Kitarateknikko Kimmo Aroluoma on tunnettu kitarasoundeja ruotivista blogeistaan ja kahdesta kirjastaan. Nyt hän on tarttunut kunnianhimoiseen hankkeeseen selvittää kitaristi Petri Wallin soiton ”salaisuus”. Kuulostaako mielipuoliselta?
Sitä Aroluoma itsekin pohtii omaelämäkerrallisesti etenevässä kirjassaan, jossa hän dokumentoi omaa tutkimusmatkaansa Wallin mielen saloihin. Kohdettaan hän ei koskaan tavannut, mutta omat vaiheet rocksoittajana ja Kingston Wall -fanina käydään heti alkuun läpi. Sekoiluksi menneet vuodet johtivat lopulta irtisanoutumiseen koko psykedeliakulttuurista. Petri Wallin traaginen loppu oli vauhdittamassa päätöstä.
Aroluoma kertookin, kuinka vaikea levy Tri-Logy on hänelle sen jälkeen ollut. Olemme samaa ikäluokkaa, joten minun on helppo samastua Aroluomaan. Myös itselleni Wallin murheellista loppua enteilevä levy on ollut traumaattinen. Albumiin kiteytyy kaikki se turhautuminen mitä luomisvoimaisen Wallin sekoaminen ja ennenaikainen kuolema niin monessa meistä aiheutti.
Kirja onkin myös Aroluoman matka hänen omaan menneisyyteensä 90-luvulle. Tämä tarina luo kehikon, joka tuntuu välillä epäkiinnostavalta, jopa turhaltakin. Toisaalta se luo kaikkeen nimenomaan omakohtaisuuden vuoksi helposti seurattavan punaisen langan. Jatkuva itsereflektointi on kuitenkin se elementti, josta kirjaa olisi ehkä voinut tiivistää.
Kuten nimikin kertoo, kirja keskittyy lähihistoriaan, jossa Aroluoman tehtävänä oli työskennellä Kie von Hertzenin kitarateknikkona KW:n tribuuttikeikoilla vuonna 2019. Opus tavallaan jatkaa siitä, mihin Viljami Puustisen kirjoittama Petri Wallin Saaga loppui. Tämä on hyvä ratkaisu.
Toinen kysymys on se, kuka kokee mielekkääksi loputtoman kitarakamojen ruotimisen? Entä kuinka suurta merkitystä messinkisellä tallalla tai mikkien tehoilla oli taiteellisissa ratkaisuissa? Varmasti osansa, mutta toisaalta räiskyväluonteinen Walli maalasi isolla pensselillä. Myös Kingston Wall muuttui kolmen levynsä myötä, kun jamittelevasta rock-triosta kasvoi trancepulputuksella vahvistettu psykedeliatrippi. Niinpä myös Wallin ilmaisu muuttui vahvasti matkan aikana.
Itselleni ylivoimaisesti kiinnostavin kirjan osuus oli viimeinen neljännes, jossa koko levytrilogia avattiin studiossa. Jukka Jyllin, Sami Kuoppamäen ja Robert Palomäen tarinoiden myötä monet biisit aukenivat täysin uudella tavalla ja jopa Tri-Logyn kuunteleminen tuntui mieltä avartavalta.
Neljänsadan sivun jälkeen Aroluoma pääsee myös lopulta päätelmäänsä, mikä on tavallaan itsestäänselvyys: ”Petri Walli sai soundinsa aikaan olemalla Petri Walli.”
Toimituksen huom:
Kingston Wallin levyjen uudelleenmiksaus on siinä vaiheessa, että ensimmäinen platta on valmis ja julkaistu, seuraavaa jo työn alla. Uusista miksauksista vastaa Robert Palomäki, joka vastasi aikoinaan Kingston Wallin PA-soundista ja osallistui myös levyjen äänityksiin. Palomäen haastattelu aiheesta julkaistiin juuri pääsiäisen alla Misha Koivusen toimittamana Riffin printtinumerossa 2/2023.
Kingston Wallin perintö
Kirjoittaja: Kimmo Aroluoma
ISBN: 978-951-1-44364-3
Kustantaja: Like, 2023
