Kirja-arviot

Uutuuskirja ”Ääretön ikävä” juhlistaa paitsi artistin 60-vuotispäiviä, myös julkisen musiikkiuran käynnistymistä tasan 40 vuotta sitten. Tasan satahan noista yhteensä kertyy.

Espanjalainen Paco de Lucía (oik. Francisco Sánchez Gomez) edustaa monelle kitaradiggarille ilmiömäistä tekniikkataituria, jonka virtuositeetti on huipussaan Al di Meolan ja John McLaughlinin kanssa tehdyllä livetaltioinnilla Friday Night in San Francisco (1980). Levy singauttikin Pacon viimeistään tuolloin koko maailman tuntemaksi flamenconkuninkaaksi. Ironista kuitenkin, että tuo projekti oli vain yksi kapea ulottuvuus maestron monumentaalisella uralla.

Maailmalla menestynein kitaristimme, Alexi Laiho, on myyttinen henkilö: äärimmäisen taitava kitarasankari, mutta myös tunteistaan – tai niiden hallitsemattomuudesta – puhunut karismaattinen keulahahmo, joka on varmasti monen kitaristinalun esikuva ympäri maailmaa. Omaelämäkerta tuo esille pedantin suorittajan, jolla onkin yllättäen ollut varsin onnellinen lapsuus.

Suomen Filmiteollisuus eli SF tuotti toimintavuosiensa 1934–1963 aikana yli 230 pitkää näytelmäelokuvaa, Tuntemattomasta sotilaasta Komisario Palmun erehdykseen. SKS:n kustantama Unelmatehdas Liisankadulla kertoo Suomen suurimman elokuvayhtiön tarinan noin viidentoista aiheeseen perehtyneen kirjoittajan ja tutkijan voimin.

Kirja on Lennonin tarina lapsuudesta ennenaikaiseen ja väkivaltaiseen kuolemaan New Yorkissa. Se kuvaa askeleet tuntemattomuudesta poptähteyteen ja matkan intohimoisesta musiikintekijästä luovuutensa kadottaneen tuskaisuuteen, tuo esille naiivin älykön itsepintaisen levottomuuden ja kypsymisen uuteen kukoistukseen, jonka mielenhäiriöinen ihailija tuhoaa.

Yli 500 sivua asiaa räppäämisen eri aspekteista alkaa lyhyellä lajin historiikilla, jonka perään on koottu suorastaan pökerryttävän massiivinen ja erittäin systemaattinen tietopaketti oppaaksi oman räppinsä kirjoittajille.

Kustannusyhtiö Docenco teki kulttuuri-teon julkaisemalla Antti Immosen suomentaman teoksen, jossa käydään läpi tämän todellisen tienraivaajan ja monen myöhemmän bändin esikuvan taival vuoden 1968 ensilevytyksestä alkaen.

Suomalaisen kitarismin moniottelija Antero Jakoila (73) on intohimoisesti soittamiseen suhtautuva muusikko ja monien musiikintekijöiden luottomies jo yli 50 vuoden ajalta. Hän on yksi Suomi-rockin merkittävistä nimistä, mutta myös yksi suurista tuntemattomista. Jos on koskaan sattunut kuulemaan levyltä tai radiosta esimerkiksi kappaleita Paratiisi, Lumi teki enkelin eteiseen, Ajetaan tandemilla tai Daa-da-daa-da on kuullut Jakoilaa työssään.

Kylläpä aika rientää. Ultra Bran perustamisvaiheista alkaa olla neljännesvuosisata ja sen perustaneet ”vihaiset nuoret” nyt iältään neljävitosia. Lienee siis hyvä hetki kertoa Suomen epätodennäköisimmän suosikkiyhtyeen tarina juurta jaksain.

Suomirokin ensimmäinen sukupolvi on jo pidempään ollut muisteluiässä. Tänä keväänä oman elämäkertansa on julkaissut vuosikertaa 1951 edustava Kristian ”Kisu" Jernström, joka aloitti uransa Suomen suosituimmaksi kohonneessa Topmost-yhtyeessä jo kuusikymmenluvun puolivälissä, vain 14-vuotiaana.

New Orleansista Texasin Austiniin, kaksi viikkoa matkantekoa Amerikan syvän etelän halki, yhteisiä uusia kokemuksia, jutustelua ja elämän mittaista muistelua – siinä puitteet, joista lahtelainen freelancetoimittaja Maija Joutjärvi ammentaa ainekset tinkimättömän oman tiensä kulkijan, Jo' Buddyn, ääriviivat hahmottelevaan kirjaansa.

Juha ”Watt” Vainio on yksi kaikkien aikojen sanoittajamestareistamme. Vain 52-vuotiaana synnynnäisen sydänvikaan vuonna 1990 kuolleen kansansankarin värikäs elämä on kirvoittanut jo kolme postuumisti julkaistua elämäkertaa.

Vesa Kontiaisen kirjoittama elämäkerta ansaitsee julkaisunsa: 40 vuotta studioyrittäjänä ja reilut 50 vuotta muusikkona sekä musiikintekijänä toimineella Mika Sundqvistilla riittää jaettavaa perässähiihtäjille.

Suomalainen kustanusosakeyhtiö AtlasArt on julkaissut uuden Soita, Luo, Nauti -musiikkiopassarjan aikuisille.

Nyt ei kainostella, kun "Luke" puhuu suunsa puhtaaksi. Paikoin mennään jo sillä rajoilla, että onko tämäkin pakko kertoa kaikille, mutta herra on linjansa valinnut – niin noloa tapausta ei ilmeisesti ole elämässä sattunut, etteikö senkin voisi kirjaan kirjoittaa, kun on kerran alettu…

Päälle 500 sivua hakemistoineen kattaa Paul Simonin (s. 13.10.1941) tähänastisen elämäntarinan varsin yksityiskohtaisesti, mutta sivistyneesti. Päähenkilön heikkoudet ja ristiriitaisuudetkin kerrotaan avoimesti, mutta yksityiskohdilla ei mässäillä. Oiva täydennys henkilökuvaan sille, joka entuudestaan tuntee jo Simonin musiikin, muttei ole koskaan seurannut hänen edesottamuksiaan elämän privaattipuolella.

Liki neljäsataa sivua kuivaa englantilaista itseironaa, teräviä havaintoja kollegoista ja avointa tilitystä itseä ja lähimmäisiä turhemmin silittelemättä, siinä Collinsin elämäkerta tiivistettynä.

Vuosi 1988 oli merkittävä suomalaisessa metallimusiikissa. Silloin ilmestyi keravalaisen Stonen debyyttialbumi. Olihan perinteisempää hard rockia soittava kuopiolainen Tarot jo todistanut pari vuotta aiemmin, että heviä voi soittaa (myös) taidokkaasti. Kuitenkin vasta Stone sai aikaan varsinaisen aallon, jonka myötä thrash metal -yhtyeitä syntyi ympäri maata.

Samuli Laiho tarttuu romaanissaan aiheeseen, joka on jo vuosia ollut musiikkibisneksessä tapetilla: co-write. Topliner kertoo maailmasta, jossa muusikko valjastetaan osaksi koneistoa. Suurimmalle osalle tekijöistä palkinnoksi tippuu vain murusia, levy-yhtiöiden kääriessä voitot.

Menestyneiden suomibändien joukossa Leevi and the Leavings on varmasti oudoin kaikista. Bändi, joka ei tehnyt koskaan yhtään keikkaa mutta hirveät määrät menestyslevyjä. Bändi, jonka asenne rokkasi, mutta musiikki ei lainkaan.