Juttunäytteet

Yamaha S90 ES on täysipitkä kosketinsoitin, joka edustaa Yamahan teknologiatietämyksen tämän hetkistä kärkeä. Motif ES -syntikasta lainatut ominaisuudet siivittävät S-sarjan lippulaivan suoraan keikkapianojen eliittiin.

Native Instruments täydentää virtuaali-instrumenttiensa valikoimaa Akoustik Piano -softalla, johon on samplattu kolme kuuluisaa konserttiflyygeliä ja perinteinen pystypiano. Tämä täytyy tsekata.

Mallintavaa Variax-bassoa on odoteltu ja nyt se vihdoin saapui kokeiluun. Konehuoneessa – jos tällainen vertauskuvallinen ilmaus sallitaan – on vääntöä kuin Jaguaarissa konsanaan: kahdentoista pytyn verran! Ja jokaisesta mallinnoksesta sitten vielä kahtena eri versiona. V12-kone, mutta tuplana!

Mama Bear on akustiselle kitaralle suunniteltu etuvahvistin, jonka ensimmäisenä tehtävänä on häivyttää tallamikrofoneille tyypillinen nasaali latteus ja tuoda sointiin sellaista ilmavuutta kuin kitaran eteen sijoitettavalla ilmamikrofonilla tyypillisesti saavutetaan. Toinen tavoite on jäljitellä mallinnuksen avulla aivan toisenlaisten kitaroiden soundia.

Kitaristeille rock-soundi samaistuu mielikuvissa usein umpinaiseen kaiutinkaappiin, jonka kalusteina on neljä 12-tuumaista kartioelementtiä. Vaan onko kaapilla ja kaapilla eroa?

Analogisyntikoiden digitaaliset mallinnukset eivät ole enää upouusi juttu, mutta aihepiirissä riittää silti vielä ammennettavaa. Markkinoilla on paljon täysiverisiä digitaalisyntikoita, jotka kuitenkin jäävät hintalappunsa vuoksi etenkin aloittelevalta soittajalta helposti kaupan hyllyyn. Roland SH-201 kääräisee helppokäyttöistä virtuaalianalogiaa kukkarolle sopivaan pakettiin.

Fostex MR-8HD on kovalevylle tallentava moniraituri. Neljän raidan yhtäaikainen äänitys, näppärät editointimahdollisuudet ja kitaristille suunnatut vahvistinsimulaatiot kaupan päälle tekevät laitteesta hyvän kaverin moneen tilanteeseen.

Teksti: Ari-Jukka Syrjänen

Damage Control -pedaaleilla saa monipuolisia ja nyansseja pullollaan olevia kitarasoundeja. Vaivattomasti soittajan otteita tottelevat efektit löytänevät varmasti omat paikkansa – reilusta koostaan huolimatta.

Pienikokoisten digitaalisten multiefektien edelläkävijä Zoom esitteli hiljattain kaksi uutta pedaalia. Kitaralle tarkoitettu Zoom G1 ja bassolle kehitelty B1 lupaavat kummatkin laajan kirjon monipuolisia efektejä, kompaktissa ja edullisessa muodossa.

Bricasti Design M7 ja Lexicon PCM96 haastavat plug-in-kai'ut kilpaan!

HomeBrew Electronics (H.B.E.) valmistaa ns. custom-laatuisia efektipedaaleita käsityönä, mutta ilman “custom-hintaa”. Toiminnan takana on piskuinen ja ilmeisen pätevä kolmen hengen työtiimi: Joel Weaver, hänen vaimonsa Andrea, sekä muuan Terri Landreth. Lisäksi tiimin internetsivut ilmoittavat leikkisästi mukana olevan kolme koiraa...

Välillä eteen osuu laitteita, joiden tekniset suoritusarvot ja myyniargumentit lupaavat enemmän kuin niiden fyysinen koko antaisi aihetta otaksua. Tällä kertaa haastajaksi ilmaantui Dynacordin kompakti D-Lite-äänentoistosetti, jolla oli tarkoitus hoitaa rokkiklubin äänentoisto.

Japanissa veistetty Amaze-SL5 kuuluu ESP:n huippusarjaan ja tämän kyllä aistii heti siitä hetkestä, jolloin soitinkotelon avaa. Basso on olemukseltaan huoliteltu, juhlava ja kaikinpuolin vakuuttava.

ESP on jo jonkin aikaa valmistanut Alexi Laiholle nimikoitua erikoismallia, josta on nyt tuotu sitten markkinoille edullisempi LTD-versio. Ja nimenomaan Suomen markkinoille, sillä muualla tämä soitin ei ole myynnissä. Kerrankin näin päin!

Nuendo tunkee yhä sinnikkäästi Pro Toolsin kyllästämille äänistudiomarkkinoille kolmosversiollaan, joka tarjoaa huippuhyviä ominaisuuksia erityisesti videoäänen ja monikanavaisen DVD-materiaalin tuotantoon. Kokeillaanpa miten Steinbergin softaperheen isoveli suoriutuu.

Ohjainkoskettimistot – tai puhekielellä sanottuna masterkiipparit – ovat lyöneet jalkaa oven väliin sitä mukaa kun tietokoneen rautaa hyödyntävät softasoittimet ovat saaneet kentällä suosiota. Pitäähän softaa jollain pystyä soittamaankin. CME:n UF-sarja vastaa kysyntään tarjonnalla.

Jos joku ei halua tietokoneeseensa kolmeakymmentäkahta kanavaa pirun hyväsoundisia antiikkikompressoreita ja -ekvalisaattoreita, nostakoon kätensä nyt! Jos asia houkuttaa, jatkakoon lukemista.

Gibson ES-175 on pisimpään valmistettu sähkökitara. Se esiteltiin yhdellä P-90-mikrofonilla varustettuna jo vuonna 1949 ja osoittautui oitis menestysmalliksi. Ajan saatossa siitä on tullut eräs jazz-kitaroiden kestohitti, jonka nykykunto pistettiin Riffi-puntariin silkasta uteliaisuudesta klassikkoa kohtaan – uutuutenahan tätä kitaraa ei voi pitää, muutoin vain mielenkiintoisena.

Turkista pukkaa mäiskittävää. Tällä kertaa kokeiluun kannettiin rokkikehissä suosittua Alchemya, joka on ammatti- ja harrastusluokan sarjoihin jakautumisen myötä nimetty uusiksi. Kontrastiksi valittiin rinnalle emoyhtiö Istanbul Agopin perinteisempää metallia.