Kirja-arviot

SE-yhtyettä liidannut Jari ”Yari” Knuutinen (s. 1957) nousi 1970-luvun lopulla esiin omintakeisen musiikin tekijänä osana Love Recordsin värikästä rosteria. SE ei ponnistanut koskaan valtavaan kansansuosioon, mutta Yari keräsi musiikillaan niin kriitikoiden, muiden musiikintekijöiden kuin myös vaihtoehtoisemman musiikin diggareiden huomion.

Maailma on kaunis piirtää Kassu Halosesta monisärmäisen kuvan.

Herra Ylpön kirjoittama 101 Elämänohjetta ei ole varsinaisesti musiikkiaiheinen teos, vaikka kirjoittaja sattuukin olemaan meritoitunut rock- laulauja, sanoittaja ja säveltäjä.

Kitarateknikko Kimmo Aroluoma on tunnettu kitarasoundeja ruotivista blogeistaan ja kahdesta kirjastaan. Nyt hän on tarttunut kunnianhimoiseen hankkeeseen selvittää kitaristi Petri Wallin soiton ”salaisuus”. Kuulostaako mielipuoliselta?

Kotimaastaan Englannista Suomeen 1965 matkannut ja täällä lähes saman tien pop-tähdeksi leivottu Jim Pembroke (1946 – 2021) tarinoi elämästään leppoisasti ja teos kuuluu ilman muuta syksyn nojatuolilukemistoon, jos Wigwamin musiikki on edes jossain vaiheessa elämää kuulunut henkilökohtaiselle soittolistalle.

Kokenut ja työstään palkittu artistituottaja Maiju Talvisto käytti korona-ajan hyväkseen ja laati oppaan alalle aikoville.

Ogelina sen kansalaiset tuntevat, vaikka nimeä on vuosien saatossa muokattu moneen muotoon niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä. Ja kuten kirjassa todetaan, jokseenkin kaikilla on nimenomaan tuosta Ogelista jonkinlainen, usein aika kärjekäskin mielipide.

Musiikin maisteriksi 2012 valmistunut Ida Elina (Päivi Kujanen, s. 1986) on verraten nuori elämäkerran kirjoittajaksi. Musiikin maisteriksi 2012 valmistuneella artistilla on oletettavasti uraa vielä edessään, mutta korona-aika toi pakollisen katkon esiintymisiin ja antoi aikaa tarkastella jo tehtyä matkaa.

Oivallinen opus avaa jazz-improvisaation oven maailmaan.

Kun kaikilta menneiltä vuosikymmeniltä koettaa noukkia jonkin tietyn alan merkkihahmoja haastateltavaksi, on kuin tarpoisi suolla painava rinkka selässään. Jokainen askel saattaa imaista saappaan jalasta ja tasapaino muodostuu jatkuvasta heijausliikkeestä ja hyvästä tuurista.

Juha Torvinen on kirjoittanut Vasenkätisen päiväkirjan, suomalaisesta rokkielämästä vuoden ajan merkintöjä kirjaavan ja pääosin miehen itsensä ottamien valokuvin kuvitetun teoksen, jonka on kustantanut musiikki- ja viihdealan kirjoistaan tunnettu Docendo.

Laulaja-lauluntekijä on kirjoittanut kirjansa samalla tyylillä, jolla kertoo tarinoita biisien väleissä keikoilla.

Harva tietää, että laulaja Pauli ”Pate” Mustajärven kynästä on pitkän uran aikana syntynyt myös toistasataa laulutekstiä. Joukossa on kaikkien tuntemia hittejä, kuten ”Kuuma kesä”, ”Punaista ja makeaa” sekä ”Repe ja Lissu”.

Timo Kalevi Forss on aiemmin kirjoittanut jo yhtyeen nokkamiehen, Gösta Sundqvistin (1957 – 2003), elämäkerran ja uusi teos pohjaa pitkälti tuon hankkeen yhteydessä kerättyyn ja tätä kirjaa varten täydennettyyn materiaaliin.

Aikanaan maailman suurimmaksi tituleeratun bändin basisti John Illsley muistelee yhtyeen 15-vuotista taivalta ja kertoo pohjustukseksi myös oman tarinansa lapsuudesta ja soittopuuhien alkuhetkistä lähtien. Teksti on sujuvaa ja lukeminen vaivatonta. Tapahtumat ja henkilöt esitellään asianmukaisesti, ja kirjan loppuun koottu liki kymmensivuinen hakemisto kertoo systeemaattisesta paneutumisesta.

Barack Obaman ja Bruce Springsteenin yhteinen podcast jäi itseltäni kuuntelematta, kun en Spotify-tilaaja ole, mutta uutinen sen pohjalta tehdystä kirjasta herätti kiinnostuksen.

Stevie Van Zandtin (s. 1950) elämästä olisi varmaankin tullut erilainen, ellei hänen isäpuolensa olisi vienyt perhettä Bostonista New Jerseyhyn pojan ollessa kahdeksanvuotias. Teini-iässä Stevie nimittäin tutustui vuotta vanhempaan Bruce Springsteeniin…

Selkeä rakenne ja sujuva kirjoitustapa tekevät Sami Saaren elämäkerran todella helposti lähestyttäväksi kirjaksi. Kerronnan ote muistuttaa ruotsalaisista lauluista tuttua taitoa käsitellä kipeitäkin asioita vajoamatta synkkyyteen päälakea myöten ja kaiken valon kadottaen. Näennäinen kepeys ei silti ole huumorilla kuittaamista, eikä lekkeriksi lyömistä. Mutta miksi soittaa umpimolli, jos sormet taipuvat seiskasointuun?

Kymmenen vuotta The Beatlesia ja 50 vuotta soolouraa sen perään. Valtaisa määrä hienoa musiikkia, joukossa todella ikuisesti kestäviltä tuntuvia timantteja.

Reino Helismaa (1913–1965) sanoitti aikanaan peräti 5000 lauluntekstiä, joista levylle on päätynyt 1500. Päivänsäde ja menninkäinen lienee tunnetuin ja siitä onkin kirjattu Fono-tietokantaan peräti 136 eri artistien levyttämää versiota.