| MC-303 Groove Box tuli ja valloitti konemuusikoiden sielut viime vuonna. Kookkaampi MC-505 koettaa tehdä saman tempun nyt. Onko tanssimusiikin ydin tässä?
Roland MC-505 on ohjelmoitava komppikone ja multitimbraali äänimoduuli. Soinnin raaka-aineet ovat aiemmin markkinoille tuodun MC-303:n tapaan sampleja ja niitä on purkissa kaikkiaan 512. Pääpaino on vintage-kamassa; tarjolla on runsaasti Rolandin omia Juno-, Jupiter- ja SH-tyyppisiä sointeja, sekä 808/909-rumpukoneista tuttuja soundeja, joista koottuja settejä on kaikkiaan 26 erilaista. Onpa mukana Yamaha-samplejakin ja luonnollisesti Prophet- sekä Oberheim-henkistä tavaraa. Varusteiltaan MC-505 on kaikilta ominaisuuksiltaan edeltäjäänsä tanakampi laite. Efektilaite on uudempaa sukupolvea ja samanaikaisesti saa käyttöön nyt kolme eri efektiä. Suuri määrä potikoita ja liukuja mahdollistaa komppien reaaliaikaisen muokkaamisen, ja Megamix sekä D-beam-toiminnot laajentavat hallintakeinoja entisestään. Kuusi äänilähtöä antavat aiempaa enemmän mahdollisuuksia sointimaailman jatkotyöstöön. Komppien ja biisien tekeminen MC-505:tä voi käyttää joko pelkkänä rytmikoneena tai ihan oikeana sekvensserinä. Musiikillinen perusyksikkö on kahdeksanraitainen pattern, ja tallennuksen voi tehdä kolmella eri tavalla: soittamalla MC:n omaa koskettimistoa tai MIDI In:iin liitettyä erillistä koskettimistoa, syöttämällä nuotit ja tauot yksin kappalein peräjälkeen tai merkkaamalla nuotit gridille yksi instrumentti kerrallaan. Viimeksi mainittu sopii mainiosti esimerkiksi rumpuraitojen tekoon. Hauskaa tässä ohjelmointitavassa on se, että voidaan fiiliksen mukaan painella näppäimiä ja kuunnella ja korjata soittoa kunnes se toimii. Kaikki iskut on aina valmiiksi kvantisoitu oikeille paikoilleen. Loput osuudet voikin sitten soittaa suoraan muistiin tai ohjelmoida tapahtuma kerrallaan. Erona samalla tavalla ohjelmoitaviin vanhoihin soittimiin on se, että myös äänenvoimakkuus ja sointiaika ovat nyt äänikohtaisesti määrättävissä jo ohjelmoitaessa. Kaikkea tietoa voidaan vieläpä jälkeenpäin muokata Microscope-editorissa. Loppusilaus annetaan MC:n mikserillä, jossa sekvenssin panorointi, efektointi tai vaikkapa transponoida käy helposti. Kun pattern on valmis, se kirjoitetaan muistiin ja sitten ohjelmoimaan seuraavaa. Kun tarpeellinen määrän juttuja on muotoiltu muistiin, kasataan niistä kokonainen kappale eli song. Song-ohjelmointi tapahtuu sijoittamalla valitut patternit peräkkäin ja tallentamalla kokonaisuus haluttuun muistipaikkaan. Muokataan lennossa Soundi-editoinnin perustapa MC-505:ssä on potikoiden ja liukujen liikuttelu patternin tai songin soidessa. Tämä tapa sopii hyvin keikkatilanteeseen tai muuten vain fiilispohjaiseen työskentelyyn. Toinen tapa on tehdä kokonaan omia soundeja joko alusta alkaen tai muuntelemalla jo olemassa olevia. Tähän tarkoitukseen soittimessa on hyvä valikoima editointiparametrejä ja raakasampleja. Yksittäinen soundi voi koostua neljästä erillisestä tonesta, joista jokaiselle voidaan valita oma sample, vire, suotimen rajataajuus ja resonanssi sekä omat suotimen, vahvistimen ja vireen verhokäyrät sekä vielä lukuisa määrä muita parametrejä. Syntikkaominaisuuksiltaan MC onkin kuin hieman riisuttu JV-1080/2080. Käyttäjän omille soundeille on laitteessa 256 muistipaikkaa ja kortilla saa lisää. Erikoista, hyvin erikoista Efektiprosessori jaksaa vääntää kerrallaan kolmea eri efektiä, joista yksi on aina kaiku ja toinen viive. Kolmas voi olla jokin 24 sekalaista efektiä sisältävästä valikoimasta. Tarjolla on tavallisimpien mausteiden lisäksi myös erikoisuuksia kuten levysoitin (lisää rutinaa!), lo-fi (huonontaa samplet automaattisesti) ja slicer (viipaloi pitkiä ääniä gaten tapaan). Varsinainen juttu on kuitenkin D-Beam eli ihan uusi reaaliaikainen kontrolleri, joka toimii valonsäteen avulla (Star Trek!!!). Käsi yksinkertaisesti viedään laitteesta lähtevän valonsäteen tielle, jolloin tapahtuu erilaisia muutoksia joko koko materiaalissa tai valitussa soundissa. Säteellä voidaan vaikuttaa muun muassa suotimen rajataajuuteen ja resonanssiin, vireeseen, panorointiin ja eri efektiasetuksiin. Erinomaisen mielenkiintoinen on Ad Lib-asetus, jolloin voi soittaa valittua instrumenttia liikuttamalla kättä säteessä. Muutenkin MC-505 aukoo uusia uria. Arpeggiaattori voidaan ottaa käyttöön mille tahansa osalle tai raidalle eli myös rummuille! Valittavissa on useita kymmeniä erilaisia tyylejä ja motiiveja. Arpeggioita voidaan soittaa joko yksinään sekvensserin ollessa pysähdyksissä tai sekvenssin kanssa synkassa, tempo on aina yhteinen. RPS eli Real-time Phrase Sequencing toiminnolla voidaan liipaista koskettimelta yksittäisiä, yhden instrumentin valmiita sekvenssejä ja näin joko lisätä jo pyörivään sekvenssiin mausteita tai tehdä koko homma pelkästään RPS-sekvensseillä. RPS-sekvenssit synkkautuvat käynnissä olevaan sekvenssiin, mutta jos sekvenssi ei pyöri, lähtevät RPS-kuviot liikkeelle heti padia painettaessa. Megamix taas on toiminto, jolla voidaan tehdä omia pattern-yhdistelmiä käyttäen Part Mixeriä patternien valintaan. Eivätkä uudistukset lopu siihenkään. Muistikortti-formaatti on jälleen vaihtunut ja nyt ovat vuorossa ns. Smart Media-kortit, joita tällä hetkellä on kahden ja neljän megatavun kokoisina. Kvantisointeja voidaan tehdä ja muuttaa nyt myös jälkeenpäin Play Quantize-toiminnolla. Low Boost-toiminto tuo lisää alakertaa ja uutena ominaisuutena MC-505 tarjoaa myös Octave-asennon, jolla saadaan aikaiseksi alapuolinen lisäoktaavi. Gabba dabba duu MC-505 on hyvä ideapankki konepohjaiseen tanssimusaan: lähes tyyli kuin tyyli löytyy ja pienellä muuntelulla siitä saadaan toimiva komppi työn alla olevaan biisiin. Erityiskiitos suunnittelijoille täytyy antaa äänilähtöjen suuremmasta määrästä ja muistikorttipaikasta. Pyyhkeitä sen sijaan siitä, ettei reaaliaikaisia muutoksia song-tilassa saa tallennettua mihinkään. Manuaalin kannessa oleva sisällysluettelo ja koodaus on pieni, mutta tuntuva parannus käyttömukavuuteen ja se parantaa huomattavasti luettavuutta sekä helpottaa asioitten löytymistä. Laitteen käyttö on toisaalta aiempaa mallia helpompaa, mutta ei aivan yksiselitteisesti. Suuri määrä potikoita ja liukuja tekee monista toiminnoista helpompia, mutta toisaalta näin pieneen tilaan pakattuna moinen paljous ja monitoimiset potikat tuntuvat toisinaan hieman hankalilta. Koskettimisto on valitettavasti edelleen aika onneton, mutta ilmeisesti täyttää tarkoituksensa. Ja ainahan hienovaraisempaan ohjelmointiin voi hakea apua kunnollisella MIDI-koskettimistolla. D-beam on hauska lisämauste vaikka se ei olekaan ihan realiaikainen. Käyttö on mielikuvituksesta kiinni ja esimerkiksi tiskijukalle se tarjoaa mahdollisuuden näyttävään sirkustemppuiluun. MC-505 on pienine puutteineenkin oiva peli. Olipa kyseessä sitten aloittelija, joka vasta opiskelee kompin rakenteita, tai kokenut ohjelmoija, joka haluaa säästää kallista aikaansa, lootasta löytyy komppi tarpeeseen kuin tarpeeseen. On gabbaa, drumsnbassia tai chicago housea aivan käyvässä ja helposti jalostettavassa muodossa. Lopputulos onkin sitten itsestä kiinni.
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/1998 ).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
