden ajan hevikepittäjät, jotka käyttävät seitsenkielisiä tai baritonikitaroita. Tämän särisevän tanakan jytinän rinnalla on pidetty mielessä myös perinteisempää rokin soittoa, johon vahvistimesta löytyy myös monia vaihtoehtoja.

Kadunmiehet tunnistavat Stingin laulajana, lauluntekijänä ja ehkä jopa Police-yhtyeen keulahahmona. Muusikoille Sting näyttäytyy myös loistavana basistina, jonka käsi viihtyy luontevasti kitarankin kaulalla. Ei siis ihme, että Fender tunsi kiinnostusta luoda mallistoonsa nimikkomallin, joka perustuu Stingin omaan Precision-bassoon vuodelta 1955.

Perinteikästä sointia etsiviä hemmotellaan taas. Nyt asialla on englantilainen Orange, jonka kombossa kiteytyy ajan oloon kestäväksi havaittu viisaus: kun pääasia on kunnossa, ei tarvita niin kovin monia hilavitkuttimia koristeiksi.

Elektroakustinen basso on vähintäänkin oiva lisä lankkubasson seuraksi ja tietyissä genreissä jopa ehdoton välttämättömyys. Harjoittelu kotioloissakin saattaa olla hauskempaa, ihan vain akustisen soinnin varassa, vaikka keikalla soitin sitten täytyykin kytkeä vahvistimeen. Tutkailussa tällä kerralla Alvarez RB-30C.

Yamaha on niputtanut yksiin ja samoihin kuoriin digitaalisen mikserin, tietokoneen ääniliitännät sekä sekvensseri- ja audio-ohjelmien ohjaukseen pystyvän kontrollerin. Mallitunnus on 01X ja ominaisuuksien lista vakuuttava.

Millainen digitaalipiano toimisi yhtälailla kotona ja keikalla, emokoskettimistona ja äänilähteenä, pianonsoiton opiskelussa, sävellystyössä, yhteislaulun säestyksessä? Lähdimme etsimään, löytyykö markkinoilta toimivaa ratkaisua koko perheen monikäyttöiseksi soittimeksi. Mitä kompromisseja joudutaan tekemään, paljonko kukkaro kevenee ja mitä rahalla saa?

Tietokoneen valjastaminen musiikin tekoon tai äänenkäsittelyyn on unelma, jota on koetettu muuntaa todeksi monin keinoin ja vaihtelevalla menestyksellä. Kokeilussa on tällä kerralla Hoontech-äänikorttipaketti, jolla pc-muuntuu työasemaksi. Katsotaanpas nyt...

Maastamme on viime vuosina ponnahtanut esiin monia päteviä soitinrakentajia, joiden kitarat ovat saaneet huomiota jopa ulkomaita myöden. Juha Ruokangas lukeutuu tähän joukkoon ja olikin ilo saada kokeiluun hänen kitaroitaan kaksin kappalein: umpipuinen Mojo Blues ja osittain ontto Mojo Grande, joiden esikuvana näyttää olleen Fenderin vanha kunnon Telecaster. 

TC Electronic vahvistaa asemiaan dsp-pohjaisten efektien valmistajana. Powercore-perheen uusin jäsen Compact lupailee miksausvoimaa kätevässä paketissa, joka sisältää dsp-moottorin lisäksi laadukkaita plugiohjelmistoja täyden tusinan.

Clavia edustaa sitä koulukuntaa, joka ei päästä tuotetta markkinoille keskeneräisenä. Nord Electron kohdalla mentiin äärimmäisyyksiin: ensimmäinen julkistamispäivämäärä oli kesäkuussa 2000, ja sitä siirrettiin muutamaan kertaan eteenpäin. Clavian edustajan mukaan he eivät olleet täysin tyytyväisiä ensimmäisen version toimintaan ja kirjoittivat koko softan uudestaan. Mutta nyt kun lopputulos on vihdoin saatu käsittelyyn, voi vain todeta että kyllä sitkeä odotus tällä kertaa kannatti.

Clavian Nord Modular toi aikanaan ryminällä vanhojen modulaarisyntikoiden hengen digitaaliaikakaudelle. Nyt tuo uranuurtaja luovuttaa suosiolla valtikan perilliselleen. Hatut kouraan; Nord Modular G2 on saapunut joukkoomme.

Äänityskäyttöön soveltuvien ulkoisten äänikorttien markkinat saivat tuulta purjeisiin USB-liitäntäisten rasioiden myötä (testattu Riffin numerossa 4/2002). Näissä USB:n ykkösversion kaistanleveys asetti pullonkaulan siirrettävän audion määrään sekä laatuun, ja kanavamäärä jäikin yleensä yhteen stereoon edestakaisin.

Miri Miettinen ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Herra on kotimaisille musiikinystäville tuttu jo 1980-luvun alussa aloittaneesta Broadcast -yhtyeestä ja mainetta niittäneen rumpalin soittoa on vuosien varrella kuultu niin tv:ssä kuin teatterissa lukuisien tähtiartistien levyistä puhumattakaan. Tällä hetkellä monenlaisissa kokoonpanoissa viihtynyt ja ahkerana sessiorumpalina kunnostautunut kannuttaja soittaa useiden muiden projektien lisäksi vakituisesti Ben Granfelt Bandissa.

Suuri yksimielisyys vallitsee siitä, että digitaalisuus on oikea perusta myös pikkuisille moniraitureille. Oikean muistiteknologian suhteen äänet sen sijaan jakautuvat: kiintolevy, Smart Card vai kenties Compact Flash? Uusi kahdeksanraitainen Fostex MR-8 on varustettu viimeksi mainitulla. Katsotaanpa lähemmin.