Millaista on elää rock-unelmaa, maistaa menestystä ja kiertää maailmaa – sitähän vähän yksi jos toinen meistä on joskus miettinyt. Juska Salmisella on asiasta kokemusta ja hän kirjoittaa siitä avoimesti.
Kirjassaan Salminen kertoo, kuinka hänestä tuntui, että hän eli Matrixin kaltaista keinotodellisuutta. Kun Salminen kuvailee yksityiskohtaisesti tapahtumia – miten Ville Valo hyppäsi hänen selkäänsä baari-illan päätteeksi tai miten hän ennen HIMiin liittymistä kiinnitti rumpali Pätkän huomion käsinukella – tuntuu minusta lukijana, niin kuin lukisin fiktiivistä tarinaa, jossa HIMiin on keksitty yksi soittaja.
Tämä kaikki kuitenkin tapahtui, vaikka tarina kuulostaakin välillä kuin sadulta – sillä sitähän se olikin kouvolalaiselle bändijätkälle, joka repäistiin pystymetsästä keskelle räjähtävää nousukiitoa tekevää HIMiä.
Elämäkerrassaan Salminen kertookin tunnustuksellisesti olleensa HIM ja Ville Valo -fani, joka pyrki miellyttämään vaativaa bändiliideriä. Tämä on tietenkin huono yhtälö ammattimuusikkoudelle.
Jännittämisestä tuli Salmiselle mörkö, kun hän pelkäsi hysteerisesti soittavansa väärän äänen tai tekevänsä jotain, joka ärsytti Valoa, idoliaan. Lopulta päihteillä voideltu huono itsetunto ei kestänytkään valtavaa painetta. Potkut bändistä oli unelman loppu, jota seurasi syöksykierre mielenterveysongelmineen.
Tarina on kiehtova ja hyvä opetus siitä, kuinka paljon ominaisuuksia ammattimuusikolta vaaditaankaan, kuten paineensietokykyä ja soittimensa hallintaa. Jos sitä ei ole, voi niinkin yksinkertaisista kappaleista, kuin mitä HIMillä oli, tulla helvetillistä suorittamista.
Juska Salminen: Valon varjossa – Miten minusta tuli Himin kosketinsoittaja ja mitä tapahtui sitten
Docendo 2024
ISBN: 978-952-382-591-8
