Viking on Super Sweden ohella Hagströmin tunnetuimpia kitaroita. Vaikka siitä on olemassa erilaisia malleja pienine variaatioineen, peruskonsepti on kuitenkin pysynyt aika tiukasti samana. Viime vuonna esitelty Hagström Alvar on jo sen verta erilainen Viking-tulkinta, että sille piti antaa ihan oma nimi.
Hagström Alvar on suunniteltu niille, jotka haluavat Viking-tyylisen puoliakustisen kitaran, mutta pienemmällä rungolla. Tyylikkyydestä ei ole Alvarin kohdalla kuitenkaan tingitty, vaan se on mielestäni soittimena vähintään yhtä näyttävä kuin isoveljensä. Alvar on siististi viimeistelty soitin, eikä yksityiskohdista jää moitittavaa. Myös näyttävän kookas Hagströmin virityspää (lapa) on entisenlaisensa.
Varsinaisesti Vikingin rungon muotoon ei ole puututtu vaan sitä on kutistettu. Kielten soiva pituus (”mensuuri”/”skaalan-pituus”) on kuitenkin sama kuin Vikingissä eli 24,75 tuumaa (628,65 millimetriä). Kopan tyyli f-aukkoineen ja soololovineen on isoveljelle uskollinen, joskin sarvet ovat pienemmästä koosta johtuen nyt hieman suipot.
Tuttu rakenne
Mitä tulee itse rungon rakenteeseen, niin siihen ei ole kajottu, vaan tässäkin tapauksessa ratkaisu on ES-335 -tyyppinen. Vaahteralaminaatista valmistetun kopan kansi ja pohja ovat kaarevat, ja kopan sisällä on tuhti keskipalkki, johon otelauta, mikit ja talla on kiinnitetty. Keskipalkin molemmille puolille jäävät ontot sivut tekevät soittimesta puoliakustisen.
Tune-O-Matic tyyppinen talla sekä trapetsi-kieltenpidike ovat nekin ehtaa viikinkiä.
Koska kaulan ja virityspään koon suhde verraten pieneen runkoon on tässä tapauksessa aika iso, mietin ensin, että vaikuttaako se hihnan kanssa soittamiseen negatiivisesti. Onneksi näin ei ole. Alvar on ihan tasapainoinen myös seisten soittaessa, rungolla on kuin onkin riittävästi painoa.
Kaulan materiaali on kanadanvaahtera, ja se on liitetty koppaan liimaliitoksella, kuten uuden aikakauden Vikingissäkin. Vaikka vintage-vuosikerroista tuttu kaulan ruuviliitos onkin vaihtunut liimaukseen, on jotain hyvin perinteistä edelleen mukana: muiden Hagström-kitaroiden tapaan myös Alvar on varustettu valmistajan tavaramerkiksi muodostuneella H-Expander-kaularaudalla. Sen luvataan pitävän kitaran kaulan stabiilina, mutta vaikuttavan myös soundiin: pitkä soivuus ja ”pyöreä” atakki ovat valmistajan mielestä juuri H-Expander-kaularaudan luomia ominaisuuksia.
Alvarin otelauta on Resinator-puukomposiittia, jota Hagström käyttää muissakin Aasiassa valmistetuissa kitaroissaan. Sen käyttöä perustellaan tasaisella soinnilla läpi otelaudan, vaikka uskon, että kysymys on kustannuksistakin. Valmistajan mukaan resinator-komposiitti muistuttaa soinniltaan eebenpuuta, mutta välttää perinteisten puumateriaalien ongelman eli kuolleet kohdat sekä susiäänet (tiettyjen sävelten soimisen otelaudalla muita hiljempaa tai lujempaa). No, tuollaisia ilmiöitä en testisoittimessa myöskään havainnut.
Valmistajan ajatuksena lienee ollut se, että kopan koko toisi ulkonäön lisäksi jotain lisäarvoa soitettavuuteen. Viking on itselleni jonkin verran tuttu kitara, ja kyllähän Alvar tuntui pienemmän runkonsa ansiosta helpommalta soittaa.
Vikingin tapaan myös kaula on helpposoittoinen ja tuntumaltaan aika nopea. Myös ulottuvuus ylimmille nauhoille oli varsin hyvä. Esimerkiksi 17. nauhalta lähtevästä ”blues-boksista” pystyi soittamaan likkejä vielä melko vaivattomasti.
Hagströmin suunnittelemat ja omalla logolla leimatut virityskoneistot toimivat 18:1-suhteella ja ilman mitään oikuttelua, kuten tämän hintaisessa kitarassa jo olettaa sopiikin. Virittäminen oli helppoa, ja vire myös pysyi ihan hyvin kitaraan asennetulla (0.10-) setillä.
Viikinkien sukua myös soundiltaan
Alvarin akustinen soundikin on hyvin Vikingin tyyppinen, tosin pienemmästä kopasta johtuen soinnissa on ehkä hieman vähemmän alempia taajuuksia. Perusvaikutelma oli kuitenkin hyvin samanlainen. En oikein tiedä, mitä valmistaja tarkoittaa puhuessaan otelaudan ”pyöreästä” atakista, mutta hyvä responssi tässä soittimessa joka tapauksessa oli. Samalla allekirjoitan valmistajan senkin väitteen, että soivuus on hyvä. Sitä se testiyksilössä todella oli. Vaikka nuotit syttyivät napakasti ja melko nopeasti, niissä oli myös pidempää soivuutta.
Kun Alvarilla soitteli akustisesti, jäi siitä oikein hyvä yleisvaikutelma, mitä nyt 20. nauhan tuntumassa kahdella ylimmällä kielellä tuntui pientä nahkeutta venytyksissä. Samoin kutoskielellä kuului jonkin verran asiaan kuulumatonta särinää. Nämä ovat asioita, jotka johtunevat ainakin osittain soittimen elämisestä, ja vaatisivat pientä säätöä. Vahvistimen kanssa soittaessa nämä sivuäänet eivät kuuluneet.
Mukavaa oli sekin, että aivan ensimmäisistä nauhaväleistä otetut soinnut soivat vireisesti. Näin ollen satulan tai kaulan säätö on tehty tehtaalla (tai maahantuojan huollossa) riittävän hyvin, eikä joissain budjettikitaroissa tavattavaa ongelmaa ollut havaittavissa.
Tasapainoiset mikit
Mikrofoniosastolle on asennettu kaksi Hagstrom HJ-50 AlNiCo-5 -humbuckeria, joissa on kromatut kuoret. Soundien hakemiseen on kolmiasentoinen valintakytkin, jonka keskiasennossa soivat molemmat mikit. Kummallekin on itsenäiset volume- ja tone-säätimet, mikä on hyvä asia.
Alvarin mikit eivät ole uber-tehokkaat, vaan niistä lähtee aivan kelpoista puhdastakin soundia. Särösoundit soivat tarvittaessa silti tanakan ryhdikkäästi ja mukavan paksusti, ja sainkin kitaralla vallan mainioita rokkisoundeja aikaan.
Tallamikin sointia voisi kuvata varsin tasapainoiseksi ja hitusen honottavaksi, etumikin ollessa luonnollisesti bassovoittoisempi, muttei onneksi liikaa. Keskiasennossa, jossa sai heleimmän puhtaan soundin, tapasin laskea pikkuisen kaulamikin voimakkuutta, mutta vain hieman. Vahvistinkohtaista toki.
Miellyin myös siihen, että volume-säätimet pitivät mikkien soundin aika lailla samanlaisena vaikka niiden voimakkuutta laski. Yksittäisistä kielistä matala E (6. kieli) tuntui kuitenkin soivan hieman liian voimakkaasti muihin verrattuna, joten säädin kaulamikkiä hieman sen puolelta alemmas, mikä auttoikin asiaan.
Tervetullut vaihtoehto
Hagström Alvar on hyvä kitara hintaluokassaan. Reilulla 700 eurolla odottaa jo perusasioiden olevan kunnossa, ja näin asia testisoittimen kohdalla olikin.
On myös mukava, että emokitaran uuden varioinnin sijaan on tehty uusi veljesmalli, jolla on ihan oma valtti puolellaan. Koin Alvarin helpposoittoiseksi kitaraksi, jonka pienempi runko tuo vaihtoehdon niille, jotka vierastavat isokoppaista Vikingiä. Ja onhan tämä kaiken päälle vielä tyylikäs soitin, jota on mukava katsellakin.
Hagström Alvar
Puoliakustinen sähkökitara
• runko vaahteralaminaattia, kaarevat kannet
• monikerroksiset reunalistat
• vaahterakaula
• D-kaulaprofiili: ohut ”D”
• otelaudan materiaali Resinator™
• otelaudan radius 15 tuumaa
• GraphTech Black -satula, leveys 43 mm
• medium jumbo -nauhat, 22 kpl
• H-Expander™-kaularauta
• kielten soiva pituus 24,75 tuumaa (628,65 mm)
• kaksi HJ-50 AlNiCo-5 -humbuckermikrofonia,
kromatut kuoret
• 3-asentoinen mikrofonikytkin
• kaksi volume- ja kaksi tonesäädintä
• Long Travel Tune-O-Matic-talla, Trapeze-kieltenpidin
• designed by Hagström -virityskoneistot, 18:1-suhde
• lisävarusteet: Hag-Case C-54 tai Hag-Bag E-24 (myydään erikseen)
• värivaihtoehdot: Swedish Frost, Black, Wild Cherry
• hintaluokka 750 €
Lisätiedot: EM Nordic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
