Laura Shenton on koonnut mielenkiintoisen kirjansa pääosin arkistolähteistä. Hämmentävällä ja surullisellakin tavalla teos osoittaa, miten vähän yhdestä aikamme nimimuusikosta oikeastaan tiedetään. Rumpali Cozy Powell (1947–1998) sai toki mainetta ja menestystä osakseen, muttei silti lopulta ehkä sellaista huomiota ja kunnioitusta, jonka täydellä kohtuudella olisi ansainnut.
Omien sanojensa mukaan Cozyllä oli ”puolittain kelvollinen” rytmitaju. Hän kuunteli muiden muassa Buddy Richia sekä Louie Bellsonia, muttei koskaan varsinaisesti analysoinut tai pyrkinyt kopioimaan näiden tekemisiä. Itseoppineen muusikon ura alkoi kouluyhtyeissä, joissa Cozyn rajuhkoa otetta yritettiin hillitä kehottamalla häntä soittamaan vain symbaaleja, ettei tämä rikkoisi rumpusettiä.
17-kesäisenä koulu oli jäänyttä elämää ja miekkonen muutti bändinsä, The Sorcerersin, kanssa Saksaan, monen muun brittimuusikon tapaan. Kolme vuotta kovaa työtä teki tehtävänsä ja kotimaahan palattuaan Powell yhytti Fairport Conventionin basistin, Dave Peggin, jonka kautta aukesivat studiomaailman ovet.
Sessiomuusikkous johti Powellin Jeff Beckin bändiin ja sittemmin cv:lle kirjattiin mm. Rainbow, Whitesnake, Michael Schenker Group sekä yllättäen ELP, jossa Powell täytti Peen paikan teknisesti paljon taitavampana pidetyn Carl Palmerin jälkeen – onnistuneesti. Uralle mahtuivat lyhyemmät jaksot mm. Brian Mayn yhtyeessä, Black Sabbathissa sekä Peter Greenin Splinter Groupissa, jossa tyylinmukaiseen soittoon riitti yksi bassorumpu!
Powell julkaisi myös joukon mainioita soololevyjä. Mukana on kovaa kaartia ja pelkästään kitaristien lista on väkevää A-sarjaa: Jeff Beck, Gary Moore, Brian May, Clem Clempson ja Steve Lukather. Kirjan nimihän on poimittu luultavasti tunnetuimmasta Powellin sävellyksestä, josta löytyy useitakin youtube-videoita.
Laura Shentonin kirja sisältää mukavasti faktoja, mutta teos jättää erittäin suuria aukkoja tarinaan ja sen kuvaliite on vaatimaton.
Shenton väittää ykskantaan Powellin olleen tarkka yksityisyydestään, eikä ole teostaan varten haastatellut elossaolevia kollegoita ja soittokavereita! Näitä olisi kyllä edelleen melkoisesti riittänyt, ja olisivat nuo varmaankin pyydettäessä sanansa sanoneet.
Dance with the Devil – The Cozy Powell Story (Wymer Publishing, 2020)
•••
Tämä kirja-arvio on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2021. Valtaosa kirja-arvioista julkaistaan tällä sivustolla, mutta osa nostetaan mukaan ajankohtaiseen Riffin printtinumeroon. Jos pidit arviota antoisana tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
