Ajankohtaista / kirja-arviot

Päälle 500 sivua hakemistoineen kattaa Paul Simonin (s. 13.10.1941) tähänastisen elämäntarinan varsin yksityiskohtaisesti, mutta sivistyneesti. Päähenkilön heikkoudet ja ristiriitaisuudetkin kerrotaan avoimesti, mutta yksityiskohdilla ei mässäillä. Oiva täydennys henkilökuvaan sille, joka entuudestaan tuntee jo Simonin musiikin, muttei ole koskaan seurannut hänen edesottamuksiaan elämän privaattipuolella.

Vuosi 1988 oli merkittävä suomalaisessa metallimusiikissa. Silloin ilmestyi keravalaisen Stonen debyyttialbumi. Olihan perinteisempää hard rockia soittava kuopiolainen Tarot jo todistanut pari vuotta aiemmin, että heviä voi soittaa (myös) taidokkaasti. Kuitenkin vasta Stone sai aikaan varsinaisen aallon, jonka myötä thrash metal -yhtyeitä syntyi ympäri maata.

Menestyneiden suomibändien joukossa Leevi and the Leavings on varmasti oudoin kaikista. Bändi, joka ei tehnyt koskaan yhtään keikkaa mutta hirveät määrät menestyslevyjä. Bändi, jonka asenne rokkasi, mutta musiikki ei lainkaan.

Klassinen tarina. Maailmalta turpaan saanut ja erilaiseksi itsensä kokeva kitaristi haluaa perustaa bändin käsitelläkseen sisällään vellovia eksistentiaalisia kysymyksiä. Muut tyypit löytyvät samasta asuntolasta.

Gramex ry julkaisi juhlavuotensa kunniaksi teoksen, joka valottaa kotimaisen äänilevytuotannon ja keikkaelämän vaiheita viiden viime vuosikymmenen ajalta ja kauempaakin.

Alkuun varoitus – minkäänlaisia paljastuksia tai juorujen aineksia on turha etsiä tästä kirjasta. Haastateltavana on ryhmä ammatinvalintaansa, omaa ammattiuraansa ja ammattinsa tulevaisuutta pohtivia keski-ikäisiä, jotka lähestyvät yhteisiä aiheita kukin hieman omasta suunnastaan.

Juuri kun päästiin ihastelemasta erittäin virkistävän The Beatles Eight Days a Week -dokumenttielokuvan ilmaantumista suomalaisiin elokuvateattereihin, lykätään lisää pökköä pesään: nyt on tarjolla yli 350 sivua valokuvia, laulujen tekstejä ja lyhyitä kertomuksia siitä miten ja missä mikin kappale syntyi ja mihin sen sanat oikeastaan viittaavatkaan.

Tunnemme Johnny Winterin hyvin hänen levyjensä kautta, niitähän ehti ilmestyä miehen eläessä mainio nivaska sekä studiossa että keikalla äänitettyinä. Henkilönä Winter sen sijaan on ollut arvoituksellisempi – hän ei tyrkyttänyt itseään julkisuuteen monien muusikkokollegoidensa tavoin.

Kimmo Aroluoman kirjoittama Keikkapäivä kuvaa 24 tunnin jakson elämää tien päällä, osana kiertuemiehistöä (crew), joka huolehtii siitä että artistin saapuessa lavalle kaikki soittokalustosta pyyhkeisiin asti on kunnossa ja artistin poistuessa lavalta kaikki tarpeisto paketoidaan jälleen seuraavaa päivää varten.