Tone Master -perheen uusin malli poikkeaa sarjan muista vahvistimista jo fyysiseltä olemukseltaan, ja etenkin äänimaailmansa osalta. Fenderin oman historian ohessa soundeja ammennetaan laajalti nyt myös muiden valmistajien tuotteita sujuvasti jäljitellen.
Tone Master Pro toimitetaan tukevassa kartonki-muovilaatikossa, josta johtojen ohella löytyy yksisivuinen käyttöohje, joka selittää laveasti perustoiminnot. Kun sen lukaisi läpi, onnistui käyttö jo sen verran edistyneesti, että laitteen olisi voinut ottaa saman tien vaikka keikalle mukaan.
Pikaohjeen linkkiä seuraamalla voi ladata netistä pdf-dokumentin, johon on koottu kaikkien pedaaliin sisällytettyjen mallinnosten tarkat kuvaukset niin soinnillisen luonteen kuin toimintojenkin osalta.
Kuusi keskimmäistä jakakytkintä voi halutessaan jakaa presettien ja efektien kesken kahdeksi kolmen kytkimen setiksi. Kätevää.
Mitoiltaan Tone Master Pro vastaa suurin piirtein keskikokoista pedaalilautaa. Kaikki liitännät löytyvät vankan metallikotelon takalaidasta, mikä on lattialle asetettavassa laitteessa luonteva ratkaisu. Plussaa tulee myös siitä, että virtalähde on rakennettu kojeen sisälle, eikä erillistä verkkoadapteria tarvitse muistaa kannella mukana.
Virtakytkimen painamisen jälkeen kestää jonkin aikaa, ja sitten värikkäälle ja kohtuullisen tarkkapiirteiselle kosketusnäytölle aukeaa viimeisin käytössä ollut ”preset” eli vahvistimesta ja efektiketjusta koostuva kokonaisuus.
Kosketusnäyttö on kooltaan seitsemän tuumaa, ja sen käyttäminen oli mielestäni joutuisaa. Sujuvuutta lisää huomattavasti se, että samat asiat avautuvat myös kuudelle keskimmäiselle jalkakytkimelle, jotka toimivat myös pyöritettävinä säätiminä. Kun kytkimen yhteydessä oleva nimikekenttä ilmaisee aina kulloisenkin tehtävän, on juuri oikeaan säätimeen tarttuminen helppoa.
Eräillä kytkimillä voi toimittaa useampaa vaihtoehtoista asiaa. Esimerkiksi FS Mode -poljinta lyhyemmin painamalla aukeavat kaikki presettiin kuuluvat pedaalit (ja kunkin omaa poljinta painamalla avautuvat sitten puolestaan niiden säädöt). Jos taas FS Modea pitää pidemmän aikaa painettuna, aktivoituu luupperi käyttöön.
Tap/Tuner-kytkimellä voi joko määritellä lyhyillä painalluksilla tempo-asetuksen tai siirtyä pidemmällä painalluksella viritysmittarin käyttöön.
Näytön molemmin puolin olevat kookkaammat säätimet toimivat nekin myös painikkeina. Vasemmanpuoleisella pääsee säätöhommiin soveltuvasta näyttötilasta ns. keikkanäyttöön, jolloin ruudulla lukee valittuna olevan presetin nimi isolla ja kaukaa hyvin erottuvalla fontilla. Pyörittämällä säädintä voi puolestaan selata presettejä ees-taas.
Näytön oikealla puolella olevalla säätimellä puolestaan asetetaan master volume, ja nappulaa painamalla näytölle saa avattua mikserin, jolla asetetaan kaikkien lähtöjen voimakkuudet.
Yleisiin asetuksiin, kuten I/O-reitityksiin pääsee helposti painamalla näytöllä olevaa asteriskia tai alareunassa olevia symboleja.
Biisikohtaisesti ja settilistoittain
Tone Master Pron soittotuntuma on oikein luonteva, ja preseteissä on tosiaan valinnan varaa kantrista heviin. Monet ovat käyttökelpoisia jo sellaisenaan, mutta aika pian niitä alkaa kuitenkin muokata omaan makuun paremmin sopivaksi ja se käykin kiitettävän yksinkertaisesti.
Myös uusien efektien lisääminen käytössä olevaan presettiin on tehty helpoksi. Efektit löytyvät lajityyppien mukaisesti ryhmiteltyinä, ja niitä voi saman tien testata soittamalla. Kun sopiva löytyy, sen saa liitettyä osaksi presettiä yhdellä painalluksella. Helppoa kuin heinänteko.
Sujuvan käytön eteen kannattaa tosin askaroida vielä sen verran, että määrittelee juuri lisäämälleen efektille jalkakytkimen, kytkimelle funktion (esimerkiksi on/off), ja valitsee kytkimen merkkivalolle myös haluamansa värin.
Kokonaan uuden presetin luominen ei sekään ole hankalaa: haetaan tyhjä muistipaikka (tehtaan jäljiltä ne löytyvät numerosta 135 alkaen) ja valitaan signaalitien tyyppi (instrumentti). Sen jälkeen plus-symboleja painamalla lisäillään presettiin ”blokkeja” eli vahvistimia ja efektejä, joiden soundi säädetään sopivaksi tavanomaisin konstein. Ja kun preset kuulostaa hyvältä, se tallennetaan nimikoituna.
Tone Master Pro tuottaa ns. valmista tavaraa suoraa linjasoittoa varten, joten virtuaalinen kaiutinkaappi ja simuloitu mikitys kuuluvat nekin signaaliketjuun.
Eri kaapit perustuvat esikuviensa IR-vasteisiin ja tuottavat realimaailman tavoin perusluonteeltaan hyvin erityyppisiä lähtösoundeja. Valmiiden kaappimallinnusten sointia voi muokata yli- ja alipäästösuotimilla, joilla saa vaimennettua liiat kuminat ja kihinät taajuuskaistan leveyttä rajaamalla. Raaka-aineeksi voi myös tuoda muiden tuottamia IR-vasteita, joten liikkumavaraa kyllä on.
Kun tilanteeseen sopiva kaappi on valittu, lisätään keinotodellisuuteen mikrofoni, joita on niitäkin mallinnettu usean tunnetun valmistajan (AKG, Earthworks, EV, Royer, Sennheiser, Shure…) tuotteiden innoittamana.
Käyttäjä voi asettaa lisäksi mikrofonin etäisyyden kaiuttimesta (kuusi vaihtoehtoa puolesta tuumasta kuuteen tuumaan asti) ja sijoituksen kaiuttimen edessä (neljä vyöhykettä keskikohdasta kartion reunalle), sekä vielä erikseen mikrofonin suuntauskulman joko suoraan kohti kaiutinta tai 45 asteen kulmassa siihen nähden.
Koska IR-vasteen perusteella luotu virtuaalinen kaappi sijaitsee keinotodellisuudessa, on aika hankala arvioida ketjuun kulloinkin liitettävän mallinnetun mikrofonin autenttisuutta itsessään. Todettakoon, että annetut eri vaihtoehdot myös kuulostavat selkeästi erilaisilta toisiinsa verrattuna ja tuovat käyttökelpoisia ainesosia soundin rakentamiseen.
Jos soittaa eri kokoonpanoissa, arvostaa varmastikin sitä, että Tone Master Prossa voi rakentaa ohjelmistoon sisältyviä biisejä varten omat presettinsä, joista puolestaan voi sitten koostaa settilistan keikkaa varten.
Biisin sisällä pääsee sen jälkeen vaihtamaan soundista toiseen näppärästi jalkakytkimillä ja shown edetessä voi siirtyä kappaleesta seuraavan yhtä näppärästi. Erinomainen ominaisuus ja tämäkin prosessi oli lopulta varsin itseohjautuva.
Efektiluuppeja ja mikkitulokin
Fyysisten liitäntöjen osalta Tone Master Pro on hyvin varusteltu, sillä jo pelkkiä efektiluuppeja (send, return) on ulkoisille pedaaleille neljä kappaletta. Näistä kaksi ensimmäistä on sijoitettu signaalipolulla heti instrumenttitulon jälkeen ja ennen prosessointia laitteella, kun taas kaksi jälkimmäistä voidaan sijoittaa mihin tahansa kohtaan Tone Master Pron sisäistä signaalipolkua.
Käytännössä luuppi aktivoidaan lisäämällä presettiin sille oma blokkinsa, jonka jälkeen ulkoisen pedaalin saa soiton aikana polkaistua päälle ja pois päältä joko suoraan sen omalla jalkakytkimellä tai sitten Tone Masterin näytöltä tai polkimistolta.
Analogisia lähtöliitäntöjä on niitäkin runsaasti, ja kytkennät studiomonitoreihin, mikseriin, äänikorttiin tai kokoäänialueen kaappeihin järjestyvät vaivattomasti.
Tulojen suhteen Tone Master Pron erottaa monista verrokeistaan se, että siinä on myös mikrofonitulo, jossa on phantom-syöttö kondensaattorimikkejä (tai aktiivista DI-boksia) varten. Laite soveltuukin sekä akustisen kitaran että vaikkapa laulun kanssa käytettäväksi, mikä sopiikin hyvin ajatukseen sen roolista USB-äänikorttina.
Ennen mikrofonin kytkemistä Tone Master Pro täytyy sammuttaa ja mikrofonin käyttöä varten pitää presetin käyttötavaksi valita instrumentin sijaan mikki/linjatulo.
Efektiketjuun voi valita jomman kumman kahdesta virtuaalisesta mikrofonivahvistimesta (Avalon-kanavalohko), ja lisäksi muita efektejä maun mukaan. Mikkietuaste itsessään kuulosti kelpoiselta, enkä havainnut mitään haittaavia kohinoitakaan. Vahvistusta riitti tarpeeksi myös dynaamiselle mikille.
Koska Tone Master Pro toimii tosiaan äänikorttinakin, niin sillä onnistuu myös reamppaus usb-väylän kautta. Tämä ominaisuus täytyy muuttaa aktiiviseksi siirtymällä laitteen näytöllä yleisiin asetuksiin, ja avaamalla sieltä I/O-valikko, josta valinnan voi tehdä. Tämän jälkeen kuivana äänitetty kitararaita ohjataan Tone Masteriin käsittelyä varten, ja käsittelyn jälkeen lähetetään takaisin tietokoneelle.
Pedaalissa on myös looper-toiminto, jonka tallennusaika on maksimissaan 60 sekuntia. Se voi tietysti jonkun mielestä olla aika vähän, mutta toisaalta tyypillisen pop-viisun säkeistö tai kertosäe kestää yleensä pyöreästi 20 sekuntia, joten siinä suhteessa aikaa on melko lailla sitten kumminkin.
Kaapin kanssa
Pedaalin kaveriksi testiin saatiin Tone Master FR-12 -aktiivikaiutin, johon laite yhdistetään XLR-lähdöstä. Mikäli stereofonisuus on tärkeää, niin kaappeja voi kytkeä kaksikin.
Kyseessä on 12-tuumaisella kartiokaiuttimella ja erillisellä diskantti-driverilla toteutettu suljettu kokoaluekaappi, joka on tehty soinniltaan mahdollisimman värittymättömäksi. Kaapin oma päätevahvistin toimii D-luokassa ja sen nimellistehoksi ilmoitetaan 1000 wattia.
Kaapin omaa sointia ei kyllä tosiaankaan voi kuvailla muuten kuin neutraaliksi, ja tarkoitushan tässä onkin ollut saada aikaan mahdollisimman suora ja laaja toistovaste, jotta itse mallinnosten erot tulisivat selkeästi esiin.
Käytännöllisyyttä lisää joka tapauksessa kaapin oma säätimistö (volume, treble, middle, bass, hi cut), jolla voi nopeasti tehdä muutoksia soiton lomassa. Käytin eritoten hi cut -säädintä hieman ylätaajuuksien leikkaamiseen, mikä varsinkin perinnesoundeissa oli paikallaan.
Luovuutta voi harrastaa valitsemalla Tone Masterista vain vahvistinupin ja käyttämällä FR-12:ta sille fyysisenä kaappina, ilman pedaalin IR-johteisia mallinnoksia. Esimerkiksi Tone Master Prossa olevan Marshall JCM-800 -vahvistinmallinnoksen kanssa sain pelkkää FR-12-kaappia käyttäen kirkkaan ja hyvällä tavalle naamalle tulevan soundin – luonteeltaan siis aivan erilaisen kuin presettiin mallinnetun virtuaalikaapin kanssa soittaessa. Pidin myös siitä, että FR-12-kaapissa on vanhan ajan kallistusjalat, joilla soittaja voi suunnata sen monitoriksi itselleen.
Mitä vain ja muutama variantti lisää
Aiempi kokemukseni Fenderin Tone Master -vahvistimista perustuu Princeton-malliin, jolla pääsikin varsin uskottavaan perinteisen F-vahvistimen soundiin kaikua ja tremoloa myöten.
Vaikka jotkut Tone Master Pron kovemman särön preseteistä olivatkin omaan makuuni ehkä hieman turhankin turboahdettuja, niin se itselleni kaikkein tutuin vahvistin – Fender Twin Reverb – oli puolestaan sitten tässä nyt kokeillussa Pro-mallissa erittäin onnistunut, itse asiassa varmastikin paras kuulemani versio aiheesta tällaisessa muodossa. Mikä tärkeintä, soittotuntuma vastasi oikeaa vahvistinta ja FR-12-kaapin kanssa kokemus tuntui vielä paranevan.
Tone Master Prossa Fender on pyrkinyt tarjoamaan kaikille jotain. Tai nätimmin sanottuna luomaan laitteen, jolla pärjää kaikissa tilanteissa aivan tai lähes ilman muita laitteita. Ja on tässä myös aika hienosti onnistunut, vaikka kolikon toinen puoli voi näkyä joillekin käyttäjille silkkana runsaudenpulana. Tässä tapauksessa ehdoton vahvuus on silti myös se, että toimintoja pursuavaa laitetta on hyvin helppo käyttää. Jos on ylipäänsä älylaitteiden kanssa pärjännyt, niin tämänkin pedaalin logiikka aukeaa varsin nopeasti.
Hinnaltaan Tone Master Pro ei ole edullinen, mutta laite lukeutuukin ammattilaisille suunnattujen raskaansarjan työkalujen kategoriaan ja painii aivan samassa kustannusluokassa kuin kilpailijatkin.
Mallintavien laitteiden evoluutiossa ollaan nyt jo siinä vaiheessa, että erot eri valmistajien huippulaitteiden välillä ovat tavattoman pieniä ja käyttöliittymän logiikka ja toimintojen hallinta voi olla ratkaisevampi tekijä kuin itse soundi. Puntaroipa kumpaa hyvänsä, Tone Master Pro on kyllä kisassa vahvoilla.
Fender Tone Master Pro
Mallintava kitaravahvistin/laitteisto
• valmistettu Yhdysvalloissa
• yli sata mallinnettua vahvistinta ja efektiä
• runsaasti impulssivasteita ja niihin perustuvia virtuaalikaappeja
• tukee myös ulkoisia impulssivasteita (IR)
• luupperi, 60 sekunnin tallennusaika
• toimii nelikanavaisena usb-äänikorttina, 24/96 kHz,
• liitännät instrumentille sekä mikrofoni/linja-signaalille
• balansoidut päälähdöt jakein ja XLR-liitännöin, mono/stereo
• linjatason mono/stereolähtö jakkiliitännöin
• kuulokeliitäntä, 6,3 mm TRS-jakki
• kaksi digitaalista ”linjalähtöä”
• neljä efektiluuppia
• kaksi liitäntää ekspressiopedaalille (toe control)
• liitäntä ulkoisen vahvistimen kahden kytkintoiminnon ohjaamiseen
• analoginen aux-tulo (stereo), 3,5 mm TRS-jakki
• usb-c-liitäntä
• MicroSD-korttipaikka
• Bluetooth-audion vastaanotto ja lähetys
• midi in ja out, mikrofoni/linjatulo (XLR combo),
• hallinta myös Fender Tone Master Pro Control -applikaatiolla (MacOS, Windows)
• paino: 4,0 kiloa
• mitat: 9,64 × 37,1 × 26,16 senttimetriä
• sisältää virtakaapelin ja usb-c-johdon
• hintaluokka < 2000 €
Lisätiedot: Fender
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2024. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
