Kirja-arviot

Laura Shenton on koonnut mielenkiintoisen kirjansa pääosin arkistolähteistä. Hämmentävällä ja surullisellakin tavalla teos osoittaa, miten vähän yhdestä aikamme nimimuusikosta oikeastaan tiedetään.

Viestinnän ammattilainen Taija Holm on työskennellyt viihteen tiedotus- ja markkinointitehtävissä 2000-luvun alusta. Pitkään levy-yhtiö Pokon leivissä, sittemmin oman yrityksensä lukuun. Ohessa Holm on toiminut useita vuosia Tampereella järjestettävän Musiikki ja media -tapahtuman organisaatiossa, joten näköaloja on.

Elton John on pop-maailman riikinkukko, säveltäjänero, joka on maistanut joka kauhasta, rietastellut ja kokenut huumehelvetin – kaiken ohessa myös hengaillut kuningasperheen teekutsuilla. Elämäkerrasta tekee kiinnostavan kuitenkin sen rehellisyys ja kutkuttava itseironia.

Laulajalegendan vauhdikkaat muistelmat kertoo, miten ujosta pojasta kasvoi menestynyt artisti, joka on julkaissut kolmisenkymmentä pitkäsoittoa, joista ainakin puolet kultalevyjä.

Päiväkirjamaiset, yksityiskohtaisen tarkat kuvaukset erillisistä tapahtumista alkavat 23. kesäkuuta 1964 Youngin perheen muutosta Australiaan ja päättyvät 19. helmikuuta laulaja Bon Scottin kuolemaan Englannissa.

Musiikkia puolen vuosisadan ajan tehnyt Mikko Alatalo on elämäkertansa ansainnut. Hänestä on kyllä jo kymmenisen vuotta sitten kirjoitettu yksi kirja, mutta vasta tämä lienee se virallinen, kohteen kanssa täydessä yhteistyössä ja -ymmärryksessä tehty.

Basisti Flean ”Muistelmat” tuo mieleen samoihin aikoihin ilmestyneen Kauko Röyhkän omaelämäkerrallisen Marjatan poika -teoksen. Molemmissa muistellaan uraa edeltäneitä oppivuosia, itseruoskintaa välttelemättä.

Intohimoinen musiikin ystävä, esipuheesta päätellen bändikellareissakin kohtuullisesti marinoitunut ammattivalokuvaaja Vesa Linna on haastatatellut kymmentä omalla sarallaan merkittävää kotimaista musiikintekijää teemalla ”Mistä musiikissa oikein on kysymys”.

Paul Stanley (s. 1952) on elänyt Kiss-yhtyeen laulusolisti-kitaristina uskomatonta rocktähtielämää koko aikuisikänsä. Siitä ”Starchild” kertoo kuusi vuotta sitten julkaistussa omaelämäkerrassaan ”Tehty mikä tehty”, niinpä takahuone- ja keikkatarinoita ei märehtiäkään enää tässä kirjassa.

Marjatan poika on kauniin karu kuvaus 1970-luvun Oulusta ja aikakauden ilmapiiristä, jossa erilaisuudenkin piti mahtua tiettyyn muottiin. Yksinhuoltajaäidin tiukassa kurissa kasvanut runopoika Jukka-Pekka häpesi vaatimattomia kotiolojaan eikä pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa. Ahdistuksesta syntyi arrogantti rock-tähti nimeltään Kauko Röyhkä.

Uutuuskirja ”Ääretön ikävä” juhlistaa paitsi artistin 60-vuotispäiviä, myös julkisen musiikkiuran käynnistymistä tasan 40 vuotta sitten. Tasan satahan noista yhteensä kertyy.

Espanjalainen Paco de Lucía (oik. Francisco Sánchez Gomez) edustaa monelle kitaradiggarille ilmiömäistä tekniikkataituria, jonka virtuositeetti on huipussaan Al di Meolan ja John McLaughlinin kanssa tehdyllä livetaltioinnilla Friday Night in San Francisco (1980). Levy singauttikin Pacon viimeistään tuolloin koko maailman tuntemaksi flamenconkuninkaaksi. Ironista kuitenkin, että tuo projekti oli vain yksi kapea ulottuvuus maestron monumentaalisella uralla.

Maailmalla menestynein kitaristimme, Alexi Laiho, on myyttinen henkilö: äärimmäisen taitava kitarasankari, mutta myös tunteistaan – tai niiden hallitsemattomuudesta – puhunut karismaattinen keulahahmo, joka on varmasti monen kitaristinalun esikuva ympäri maailmaa. Omaelämäkerta tuo esille pedantin suorittajan, jolla onkin yllättäen ollut varsin onnellinen lapsuus.

Suomen Filmiteollisuus eli SF tuotti toimintavuosiensa 1934–1963 aikana yli 230 pitkää näytelmäelokuvaa, Tuntemattomasta sotilaasta Komisario Palmun erehdykseen. SKS:n kustantama Unelmatehdas Liisankadulla kertoo Suomen suurimman elokuvayhtiön tarinan noin viidentoista aiheeseen perehtyneen kirjoittajan ja tutkijan voimin.

Kirja on Lennonin tarina lapsuudesta ennenaikaiseen ja väkivaltaiseen kuolemaan New Yorkissa. Se kuvaa askeleet tuntemattomuudesta poptähteyteen ja matkan intohimoisesta musiikintekijästä luovuutensa kadottaneen tuskaisuuteen, tuo esille naiivin älykön itsepintaisen levottomuuden ja kypsymisen uuteen kukoistukseen, jonka mielenhäiriöinen ihailija tuhoaa.

Yli 500 sivua asiaa räppäämisen eri aspekteista alkaa lyhyellä lajin historiikilla, jonka perään on koottu suorastaan pökerryttävän massiivinen ja erittäin systemaattinen tietopaketti oppaaksi oman räppinsä kirjoittajille.

Kustannusyhtiö Docenco teki kulttuuri-teon julkaisemalla Antti Immosen suomentaman teoksen, jossa käydään läpi tämän todellisen tienraivaajan ja monen myöhemmän bändin esikuvan taival vuoden 1968 ensilevytyksestä alkaen.

Suomalaisen kitarismin moniottelija Antero Jakoila (73) on intohimoisesti soittamiseen suhtautuva muusikko ja monien musiikintekijöiden luottomies jo yli 50 vuoden ajalta. Hän on yksi Suomi-rockin merkittävistä nimistä, mutta myös yksi suurista tuntemattomista. Jos on koskaan sattunut kuulemaan levyltä tai radiosta esimerkiksi kappaleita Paratiisi, Lumi teki enkelin eteiseen, Ajetaan tandemilla tai Daa-da-daa-da on kuullut Jakoilaa työssään.

Kylläpä aika rientää. Ultra Bran perustamisvaiheista alkaa olla neljännesvuosisata ja sen perustaneet ”vihaiset nuoret” nyt iältään neljävitosia. Lienee siis hyvä hetki kertoa Suomen epätodennäköisimmän suosikkiyhtyeen tarina juurta jaksain.

Suomirokin ensimmäinen sukupolvi on jo pidempään ollut muisteluiässä. Tänä keväänä oman elämäkertansa on julkaissut vuosikertaa 1951 edustava Kristian ”Kisu" Jernström, joka aloitti uransa Suomen suosituimmaksi kohonneessa Topmost-yhtyeessä jo kuusikymmenluvun puolivälissä, vain 14-vuotiaana.