Popmusiikissa pyritään kertomaan olennainen napakasti noin kolmessa minuutissa. Tässä kirjassa popmusiikin olemus pyritään selittämään reilussa neljässä sadassa sivussa.
Mutta mitä jää jäljelle, kun sipuli kuoritaan? Mitä oivalletaan ja ymmärretäänkö tästä noin 70 vuotta maailmaa riivanneesta ilmiöstä sen enempää, jos sata alan vaikuttajaa kertoo tuotantoprosesseista ja kuvailee millaisen mankelin läpi jokainen biisi kulkee ennen julkaisuaan?
No ymmärtää toki jotain, mutta tavallaan on hienoa, että se mysteeri hienosta biisistä on edelleen mysteeri. Enkä tietenkään usko, että näillä alan läpikotaisin tuntevilla kirjoittajilla on ollutkaan tarkoitusta ”paljastaa” salaisuutta. Ehkä kuitenkin avata prosesseja ja antaa puheenvuoro alan ammattilaisille. Selitetään vaikka sitä, miten tallenneformaattien muutokset ovat vaikuttaneet tuotantoprosessiin ja sitä kautta sisältöön.
Kirjaa varten on haastateltu 96 alan toimijaa aina artisteista tuottajiin, levy-yhtiöpomoista markkinointiväkeen. Nämä haastatteluiden pirstaleet kulkevat sitaatteina eri otsikoiden alla. Tekijöiden oma ääni ei ole tärkeä, sillä tällä kirjalla ei pyritä lausumaan mitään johtopäätöstä. Toisaalta sellaisen löytäminen satojen ja satojen sitaattien joukosta on vaikeaa, kun puhujana ei ole mikään yhtenäinen joukko. Jotain kiinnostavaa valottuu ja siivilöityy.
Esimerkiksi se, että artistin ja levy-yhtiön sparraajan suhde on tärkeä. Maija Vilkkumaa kertoo siitä tuskaisesta hetkestä, kun Pekka Ruuska kuuntelee hänen pitkään työstämänsä uuden biisin demoa. Onko tuomio tyrmäys vai haltioituminen? Palautteella on merkitystä ja välillä se voi johtaa napakymppeihin.
Toisaalta välillä myös kaiken tietävä moguli voi olla väärässä – kuten vaikka Asko Kallonen oli todetessaan Jenni Vartiaiselle, että ei voi sanoa ”muruseni”. Kallonen vielä viisaudessaan ehdotti omaa ratkaisuaan, että voisiko se olla ”kultaseni”. Onneksi Vartiainen piti päänsä, eikä vaihtanut Mariskan sanoituksesta sanaakaan. Vesitys vältettiin ja lähes jokaisen kuuntelijan pää kääntyi ”muruseni”-sanan kohdalla.
Kirjan tekstistä voi löytää dialogin yritystä ja pieniä oivalluksen hetkiä. Opusta on kiva lukea, mutta kun kokonaisuus on kuin Spotifyn 50 hittiä -lista, käy helposti niin, että alkaa hyppimään puolen minuutin jälkeen seuraavaan biisiin, eli lukemaan kommentteja sieltä täältä. Ehkä sekin on ollut tekijöiden tarkoitus. Itse aloin kuitenkin kaivata jossain vaiheessa pidempää tekstiä, olenhan vinyyliajan miehiä.
Popmusiikin uusi aika
Toimittajat: Jukka Haarma, Anna-Kaisa Kaplas, Ilkka Mattila
Kustantaja: Tammi (2023)
Kovakantisen kirjan lisäksi myynnissä myös MP3 ja e-kirja
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2023. Musiikkiin liittyvien ja sitä käsittelevien kirjojen arvioita julkaistaan hyvin usein Riffin printtinumeroissa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
