Pedaalilautaan asennettava kompakti vahvistin säästää selkää ja matkakuluja. Pariksi sellaiselle saatiin maahantuojalta myös Friedmanin etuaste, eikä toimivaan kokonaisuuteen sitten välttämättä muuta tarvitakaan.
Kaukana ovat ajat, jolloin keikalle sai rahdata pakettiautollisen kitarakamoja. Efektilautaan istuva päätevahvistin muuttaa pedaaliston täysmittaiseksi vahvistimeksi, joka sitten voidaan kytkeä kaiutinkaappiin. Tai Seymour Duncanin tapauksessa yhdistää vaikka suoraan PA:han, jos omaa kaiutinkaappia kitaristille ei jossain tilanteessa kaivata.
Kirjoitushetkellä Seymour Duncanin Powerstage-mallistoon kuuluu neljä eri päätevahvistinta, jotka on tarkoitettu asennettaviksi pedaalilautaan. Sarjan kookkain, 2 × 700-wattinen PS 700 soveltuu kuitenkin myös räkkiasennukseen ja sen säätimet ovat muista malleista poiketen etulaidassa. Muut sarjan laitteet sulautuvat olemukseltaan perinteisten kitarapedaalien joukkoon.
Nyt kokeiltavaksi valittu PS 200 on 200-wattinen monovahvistin, jolle Seymour Duncan lanseerasi hiljattain myös lähes samoin toiminnoin varustellun stereofonisen rinnakkaismallin PS 100 (2 × 100 W).
Mitoiltaan ja tehoiltaan perheen pienin on PS 170, jossa hieman vähäisemmän ponnen lisäksi on myös niukemmin toimintoja.
Yksinkertainen on kaunista
Powerstage 200:n harjattua metallikantta hallitsee suurikokoinen Master volume -potikka. Sen yläpuolella nököttää siistissä rivissä kuulokkeiden volume-säätö sekä ala-, keski-, ja ylätaajuudet kattava eq-osuus presence-säätimellä ryyditettynä. Vasempaan yläkulmaan on sijoitettu painikkeet kaappisimulaation ja eq:n ohittamiseksi. Ja siinäpä säädöt ovatkin pedaalin puolesta. Erityisesti on kuitenkin tässä kohden kehaistava erittäin sulavaa, tarkkaa ja täysin portaattomasti toimivaa Master volumea.
Sävynsäädöissä riittää skaalaa ja päätteen soundi voidaan ruuvata halutuksi käytännössä kaappiin, monitoreihin tai ympäristöön katsomatta. Mallintavia etusia käytettäessä oiva lähtökohta on pitää eq tasaisena ja tehdä tarvittavat muutokset etuasteesta. Powerstagen eq on kuitenkin nopea ja tehokas työkalu, jolla ennakkoon ohjelmoidun saa passattua vaikkapa juuri tälle keikalle lainattuun kaappiin, tai esitystilan akustiikkaan.
Vahvistinpedaalin mukana kokeiluun saatiin kaksikanavainen Friedman BE-OD Deluxe -overdrive, joka nojaa vahvasti brittiläiseen äänimaailmaan. Sen – sekä omien vastaavan tyyppisten overdrive-pedaaleiden – kanssa pieni keskitaajuuksien skuuppi Powerstagen eq:lla tuntui tuovan ”vahvistinmaisemman” terän ja lämmön esiin.
Friedman & Seymour Duncan -yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi ja tarjosi uskottavasti elävää ja soittotatsiin reagoivaa soundia puhtaista aina reunasäröjen kautta muhkeampaan murinaan saakka.
Käytännössä niiden muodostama systeemi koostuu kolmesta kanavasta. Täyspuhtaat soinnit syntyvät suoraan soittimen ja Powerstagen voimin ja Friedman pidetään silloin kokonaan bypassilla. Ja juuri silloin päätevahvistimen sävysäätimille onkin aivan erityistä käyttöä.
BE-OD Deluxe säröyttää signaalia aina jonkin verran, joten sen kautta järjestyy puhtaan rinnalle kaksi eriluonteista särökanavaa, joiden olemusta pääsee tarkoin muotoilemaan Friedmanin kanavakohtaisten säätöjen ansiosta. Omien ekvalisointiensa ohessa kummallakin kanavalla on kolmialueinen Tight-kytkin, joka muokkaa alarekisterin kokoa ja olemusta.
Kaikilla asetuksilla soittotuntuma on erinomainen ja pedaali reagoi soittodynamiikkaan maukkaasti. Soundikin on autenttinen, joten jos Marshall miellyttää, sitä todennäköisesti tekee myös BE-OD Deluxe.
Jos yhdistelmään lisää vielä muutaman pätevän efektipedaalin, saa toimivan kaluston koottua kohtuullisen pieneenkin salkkuun, joka kulkee mukavasti matkassa äänityssessioon, bändikämpälle tai keikalle.
Kaappikin on, virtuaalisesti
Kaiutinkaappi ei aina ole mukana tai sellaista ei voi käyttää. Mahdollinen linjasoiton tarve on huomioitu ja Duncanin Powerstagen ominaisuuksiin lukeutuu kaiutinkaapin simulaatio. Se on yleispätevä ja soveltuu mainiosti livekäyttöön. Miksei myös studioon, vaikka itse suosinkin äänityspuuhissa omia, erikseen muokattuja impulssivasteita. Niidenkin käyttö käy onneksi kätevästi, sillä Cab sim -painike jakaa yläasennossaan kuuloke- ja linjalähdön signaalin omaksi haarakseen ennen kaappisimulaatiota, jolloin DAW-työstöön saa neitseellisen signaalin.
Vaikka pedaali ei juuri värikkäillä ledeillä koreile, löytyy siitä silti pari kätevää merkkivaloa. Pwr amp clip varoittaa kun päätevahvistin on yhden desibelin päässä säröytymisestä. Samoin se varoittaa myös ylivirrasta kuulokelähdössä.
Preamp clip puolestaan ilmoittaa, kun etuaste on kuuden desibelin etäisyydellä särkymisestä. Sen toinen funktio on indikoida virtalähteen/päätteen tilaa.
Valon jatkuva palaminen ilmaisee huoltoa vaativaa vikaa, eikä sen enempää indikaattoreita sitten tarvitakaan laitteen toiminnan seuraamiseen.
Kaikki tarvittava yhdessä päädyssä
Kaikki Powerstage 200:n liitännät on sijoitettu pedaalin takalaitaan. Sieltä löytyvät virtakytkin, aux in -tulo ulkoisille äänilähteille, tulojakki kitaralle (suoraan tai efektipedaaleiden kautta), kuulokelähtö, balansoitu XLR-lähtö sekä omat liitännät kahdelle kaapillekin.
Pedaali sovittaa impedanssit yhteen sisäisesti, joten se voidaan yhdistää huoletta mihin tahansa vähintää neljän ohmin kaappiin.
Molemmista pedaaleista löytyy rungon etureunaan sijoitettu tuuletin. Powerstage 200:ssa sen äänenvoimakkuus on maltillinen eikä häiritse hurinallaan keskittymistä tai vuoda helposti mikkiäänityksiin. Ja tuuletukselle on tarpeensa, sillä virtalähde on integroitua mallia ja pidemmän soittosession aikana pedaali saattaa hieman lämmetä.
Powerstage 200 toimii Friedmanin BE-OD Deluxen kaltaisten pedaalien lisäksi mainiosti myös mallintavan/profiloivan etuasteen parina. Testin aikana yhdistin päätteettömän Kemperin ”matkaradio”-nupin sekä yhteen että kahteen kitarakaappiin. Lopputulos toimi moitteetta ja kuulosti erinomaiselta. Powerstagen neutraali luonne päästää profiilit todella oikeuksiinsa ja headroomia riittää.
Valmiina keikalle
Powerstage 200 on omiaan keikka- tai treenikäytössä, jolloin kitaristi voi roudata paikalle vahvistimen sijaan pelkän pedaalilaudan. Kaapinkin voi linjalähtöä hyödyntäessään jättää suosiolla kotiin. Tähän tarkoitukseen integroitu kaappisimulaatio on tervetullut lisä, joka kelpaa sellaisenaan perusäänityksiinkin.
Paketin täydentävät erinomainen äänenlaatu sekä kaiuttimille syötettävä teho, joka riittää vähän isommallekin lavalle. Näillä eväillä Powerstage 200:aa voikin suositella melkolailla varauksetta roudausystävällistä ja/tai mallintavalle etuasteelle päätettä kaipaavalle soittajalle.
Ja mikäli murea brittisoundi on mieleen, Friedmanin etuastepedaali on varsin mainio ehdokas pariksi Duncanin pääteasteelle.
Ajatus pedaalilautaan mahtuvasta kokonaisuudesta ei ole yksinomaan Seymour Duncanin henkistä omaisuutta, samaa ideaa työstävät monet muutkin laitevalmistajat. Eikä nyt kokeiltu päätevahvistin ole suinkaan Duncanin ainoa tuote tällaiseen käyttöön.
Laiteavaruuden edullisempaa päätä edustaa satawattinen Harley Benton GPA-100, jossa on 3-kaistainen eq, mutta ei kuuloke- tai XLR-lähtöjä tai kaappisimulaatiota. Kyron Dulo Pedalboard Amp tarjoaa max. 60-wattia, mutta ei eq:ta, XLR-lähtöä, kaappisimulaatiota eikä kuulokelähtöä.
180-wattinen ISP Stealth Power Amplifier on tehonsa puolesta lähinnä Powerstage 200:aa. Se toimii yksi- tai kaksikanavaisena ja se on varustettu kahdella kaiutinlähdöllä. Siitä uupuvat kuitenkin kuuloke- ja XLR-liitännät.
Orangen Pedal Baby 100:sta taas löytyy kaksi kaappilähtöä, 3-kaistainen eq ja 100 wattia.
Kalliimmassa hintaluokassa pienikokoiset ja/tai pedaalilautaan sopivat purnukat ovat usein päätteiden sijaan itsenäisiä vahvistimia kuten brittiläisen Victory Amplifiersin Jack, Sheriff, Kraken, Duchess ja Copper. Ne ovat kuitenkin kaikki Seymour Duncania kookkaampia ja putkikäyttöisiä, usein myös omalla efektilenkillään varustettuja. Tehoiltaan Victoryt ovat 180-wattisia ja varustetut laajoilla soundien säätö- ja liitäntävalikoimilla.
Muihin tämän kategorian edustajiin lukeutuvat muun muassa Quilter SuperBlock, Orange Stamp ja Taurus Stomp-Head (useine eri versioineen), sekä aivan ensimmäisten joukossa ellei jopa ensimmäisenä idean puolesta puhunut BluGuitar.
Kokonaisia vahvistimia pedaalin muotoon rakennettuina on toki halvemmassakin hintaluokassa. Esimerksi edellä mainittu ISP valmistaa myös pienempää Stealth Ultra-Lite -päätevahvistinta, jossa on etuvahvistin päätteen kanssa samassa kotelossa.
Hughes & Kettnerin edullisin malli, StompMan, on sitäkin edullisempi hinnaltaan, vain karvan päälle 200 euroa, ja tuplasummalla kaupasta irtoaa sitten kaksikanavainen AmpMan-malli. Valmistajan lippulaivaksi tulkittava Black Spirit 200 -pedaalivahvistin kipuaa jo liki tonnin hintaiseksi, mutta kyseessä onkin efektein varusteltu ja täysin ohjelmoitava vahvistin, jota ohjaavat polkukytkimet on integroitu samaan koteloon.
Viimeksi mainitun kanssa kilpailee sitten taas esimerkiksi Blackstarin Amped-sarja, johon kuuluu kolme eri hintaista ja eri ominaisuuksilla varusteltua mallia.
Markkinoilla on myös perinteisen pedaalin kokoisia mikropäätteitä, mutta nämä ovat karsitumpia toimintojen, tehon ja liitäntöjen määrässä. Näistä tunnetuin lienee Electro Harmonixin 44 Magnum Power Amp.
Mielenkiintoinen tulokas on Carvin MACH100 100W (50W/50W) Stereo Pedal Amplifier, joka on kaksikanavainen stereopääte kuulokelähdöllä, mutta ilman omia eq-säätöjä.
Jokerikorttina mainittakoon vielä Warwick Gnome, joka on on edullinen 200-wattinen bassopääte, mutta soveltuu yhtä lailla kitaran kanssa käytettäväksi. Sen ominaisuuksiin lukeutuvat 3-kaistainen eq, XLR- ja kuuloke-lähdöt.
Laitteistohankintaa suunnitellessa liikkumavaraa on todella runsaasti, sillä edellä luetellut ovat nimenomaan päätevahvistimella varustettuja ja suoraan kaiutinkytkentään sopivia malleja.
Jos omaa pedaali-pohjaista laitteistoa ryhtyy suunnitelemaan ns. tyhjältä pöydältä, voi päätevahvistimen eteen harkita jotakin luvuttomasta valikoimasta ohjelmoitavia ja ei ohjelmoitavia etuaste-pedaaleita, joko efektein tai ilman niitä.
Friedman BE-OD Deluxe
Kaksikanavainen etuvahvistin
• itsenäiset säädöt kummassakin kanavassa
• erillinen gain ja volume
• ekvalisointi: bass, mid ja treble
• presence
• kolmiasentoinen Tight Mode -kytkin
• true bypas -ohituskytkentä
• tulo- ja lähtöliitännät 6,3 mm jakein
• käyttö ulkoisella virtalähteellä, jännite 9 –18 volttia
• mukana toimitetaan Y-johto, jolla virtalähteen kaksi 9 voltin antoa voidaan summata 18 voltin jännitteeksi
• hintaluokka noin 300 €
Seymour Duncan Powerstage 200
Pedaalimallinen päätevahvistin
• nimellisteho 200 wattia / 4 ohmia
• yhteensopiva 4 –16 ohmin kaappien kanssa
• 4-kaistainen eq (bass, mid, treble, presence)
• muut kontrollit: Level, Phones, Cab Sim On/Off, EQ On/Off
• liitännät: 6,3 mm mono sisääntulot/ulostulot, 6.3 mm kuulokeliitäntä, 3,5 mm aux in, XLR balansoitu linjalähtö
• Power Amp Clipping ja Preamp Clipping -merkkivalot
• mitat: 157 × 127 × 63,5 (P × L × K, mm)
• hintaluokka noin 550 €
Lisätiedot: Musamaailma
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
