Samu Haber on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä poppareistamme. Olisi helppoa ajatella, että tie tähtiin oli yhtä suora kuin Haber itse on. Sunrise Avenuen menestys on kuitenkin ollut valtavan työn ja uhrauksen tulos – selviää Haberin elämäkerrasta. Tarina onkin oppitunti sitkeyden ja tahdon merkityksestä.
”Minulla oli mielikuva, että olisin kuullut tällaisesta läppäri kainalossa musiikkiaan kauppavasta liukaskielisestä jätkästä jo ennen kuin hän saapui luokseni”, muistelee levymoguli Pekka Ruuska 1990-lukua. Aika oli eri. ”Rockuskottavuuden” käsite eli vahvana.
Haber sai levy-yhtiössä maineen väsymättömänä myyntimiehenä, jota ei tästä syystä pidetty uskottavana artistina. Kirjassaan Haber ottaa Ruuskan maalitaulukseen, eikä säästele sanoissaan. Ymmärrettävää. Ruuska symboloi Haberille suomalaisen levybisneksen näköalattomuutta, joka ei tajunnut sitä, minkä muu maailma myöhemmin tajusi, että Haberissa on voittajan aura. Sen sijaan espoolainen poppari torjuttiin kerta toisensa jälkeen lähes jokaisen levy-yhtiön ovelta – Haberin omien excel-taulukkojensa mukaan yli sata kertaa.
Tarina on vetävän herkullinen, onhan Sunrise Avenue ollut yksi suomalaisen pop-viennin suurimmista menestystarinoista. Ruuskan arrogantti käytös ei imartele levymogulia, mutta totuus ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen – siis etteikö kultakimpale olisi kelvannut levy-yhtiöille. Totuuden nimissä täytyy mainita, että Haber kauppasi pitkään tuotetta, joka oli valmis vasta PowerPoint-esityksissä ja puheissa. Haberin saksassa superjulkkikseksi tehneitä hittibiisejä ei vielä ollut sävelletty tai ainakaan hiottu iskuunsa. Vasta yhteistyö silloin uransa alussa olleen Jukka Backlundin kanssa teki Haberista sen raudanlujan popsolistin, minä hänet on opittu tuntemaan.
Osansa pyyhkeistä saa myös moni muu alan portinvartija: ”BMG:n tuotantopäällikkö Asko Kallonen oli niin suuri keisari, ettei hän suostunut edes tapaamaan minua noihin aikoihin. Ei vastannut viesteihini, ei puheluihin”, kertoo Haber.
Tämä koko tarina olisi saattanut jäädä kertomatta, ellei Bonnier – 101. levy-yhtiövisiitti – olisi tuottanut tulosta. Vihdoin löytyi yhtiö, jossa Haberin karismaan ja visioon uskottiin. Loppu on historiaa ja Sunrise Avenuen brändi tunnetaan ympäri maailmaa.
Omaelämäkerta ei kuitenkaan ole bändihistoriikki, vaan nimenomaan Haberin tarina, eikä se olisi niin kiinnostava ilman suorastaan tunnustuksellista rehellisyyttä. Kirjan alkupuolella Haber kertoo yksityiskohtaisen tarkasti urastaan verkostomarkkinointiguruna ja kiinteistöhuijarina, josta meinasi joutua vankilaankin.
Onhan näistä ollut jo juttua lehdissä, joten mikään uutinen tämä polku ei ollut. On silti ihailtavaa, millaisella avoimuudella Haber kertoo näistä hämäristä vaiheistaan, mitkä eivät välttämättä lisää hänen uskottavuuttaan muusikkona. Ihmisenä hän on silti vikoineenkin älyttömän paljon kiinnostavampi ja hän osaa kertoa sen vetävästi.
Eikä se popuran alkukaan espoolaisessa lähiöpizzerian vakibändinä ollut kaikkein rockuskottavin nousu alalle, mutta kertoo ehdottomasti Haberin järkähtämättömästä uskosta itseensä ja tahdosta päästä alalle.
Kaikkein kiinnostavin taikatemppu oli kuitenkin Haberin oivallus käyttää kaikki oppimansa myyntimiehen niksit pop-uran käynnistämiseksi. Totta kai Haberilla täytyi olla karismaa mitä myydä ja sen hän tiesikin parhaimmaksi tuotteekseen. Lahjakkuutta on myös löytää ympärilleen oikeita ihmisiä. Sellainen oli nälkäinen nuori tuottajalupaus, Jukka Backlund, joka kouli harrastelijasta ammattilaisen. Backlund saakin Haberilta täyden suitsutuksen ”nerona”. Backlund sen sijaan suitsuttaa Haberin taitoja, kuinka hänestä kasvoi erehtymätön ammattilaulaja.
Tarinan ehkä kiinnostavin jakso koskeekin niitä vuosia kun suomipojasta tuli Voice of Germanyn suosituin tuomari, ”Der Finne”. Täytyy nostaa hattua sille rohkeudelle, millä Haber lähti esiintymään täysin kielitaidottomana Saksan yhteen suosituimmista ohjelmista. Se kuitenkin kannatti ja ohjelma nosti Haberin Saksassa supertähden asemaan, jonka turvin levyt myivät platinaa ja stadionit täyttyivät. Sillä statuksella elämäkerrassa voikin sanoa aivan mitä haluaa, vaikka suolata koko suomalaisen levybisneksen johtotyypit.
Suorasukaisesti etenevä kirja on ennen kaikkea kertomus valtavasta tahdosta, jota ei voi olla ihailematta. Kirjan kirjoittaja, Tuomas Nyholm, on tehnyt hyvää työtä, koska teksti kulkee niin mainiosti. Elämäkerta kannattaa kuunnella Haberin itselukemana äänikirjana, sillä se antaa omakohtaisen vaikutelman ja onhan Haber varsin vangitseva puhuja.
Samu Haber: Forever Yours
Kirjoittanut Tuomas Nyholm
(Otava, 2020)
