Bossin kontrolleri ottaa paikkansa suoraan järeiden työkalujen luokassa. Se ei ainoastaan alista pedaalilautaa kitaristin komentoon vaan ohjaa tarvittaessa aivan koko kalustoa.
Keskeisenä ideana on, että ES-8:n avulla kitaristi voi siirtyä yhdellä jalkakytkimen painalluksella soundista toiseen niin, että joka tilanteessa käytössä ovat ainoastaan ne laitteet ja ne toiminnot, joita kyseisessä soundissa tarvitaan. Bossin tapauksessa kontrollerin käskyvalta ulottuu pedaalilautaan sijoitettujen rasioiden lisäksi myös vahvistimen kanavanvaihtokomentoihin, sekä EQ:n, kaiun tai buustin tapaisten toimintojen päälle/pois-käskytykseen, mikäli vahvistimessa vain on sopivat jalkakytkimen liitännät tarjolla.
Kontrolleriin voi myös liittää ulkoisia lisäkytkimiä ja ekspressiopedaaleita, joilla puolestaan voi sen jälkeen ohjata esimerkiksi tiettyjen efektien temposidonnaisia toimintoja, kuten viiveen rytmityksiä tai vaikkapa choruksen huojunnan nopeutta. Tai kontrolloida voluumia, jonkin suotimen toimintaa, kaiun pituutta jne.
Kun mukaan pakataan vielä midi-ulottuvuus – esimerkiksi kaikulaitteen muistipaikkojen hallintaan tai realiaikaiseen parametrien muutteluun – voi laitetta todella luonnehtia ison kaluston ja vaativien tehtävien mittaiseksi työkaluksi.
Peruskäytöstä systeemiohjaimeksi
Pelkistetyimmillään ES-8:lla voi hallita yhden yhtenäisen pedaalikokoelman kytkentöjä ja toimintaa. Toisaalta sen kapasiteetin voi myös jakaa kahtia, jolloin ensimmäinen puolisko (loopit 1–4) hoitaa ennen vahvistinta olevat pedaalit ja jälkimmäisen kaitsennassa ovat efektilenkkiin kytketyt laitteet.
Perustasolla toiminta vastaa viime numerossa käsiteltyä Carl Martinin OctaSwitch MkII -kontrolleria. Samaan tapaan efektit kytketään myös Bossin tapauksessa kahdeksaan looppiin, ja nyrkkisääntönä on, että jokainen efekti on aina päällä ja kontrollerilla määritellään sitten se, mitkä kaikki päällä olevat laitteet ovat kulloinkin mukana signaalipolulla.
Boss vie kuitenkin tämänkin sovellustavan pitemmälle, sillä jokaiseen muistipaikkaan voi erikseen määrittää missä järjestyksessä signaali luupit kiertää. Niinpä efektien järjestystä voi vaihtaa tilanteen mukaan, eikä esimerkiksi särön tarvitse olla pysyvästi ennen modulaatioefektejä vaan toisinkin päin onnistuu.
Kontrollerin sisäinen kyntkentämatriisi antaa muitakin mahdollisuuksia. Signaalin voi jakaa kahdeksi rinnakkaiseksi poluksi, jolloin yksi haara voi kulkea esimerkiksi särön kautta ja toinen haara samaan aikaan oktaaverin läpi. Näin säröön ei tule alakerran mutaa ja se oktaavikerrainen puolestaan pysyy säröttömänä.
Ja jos biisin A-osassa tarvitaan viivettä tai massiivista kaikua, mutta kerrossa ei, voi efektin vaimentumisen hoitaa siististi Carry Over -toiminnolla. Se katkaisee syötön efektilaitteelle muistipaikkaa vaihdettaessa, mutta antaa efektilaitteeseen jo ohjautuneen signaalin purkautua luonnolliseen loppuunsa asti.
Jokaiseen muistipaikkaan voidaan myös tallentaa valinta siitä, kumpi kahdesta tuloliitynnästä on käytössä. Vuorottelu vaikkapa humbucker-kitaran ja yksikelaisilla ladatun soittimen välillä on helppoa, kun molemmat voivat olla kytkettyinä kaiken aikaa ja valinta tapahtuu muistipaikan mukaan.
Lisäksi jokaiseen muistipaikkaan voi yksilöllisesti tallentaa senkin, onko tuloaste bufferoitu vaiko ei. Jos jossakin soundissa on käytössä perinnefuzzi, voidaan bufferointi ohittaa sitä käytettäessä ja kun ei fuzzia tarvita mennään taas bufferointi päällä.
Eikä siinä vielä kaikki. Lähtöpäässä voidaan nimittäin jokaiseen muistipaikkaan ohjelmoida myös voluumiporrastus (0, +2, +4 tai +6 dB) soundien keskinäistä balanssia varten. Samaan syssyyn valitaan vielä sekin, ajetaanko signaali ulos monona vai stereona, tai vuorotellaanko esimerkiksi M-alkuisen ja F-tyyppisen vahvistimen välillä – molemmat voivat olla lauteilla, mutta käytössä yksitellen valikoidusti vain tiettyjen soundien tai tietyn kitaran kanssa.
Lopullisen silauksen antavat runsaat liitännät ulkoisten kohteiden kontrollointiin aina vahvistimen kanavanvaihdoista erilaisten toimintojen päälle- ja pois kytkemisiin sekä realiaikaiseen ohjailuun ekspressiopedaalia käyttäen.
Riittävästi muistia
Ohjelmoitavaa ja mahdollisuuksia ES-8:ssa on paljon, mutta niin on muistipaikkojakin – 800 kappaletta. Luonteva jako perustuu kahdeksan muistipaikan pankkeihin, joista voi mielensä mukaan varata osan vaikkapa tietyn kitaran tai musiikillisen repertuaarin kanssa käytettäväksi. Jos ykkösnapin takana on aina puhdas kitara sellaisenaan, kakkosen takana sama lievällä reunasäröllä, kolmosessa puhdas komppi jollain vatkaimella hämmennettynä ja vaikka sitten kahdeksannen takana aina se mahtisärö delayn kera sooloiluun, niin pankista toiseen liikuttaessa jalka löytää luonnikkaasti aina saman sointityypin samoilta holleilta, vaikka ykköspankki olisikin pelkästään yksikelaisilla ladatulle kitaralle hääkeikkoja varten ja kuutospankki humbuckerikepille kaljateltan ränttätänttä-meininkiin.
Ja kaiken aikaa yksi oleellinen asia on kunnossa: yhdellä jalan painalluksella koko kontrolleri kytkeytyy tarvittaessa manuaalitilaan, jolloin muistipaikan valintakytkimet pelaavat suoraan looppien on/off-valintoina. Jos ennalta sommitellut yhdistelmät eivät kuulostakaan hyvältä, voi aina palata kesken keikankin alkuasetelmaan ja valikoida yksittäisiä pedaaleita kehiin. Ja mikäli tilanne ei pysy soittajan tossussa silloinkaan, voi koko pedaaliston myös ohittaa näppärästi omalla jalkakytkimellään. Myös mykistys sujuu helposti, joko viritystä tai settien välistä taukoa ajatellen.
Pitkä kokemus näkyy ja tuntuu
Jo 1982 markkinoille tuotu Boss SCC-700 toteutti samaa ideaa tarjoamalla flight caseen rakennetussa pedaalilaudan ja kontrollerin yhdistelmässä paikat ja mekaaniset kiinnitykset seitsemälle Bossin omalle vakiokoon pedaalille. Syystä tai toisesta SCC-700 jäi marginaaliin vaikka sen käyttäjiin lukeutuivat mm. David Gilmour ja Adrian Belew.
Bossin myöhemmissä multiefekteissä on sitten taas ohjattu laitteen sisäisiä efektejä vastaavalla ajatuksella. Nyt kaikki nämä kokemukset vedetään nippuun ja samalla palataan erillisten ulkoisten efektien ja toimintojen hallintaan, erittäin vakuuttavasti.
Kontrollerin merkkivalot ovat kirkkaat ja selkeät, samoin muistipaikan numeron näyttö. Sen sijaan kaksirivinen tekstinäyttö vaatii katselua lähietäisyydeltä, joten se palvelee enemmänkin ohjelmoinnin apuna kuin soittotilanteessa.
Hieman jäi ihmetyttämään, että miksi kontrolleriin ei ole integroitu viritysmittaria, kun Bossilla on hallussaan kaikki sellaiseen tarvittava tekniikka. Liitäntä ulkoiselle mittarille kuuluu varusteluun, mutta sen hyödyntäminen vaatii yhden lisärasian pedaalilaudalle – tosin juuri sitten sellaisen, jota itse haluaa käyttää.
Kontrolleri tarvitsee aika tavalla virtaa toimiakseen ja pakettiin kuuluukin oma virtalähde. Jostain syystä virtalähteen johdolle ei ole Rolandin tuotteille tyypillistä vedonpoistoankkuria, jonka ympärille piuhan voisi kiepauttaa. Ehkäpä se ei ole tarpeellinenkaan, sillä kontrolleri asennetaan kiinteästi alustaan pedaaleiden kanssa ja tämä seikka on sitten kyllä huomioitu esimerkillisesti: kotelon pohjassa on valmiit paikat pakettiin kuuluville ruuveille, joilla laite kiinnitetään tukevasti sijoilleen. Menettely peittoaa tarrakiinnityksen mennen tullen ja tästä soisi muidenkin valmistajien ottavan mallia.
Vinkiksi Bossille taas voisi todeta, että mukana toimitettavan yksittäisen muuntajan lisäksi firman tuotevalikoimaan voisi lisätä kokonaisen pedaalilaudan ponnistamiseen soveltuvan virtalähteen. Markkinoilla on järeiden kapineiden kohdalla nimittäin melkoinen aukko: pieniä säröpurkkien ja vastaavien ruokkimiseen päteviä usean virtasyötön laitteita löytyy kosolti, mutta digitaalivehkeiden ja tällaisen kontrollerin vaatimia virtamääriä antavat verraten harvat, lähinnä Cioksin ja Voodoo Labin virtalähteet. Niiden rinnalle sopisi vallan mainiosti Bossinkin tuote.
Boss ES-8
Ohjelmoitava kontrolleri kitarakaluston hallintaan
• 800 muistipaikkaa
• kaksi liitäntää kitaroille
• 6 efektilooppia monofonisille laitteille
• 1 looppi monosyötöllä ja stereopaluulla
• 1 looppi moni/stereosyötöllä ja -paluulla
• kaksi lähtöä (mono/stereo)
• liitännät kuudelle lisäkytkimelle
• liitännät kahdelle ekspressio-pedaaleille
• inserttipiste joko volume-pedaalin käyttöä tai kontrollerin jakamista varten
• viritysmittarin liitäntä
• hintaluokka 700 euroa
Lisätiedot: Roland Suomi
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 4/2015. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
